Uutiskatsaus // Newsflash

Kun jollekulle kerrotaan uutisia, alotetaan aina huonoista ja siirrytään hyviin, eikös? Näin mäkin ajattelin tehä.

Nää kaks viime päivää on nyt ollu hankalimmat, lähinnä illalla. Ja lähinnä siks, et oon ollu pettyny itteeni ja omaan toimintaani. Eilen Claire vei Ethanin ja Daisyn kumon-tunnille (japanilainen opiskelumetodi) ja laitto esille kaikki ruokatarvikkeet ja anto mulle ohjeet, mitä tulee tehä. Se vielä varmisti, että oon kykenevä keittämään riisiä, koska kuulemma aiemmat au pairit ei oo osannu (tää tuli mulle aika yllätyksenä). Lähtiessään Claire sano, että soittaa kymmenen minuuttia ennen sitä, ku ne lähtee ajaa takas, että voin siitä laskea. Ja että aina voi soittaa, jos on epävarma. No, ongelmaksi muodostu se, että luulin olevani varma. Aattelin, että Claire oli laskenu, et jos se soittaa kymppiä ennen niiden lähtöö, se on sopiva ajankohta mulle valmistaa ruoka. Riisin lisäks piti lämmittää pakkasesta tulleet lihapullat ja aattelin tehä tän tietty samanaikasesti, jotta ruoka valmistuis samalla hetkellä.

Tein kaikki muut valmistelut, vihannekset sun muut ja jotenki vähän ihmettelin, mitä kaikkea teen sillä luppoajalla, jota mulla oli. Tän ois ehkä pitäny soittaa hälytyskelloja tai sitä kelloa päässä, joka ois ilmottanu epävarmuudesta ja tarpeesta soittaa Clairelle. Kuitenki jotenki edelleen olin siinä uskossa, et Clairen ja mun ajatukset oli samalla viivalla.

Claire viestitti toisesta asiasta ja kysyin samalla, kauanko kestää ajaa sieltä kotiin, koska olin todella alkanu epäillä itteeni. Claire pyys mua laittamaan veden kiehumaan ja sano, et voin käyttää vedenkeitintä. Mulle kävi ensimmäinen kielivamma ja ajattelin sen tarkottavan kattilaa... Ne tuli aika pian siitä kotiin eikä mikään ollu valmista. Claire oli aivan ihmeissään. Nopeesti se sit heitti vedet keittimeen ja teki kuskusta. Pyysin vuolaasti anteeks mokaani. Enkä ollu oikeesti kyllä ajatellu yhtään loppuun asti, ois vaan pitäny miettii, millon ne aina menee kylpyyn ja nukkumaan ja pohtii sitä kautta ruoka-aika...

Clairea ei kuitenkaa haitannu, et kaikki meni vähän pieleen, vaikka se söiki vähän kireissä tunnelmissa, ku oli menossa vanhempainiltaan. Kun se tuli sieltä, pyysin vielä anteeks. Sillon todella uskoin, et se ei vilpittömästi ollu harmistunu mun toiminnasta. Se vaan sano, et jatkossa kannattaa miettiä just sitä kokonaiskuvaa ja miten asiat yleensä menee. En tiiä, oonko vaan tosi ankara itelleni, mut en voi ymmärtää, kuin se suhtautu asiaan noin rennosti! Jos mä oisin jättäny jonkun vastuuseen ja se ois mokannu, no, ei nyt rankasti, mut kuitenki aika isosti, nii oisin mä ollu turhautunu siihen. Olin sit loppuillan niin sekasin, et kelmutin vihannesastiat, joilla ois ollu kannet.

//

When you tell news to somebody, you always start with the bad ones and move on to the good ones, right? That's what I thought I should do.

These past two days have been the most difficult ones, mostly in the evenings. And mostly because I've been disappointed with myself and my actions. Yesterday Claire drove Ethan and Daisy to kumon class (a Japanese studying method) and put out all the food and gave me instructions on what I should do. She then made sure that I'm able to cook rice because apparently previous au pairs have not been (this took me by surprise). While leaving Claire said that she'll call ten minutes before they'll start driving back, so I could count from that. And that I could always call if I'm unsure. Well, what turned out to be the problem was that I thought I was sure. I thought that Claire had counted that if she calls ten minutes before their departure, it'll be a suitable moment for me to cook everything. Alongside rice I had to warm up meatballs from the freezer and of course I'd figure I'd do these simultaneously so that dinner would be ready at the same time.

