Sapatti, shoppailua ja seikkailemista // Shabbat, shopping and strolling

Teen tässä nyt yhteenvedon koko viikonlopusta yhellä päivityksellä.

Perjantaina oli hurja hulabaloo, koska illallisen lisäks piti valmistaa lounas lauantaille. Käytiin kosher-leipomossa (ihana paikka, taidan käydä siellä joskus ihan itelleniki ostamassa jotain) hankkimassa chollah-leipää iltaa varten, ja sit alkoki jäätävä hedelmien pilkkominen, jota tein lähes koko päivän. Perjantai on kuulemma aina kiireinen, mut olihan toi nyt poikkeuksellista tietenki, koska on vasta eka viikko.

Lasten kylpyjen jälkeen istuttiin pöytään ja sit alko kaikki siistit perinteet. Miehillä oli tietty kaikilla kipat päässä, ja koko perhe laulo aluks jotain hepreaks. Sit Anthony nous siunaamaan Jacobin ja samalla Claire siunas sylissään istuvan Ethanin. Daisy siunattiin erikseen, koska pojille ja tytöille oli eri versiot siitä, kenen kaltaisiksi heidän toivottiin tulevan tai jotain vastaavaa. Sit otettiin pienet tilkat makeeta punaviiniä (mäki maistoin ja vaikka se oliki parempaa ku useimmat mun kokeilemat, jätin silti osan juomatta xP) ja greippimehua lapsille. Sit seuras musta kaikista hienoin osuus. Claire selitti sen mulle, ennen ku teki ite mitään. Kaikki kävi pesemässä kädet, jonka jälkeen ne palas ruokasaliin eikä saanu puhua sanaakaan, ennen ku oli syöny palan chollah-leipää. Vaik en ite käynykää käsipesulla, nii olin silti ihan hiljaa ja järkytyin, ku Jacob vaa papatti ja yritin viittoo sitä sulkemaan suunsa (se kävi sit pesee kädet uudestaan).

// 

I'll sum up the whole weekend with one update.

Friday was a crazy fuss because in addition to dinner we had to prepare lunch for Saturday. We went to a kosher bakery (a lovely place, I think I'm gonna go there someday and buy something just for me) to get chollah bread for the night, and then began a ferocious slicing of fruit which I did for almost the whole day. I hear Friday is always a busy day but this was certainly exceptional because it's my first week.

After the kids' bathtime we sat around the table and then began all the cool traditions. The men were all obviously wearing kipas, and the whole family sang something in Hebrew at first. Then Anthony stood up to bless Jacob and simultaneously Claire blessed Ethan who was sitting on her lap. Daisy was blessed separately because there were different versions for boys and girls on who they were wished to become like or something along those lines. Then we took little sips of sweet red wine (I tasted it also and even though it was better than most I've tried, I still left some of it in the glass xP) and grapefruit juice for the children. After that followed what I think was the greatest part. Claire explained it to me before doing anything herself. They all went and washed their hands after which they came back to the dining room and were not allowed to say a word before eating a piece of chollah bread. Even though I didn't do a hand wash myself, I still was completely silent and shocked when Jacob just kept chattering and I tried to signal him to shut his mouth (he did go and wash his hands again).

Illallinen oli maukas, keittoa ja pääruoka ja jälkiruoaks niitä hiton hedelmiä xD Mä päätin, että oli hyvä aika antaa tuliaiset. Olin ostanu pienen Aalto-maljakon aikuisille ja täyttäny sen Fazerin sinisillä konvehdeilla. Yhteisiks kaikille hankin Fazerin mustikka- ja vadelma-karpalo-levyt ja salmiakkia, tietysti. Lapsille ostin Muumipeikon ja pyrstötähden englanniksi, Tatun ja Patun Suomi -kirjan ja Afrikan tähden. Clairen mukaan ne oli huomaavaisimmat lahjat, mitä kukaan au pair on ikinä tuonu. Siitä tuli hyvä mieli (vaikka en aatellukaa, et ne ois ollu mitenkää super erikoisia lahjoja (kiitos äidille avusta!)). Salmiakkia kukaan ei uskaltautunu kokeilemaan, koska kuulemma ne ei tykkää ees lakritsista.. No, enemmän mulle! <3 Fazerin siniset taas meni niin hyvin kaupaks, että lupasin Jacobille, että kun saan Suomesta paketin, siellä on niitä rasiallinen mukana ^^

