Totuttelua // Settling in

Eka päivä on takana ja oli kyllä aika toimintaa täynnä! Mut palataan ensin vähän ajassa taaksepäin...
Lähtö suju eilen ilman suurempia ongelmia (joo, kyyneleitä kyllä tuli vuodatettua, mutta eiköhän se ollu itsestään selvää xP) ja sain jopa nukuttua koneessa. Joskin oli hetken epäily, pääsenkö sinne asti; jouduin turvatarkastuksessa riisumaan upouudet korkkarit ja musta otettiin näytteet. Ehkä en sit kuitenkaan ollu tarpeeks epäilyttävän huumediilerin näkönen, koska ne päästi mut läpi. Haha :D
Lennon jälkeen lastasin kamavuoreni kärryyn ja odottelin, että sain Anthonylta (perheen isä) kyydin heidän kotiin (ja sitä ennen se tarjos mulle fruit boosterin ja hankki oyster cardin (matkakortin vastine)!). Siellä mua odotti Claire (perheen äiti) ja ihana punajuurikeitto pitaleivän kera <3 Vastaanottokomiteassa oli mukana myös perheen vanhin lapsi, 11-vuotias Jacob, joka juoksi portaat alas ja halas mua lämpimästi upeeseen Lady Gaga -paitaan pukeutuneena. Olin superväsyny mut ilonen, että heti jotenki tuntu tosi mukavalta ja luontevalta olla.

//

The first day is behind me and it was quite full of action! But let's go a bit back in time at first...
The departure yesterday was dealt without big problems (sure, there were tears but I think that was a given xP) and I even got some sleep in the plane. Even though there was a moment of doubt whether I was actually going to get in the plane; in the security check I had to take off my brand-new heels and they took some samples of me. Maybe I didn't come across as a suspicious drug dealer after all since they let me go. Haha :D
After the flight I loaded a heep of my stuff on the trolley and waited for Anthony (the father of the family) to give me a lift to their home (and before that he bought me a fruit booster and got me an oyster card (an equivalent for a public transport travelling card)!). There I was greeted by Claire (the mother of the family) and a lovely bowl of beetroot soup served with pita bread <3 As a part of the reception committee there was also the eldest of the children, 11-year-old Jacob, who ran down the stairs and gave me a warm hug, wearing his gorgeous Lady Gaga shirt. I was super tired but happy that it somehow immediately felt very easy and comfortable to be around them.

Mun matkatavarat // My baggage

No, tänään oli nuorempien lasten eka päivä koulussa ja heräsin niin, että pääsin saattamaan niitä kouluun. Ethan (5 vuotta) vastas hyvin ujona mun hyväähuomentaan ja Daisy (8 vuotta) juoksi portaat ylös ja anto aamuhalauksen, kun kuuli, et olin heränny. Aamiainen oli pienoinen kaaos (minä yksin kolmen energisen lapsen kanssa) mutta päästiin lähtemään ajallaan kouluun. Oli ihanaa kävellä nättien talojen viertä auringonsäteiden pilkahdellessa niiden välistä ja kuulla, kuinka koko naapurusto oli liikkeellä ja tervehti toisiaan pirteesti ^^

//

So, today was the first day of school for the younger children and I woke up early enough to walk them to school. Ethan (5 years) gave a very shy reply to my goodmorning and Daisy (8 years) ran the stairs up to give me a morning hug when she heard that I'd got up. Breakfast was a small chaos (me alone with three energetic children) but we managed to leave for school on time. It was lovely to walk past pretty houses while the rays of sun shone through them, and hear how all of the neighbourhood was on the move and greeted each other cheerfully ^^

Kun oltiin viety lapset kouluun, Claire ja mä lähettiin maailmanlopun ostoksille. Tai siltä se tuntu, kun katto, mitä vauhtia kärry täytty... Sen jälkeen tavattiin Jacob ja sen kaveri Brent Cross -ostoskeskuksessa, jonne ne oli aiemmin ajanu bussilla ekaa kertaa yksin. Sain Jacobin Oreo-pirtelön loput (nami!) ja brittiläisen puhelinliittymän. Tästä tää soluttautuminen alkaa!

//

When we'd dropped the kids off to school, Claire and I bought the groceries in preparation for the apocalypse. Or that's what it felt like when I looked at the speed the shopping cart was filling with... After that we met Jacob and his friend in Brent Cross (a mall) where the boys had took a bus earlier for the first time on their own. I got to finish Jacob's Oreo milkshake (yummy!) and I got a British phone number. This is the start of becoming a Brit!

Ihan ku ei muutenki ois jo tarpeeks uutta opittavaa, niin tässä perheessä on vielä erikoispiirre: ne on juutalaisia. Se tarkottaa muun muassa sitä, että on kaks eri jääkaappia ja astiastoa maito- ja lihatuotteille. En ollukaa jo valmiiks sekasin... Mut on kyllä hirmu mielenkiintosta tulla kertaheitolla lämäytetyks keskellä näin erilaista maailmaa!

//

Like it wouldn't be enough to learn all these new things, this family has got a special twist to them: they're Jewish. What that means is that among other things they've got two separate fridges and sets of dishes for dairy and meat products. I wasn't confused enough already... But it's highly interesting to be thrown into a completely different world at once!

Laitoin vihannekset valmiiks, kun Claire oli viemässä kahta nuorempaa kumon-tunnille. Illallisen jälkeen kylvetettiin heidät ja kun kysyin Ethanilta, haluuko se iltasadun äidiltä vai multa (alkuperänen suunnitelma oli äiti), niin se valitsi mut. Luin sille sit hyvin opettavaisen tarinan Little Miss Badista. Kun oli aika laittaa valot pois, mun sydän melkein suli ja silmät kostu, kun Daisy kapus alas sängystään, ja kun kysyin syytä, se sano: "Jotta voisin tehä näin." Tätä seuras hyvänyönhali, jollasen myös Ethan halus. Huikeeta, kuinka nopeesti lapset ottaa jonku omakseen. Tyytyväisenä oon nyt menossa nukkumaan.

//

I prepared the veggies while Claire took the two youngest to a kumon class. After supper we bathed them and when I asked Ethan if he wanted a bedtime story from Mom or me (the original plan was Mom), he chose me. So I read him a very educational story about Little Miss Bad. When it was time to turn out the lights, my heart almost melted and eyes got a bit moist when Daisy climbed out of her bed, and when I asked why, she said, "So I could do this". This was followed by a goodnight's hug, the kind that also Ethan wanted to give me. It's amazing how quickly kids take somebody in. I'm very satisfied as I go to bed now.

Muuten, puhelinliikkeen myyjä luuli mua etunimen perusteella ranskalaiseks xD

//

By the way, the phone company guy thought I was French based on my first name xD