I prepared everything else, veggies etc. and somehow wondered what I was supposed to do with all the spare time I had left. This should've probably been a wake-up call or at least wake up the part of my brain which would've informed about my uncertainty and the need to phone Claire. However I still somehow was in the misconception that my and Claire's thoughts were at the same wavelength.

Claire messaged me about another thing and I asked how long the drive from there to home takes because I'd really started to doubt myself. Claire asked me to use the kettle on to make the water boil. I had my first language injury and thought she meant a saucepan... They arrived quite quickly after that and nothing was ready. Claire was very bewildered. Swiftly she put the kettle on and made couscous. I apologised heavily for my mess-up. I really hadn't thought through at all, I should've thought about the time they bathe and go to bed and figure out the time for dinner that way...

However, Claire did't mind that everything went a tad south even though she was a bit tense when she ate because she was on her way to a parent-teacher meeting. When she came back, I repeated my apology. Then I really believed that she sincerely was not upset about my doings. She just said that in the future I should think about the big picture and how things usually go. I don't know if I'm just very harsh on myself but I can't understand how she took it so lightly! If I had left somebody in charge and they had failed, well, not epicly, but quite badly anyway, I would've been frustrated with them. I was such a spazz the rest of the evening I used cling film on containers that would've had lids on them.

Tänään sit Claire kävi hakee Ethanin synttärijuhlista ja sillä aikaa mun piti keittää se riisi, joka ois pitäny tehä eilen. Paketissa oĺi vähän eri ohjeet ku miten Claire (ja itse asiassa myös minä) on tottunu tekee, joten käytin sen ohjeita. Ne saapu ja riisi oli samaan aikaan valmista. Olin maistanu sitä, lisänny vähän vettä ja höyryttäny pikkasen lisää. Claire laitto sitä lautaselleen, maisto ja nyrpisti nenäänsä. "Se ei oo kypsää." Oli se mustaki ehkä vähän al denten puolella mut ei pahasti. Onneks oli jäljellä nuudeleita, joita oli tehty Daisylle, jonka täyty ehtiä brownieseihin, nii Claire ja Ethan söi niitä (okei, mäkin, niitä oli aika paljon). Claire käski mua heittää riisit roskiin, mut kun olin tekemässä sitä tiskatakseni kattilan, en kyenny siihen. En vaan saanu itteäni heittämään sellasta määrää aivan kelvollista ruokaa menemään. Claire vähän naurahti, kun kerroin suunnitelmani. Ainakaan mun ei tarvii miettii, mitä hiilareita syön muutaman päivän ajan. En vaan oo antanu itestäni kovin vakuuttavaa kuvaa tällä viikolla... Tosin ei Claire nytkää ollu moksiskaan, ku harmittelin, et mä vielä ilmotin osaavani keittää riisiä. Se vaan sano, et ens kerralla käytä paketin ohjetta. Mut mä käytin sen ohjeita! No jaa.

//

Today Claire went to pick Ethan up from a birthday party and during that time I was supposed to cook the rice I should've done yesterday. The package had different instructions to those Claire (and me too, in fact) is used to go by so I used her instructions. They arrived and the rice was ready at that moment. I had tasted it, added a bit water and let it steam for a tiny bit more. Claire put some on her plate, tasted it and wrinkled her nose. "It's not cooked." I thought it was slightly on the al dente side but not too much. Luckily there were some noodles left that were done for Daisy who had to make it to Brownies, so Claire and Ethan had those (okay, me too, because there was quite a lot of them). Claire told me to throw the rice into the bin but when I was about to do it to wash the pan, I couldn't. I simply couldn't bring myself to chuck that amount of perfectly good food down the bin. Claire chuckled for a bit when I told her my plan. At least I don't have to worry about y carbs for a few days. I just haven't given a very impressive image of myself this week... Although Claire was indifferent when I sadly announced that I even had claimed I could cook rice. She just said that next time I should follow the package's instructions. But I followed hers! Oh well.