//

Dinner was delicious, soup and main course and for dessert those bloody fruits xD I decided that it was a good time to give the souvenirs. I'd bought a small Aalto (/Wave) vase for the parents and filled it with Fazer's blue milk chocolates. For everybody I'd got Fazer's blueberry and raspberry-cranberry chocolate bars and salty liquorice, of course. For the children I bought Comet in Moominland (in English), a Tatu and Patu book called This Is Finland and The Star of Africa board game. According to Claire they were the most thoughtful gifts any au pair had ever given them. That made me feel good (even though I hadn't thought they were particularly special gifts (thanks to Mom for helping!)). Nobody was brave enough to try salty liquorice because apparently they don't even like liquorice.. Well, more for me! <3 Fazer's milk chocolates, though, were such a hit that I promised Jacob that when I get a package from Finland, there will be a box of them in it ^^


Lauantaina lähin shoppailemaan, koska multa puuttu kumpparit ja lenkkarit. Olin ihan valmistautunu lähtemään yksin, mutta sain perjantaina Clairelta sen kaverin uuden au pairin numeron, jotta voisin olla yhteydessä siihen. Se on Suomesta. Mikä todennäköisyys?? Kaks suomalaista vartin kävelyn säteellä ja kaverusten au paireina! Huh. Hyvän tuurin jatkumiseks Kaisan suunnitelmana oli myös shoppailureissu, joten sovittiin yhdistävämme voimamme :) Kannatti! Oli tosi hauskaa, me ollaan aika samanlaisia ja tultiin hyvin juttuun. Kiva saada heti alkuun joku kontakti~
Ihmeteltiin kyllä, kuinka usein niitä kakskerrosbusseja oikein kulkee, koska mun pysäkille ajo tasan samaan aikaan kaks, joista kummassakaan Kaisa ei vielä ollu, koska se oli vasta noussu bussiin omaltaan. Mut ei se ollu siinäkään, johon mä nousin kymmenen minsan päästä. Jotain hämmentävää noissa vuoroissa siis on. Varmaan se oli sadepäivän vika, koska eihän Suomessakaan junat ikinä osaa valmistautua lumen tuloon...

//

On Saturday I went shopping because I didn't have wellies or trainers. I was all prepared to go on my own but on Friday Claire gave me her friend's new au pair's number. She's from Finland. What are the odds?? Two Finns within a fifteen-minute walk and au pairs for two friends! Woah. To keep the good luck going Kaisa had also been planning a shopping spree so we decided to join forces :) Was worth it! We had so much fun, are quite similar and got along well. It's nice to form contacts in this early stage~
We were confused about how often those doubledeckers go because two drove at my stop at the same time neither of which Kaisa was in since she had just got onto a bus from her stop. But she wasn't in the one I got onto ten minutes later, either. Something funny must be going on with the connections. Perhaps it was the rainy day because the trains in Finland are never prepared for snow, either...

Bussissa istumista // Sitting in the bus

Kumppareiden osalta ostosreissu oli onnistunu, lenkkareita en vielä saanu (mut Claire lupas opastaa mut halpaan liikkeeseen). Ja siis, tarttuhan sitä mukaan vähän muutakin. Aamut ja illat, varsinki mun huoneessa, on aika viileitä, joten menin ostamaan viininpunasen kietasuneuleen. Ei kyllä kaduta! Ja sit hankin kans kotelon, jossa voin säilyttää pankkikorttia ja oyster cardia. Syötiin kans tosi ihanat jäätelöt! Tullessani himaan oli vielä kaiken lisäks noiden sapattilounaan jämät kaapissa ja mä sain niistä itelleni runsaan päivällisen. Elämä hymyilee ^^

//

When it comes to wellies my shopping spree was a success, trainers I didn't manage to buy yet (but Claire promised to show me to a cheap shop). And yeah, of course I grapped something else on the way, too. Mornings and evenings, especially in my loft, are rather chilly, so I went and bought a burgundy wrapping cardigan. No regrets at all! And then I also purchased a holder in which I can keep my debit card and oyster card. We ate really lovely ice cream as well! On top of everything, when I came home there were the leftovers of the family's Shabbat lunch in the fridge and I was able to have a dinner of plenty. Life is good ^^