Lupasin lopettaa hyviin uutisiin. Eilen kävelin itekseni Temple Fortuneen ilman kummempia ohjeita ja olin ylpee itestäni, ku löysin sinne! Okei, se oli ehkä maailman yksinkertasin reitti, mut oon niin surkee suunnissa. xP Siellä sit pääsin heti kampaajalle ja sain uuden tukan puolessa tunnissa. (Kampaaja oli kyllä aika kaukana siitä rauhallisesta ja hellästä, johon oon tottunu Suomessa...) Mut lopputulos oli hyvä ja makso vaan £15! Saa nähä, miltä näyttää huomenna, ku menee takas kiharalle suihkun jälkeen :D

// 

I promised to close with good news. Yesterday I walked to Temple Fortune by myself without that much guidance and I was so proud of myself when I found the place! Okay, the route was probably the simpliest ever but I'm so crappy at directions. xP There I immediately got a hairdresser appointment and had a new haircut in half an hour. (The hairdresser was quite far from the calm and gentle I'm used to in Finland...) But I liked the outcome and it only cost £15! We'll see what it looks like tomorrow when it'll curl again after showering :D

Tänään olin lounaalla Kaisan kanssa Golders Greenessa ja söin mozzarella-tomaatti-pesto-paninin. Oli maukasta ja seura loistavaa! Ihan hauskaa, kun täälläkin pääsee oikeesti puhumaan Suomea ^^ Plussaa siitä, että Kaisan sisko on kans teatteri-ihmisiä ja 1D-fani xD

Oltiin hetken Jacobin kanssa kahestaan ja se pyys mua laulaa oopperaa, jota olin tehny viime sapattina. Lauloin ja lauloin vähän Paloma Faithin Only Love Can Hurt Like Thisia, koska se soi meijän molempien päässä (mulla siks, koska Daisy pyys mua laulaa sitä, mut en osannu, joten kuuntelin sen) ja sit lauloin sitä oopperana. Hahaha!

Ethan sano kylvyssä, et sil on ikävä Elisonin syvää napaa ja sit se tarkisti mun navan. Syvä oli :)

Daisy sano eilen, et näytin supersankarilta mun suorassa tukassa, haalareissa ja vyössä ja rajauksissa.  Tänään se kehu mun asua ja sano, et näytän "siistiltä jäbältä". Kun se tuli kotiin brownieseista, se anto pusun mun takamukselle. "Pussasit sä just mun pyllyä?" kysyin. "Joo! Mä tykkään sun pyllystä", kuulu vastaus. "Kiitos. Mun pylly tykkää susta", sanoin. Hihii.

//

Today I had lunch with Kaisa in Golders Greene and ate a mozzarella tomato pesto panini. It was delicious and my company was wonderful! It's fun that I get to speak Finnish here too ^^ And a definite pro is that Kaisa's sister does theatre and is a 1D fan, too xD

We were alone for a minute with Jacob and he asked me to sing opera because I'd done it during last Shabbat. I sang and I sang a bit of Paloma Faith's Only Love Can Hurt Like This because it was stuck in both of our heads (in mine because Daisy had asked me to sing it but I couldn't so I listened to it) and then I sang it as an opera. Hahaha!

Ethan said in the bath that he misses Elison's deep bellybottom and then he checked mine. It was deep :)

Daisy told me yesterday that I looked like a superhero in my straight hair, my dungarees and belt and with my eyeliner. Today she complimented on my look and said I looked like "a cool dude". When she came home from Brownies, she gave a kiss on my bottom. "Did you just kiss my bum?" I asked. "Yes! I like your bum," was the answer. "Thank you. My bum likes you, too," I said. Heehee.

Extrana päivän oppitunti: Kala ei ole lihaa, vaan maitotuote. Itseni pescovegeksi määrittelevänä tämä on hiukan erikoinen ajatus.

//

As an extra I give you the lesson of the day: Fish is not meat but dairy. As somebody who defines herself as a pescatarian, I find this rather odd.