Mun kumpparit // My wellies

Kotelo // The holder

Sunnuntaina perheellä oli koko päivä menoa, joten mä olin yksin himassa, mikä ei haitannu mua yhtään. Lähin seikkailemaan naapurustoon, kattelemaan vähän ympärilleni ja tutkimaan, millasia paikkoja lähistöllä on. Todella sulosella alueella kyllä asustan <3

//

On Sunday the family were away for the whole day, so I got the house to myself, which didn't bother me at all. I took a stroll in the neighbourhood, looked around for a little bit and explored everything in the vicinity. I do live in a very adorable area <3

Kotikatu // My street

Oli pakko kuvata ;) // I had to photograph this ;)

Lähin puhelinkoppi // The closest phone booth

Lähipuisto // The park nearby

Seikkailijan varjo // The shadow of the explorer

Outoja puita // Weird trees

Mitä tää tekee tuolla? // What is this doing there?

Loppupäivän otin rennosti, söin salaattia auringossa takapihalla, lakkasin kynnet ja kuuntelin One Directionia. Yritin ettiä vähän aktiviteetteja, joita voisin täällä ollessani tehä. En tuntenu koti-ikävää tai oloani yksinäiseks.

Päivä vaan loppu hyvin hämmentävästi. Joskus kasin aikaan perhe tuli kotiin ja olin just alkamas syödä illallista, kun Claire tuli keittiöön. Se kysy aiempaa totisemman kuulosena, oonko kunnossa. Sanoin, että oon. Se sano, et oli sanonu Anthonylle olevansa huolissaan musta. Olin ihan ihmeissäni, että miks. "No, me jätettiin sut tänne yksin ja se oli ehkä virhe, oot sä tuntenu olos ihan hylätyks..." En tiiä, mitä tapahtu, mut yhtäkkiä mua alko vaan itkettää ihan kamalasti. Siinä sit vollotin ja Claire halas mua ja rutistin sitä takas ja se sano, et on tyytyväinen, et oon halaaja :') Yritin selittää, et ne oli onnen kyyneleitä, mut se ei uskonu. En mä oikeesti itkeny koti-ikävää tai yksinäisyyttä, en tiiä, oliko ne ollu mulla alitajunnassa kuitenki, vaan sitä, et olin ehkä helpottunu ja ilonen, et oikeesti oon päässy näin ihanaan perheeseen, jossa ne oikeesti huolehtii mun hyvinvoinnista sillonki, ku on muualla menossa. Claire varmaan vieläki luulee, et olin tosi surullinen koko eilisen, vaikka tänään aamullaki (taas pienen niiskutuksen kera) vakuutin sille, etten oo ees aatellu kotia. Mun mielestä paljon kertoo se, et oon ollu täällä alle viikon ja musta tuntuu, et oisin ollu jo pidempään. Ja että tunnen itteni aika luontevaks, koska en pelänny näyttää tunteita, olkoonkin, etten ees ite osaa selittää niiden alkuperää.

//

For the rest of the day I just relaxed, ate salad in the sunshine in the backyard, polished my nails and listened to One Direction. I tried to look for activities I could do while being here. I didn't feel homesick or lonely.

The day just had a baffling end. Around eight the family came home and I was just about to eat dinner when Claire came into the kitchen. She sounded more serious than previously when she asked if I was okay. I told her yes. She said that she'd told Anthony that she's worried about me. I was perplexed as to why. "Well, we left you all alone and maybe that was a mistake, have you felt deserted..." I don't know what happened but suddenly I just started to cry very hard. There I bawled and Claire hugged me and I squeezed her back and she said that she's pleased I'm a hugger :') I tried to explain that they were tears of joy but she didn't believe me. I didn't really cry because I was homesick or lonely, I don't know if they were in my subconscious anyway, but I cried because maybe I was relieved and happy that I've actually found this lovely family who are concerned for my well-being even when they're out and about. I think Claire still thinks that I was very sad all day yesterday even though today in the morning (with a little bit of sobbing again) I tried to convince her that I hadn't even thought of home. In my opinion it's a telltale sign that I've been here for less than a week and it feels like much longer. And that I feel quite comfortable because I wasn't afraid to show my feelings wherever they stemmed from.