Tiistaina sit taas lounas oli mun perheen aika "viihdyttää", kuten tääl sanotaan. Mä lähin siks aikaa livohkaan. Söin "pinkkiä keittoa" (punajuurta ja tomaattia) ja koska päivä oli kaunis, Claire ehotti, että lähtisin Kenwood Houselle. Kannatti! Upee maisema ja ihana pikkukahvila vieressä, josta kävin ostaa vadelman makusta luomusihisevää. Paikkaan sopivasti luin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa auringonpaisteessa nurmella istuen ja sit palasin takas. Ah, ihana päivä <3
//
Once more it's been time for the Jewish holidays so this week has been exceptional yet again. On Sunday night began Succot, a week-long festival during which a succah is built, a hut in which more or less every meal is eaten (some even sleep there!). I'm not entirely sure if Yom Simchateinu is only this Monday and Tuesday and the ones next week or if it's the name to describe the whole week but anyway, on Monday the family went to shawl and at friends' for lunch and my fruit hell was moved because for dinner the family were hosting for party folk. I wasn't allowed to eat in the succah because there was no room xD But I had the same food anyway. I don't really mind because why would I deliberately want to go outside where it's cold and dark when I can be inside xP On Tuesday it was lunch time when the family was "entertaining" as they say here. I took the hike for that time. I had "pink soup" (beetroot and tomato) and since it was a beautiful day, Claire suggested I'd walk to Kenwood House. It was worth it! A gorgeous landscape and a lovely little café near from which I bought a raspberry flavoured organic fizzy drink. Suited for that place, I read Pride and Prejudice in the sunshine, sitting on the grass and then I went back home. Ah, what a wonderful day <3
Osa Kenwood Housea // A part of Kenwood House
Pensaskäytävä // A passage of bush
Minä ja Kenwood House // Kenwood House and I
Sihisevää ja sivistävää // Fizzy and educational
Keskiviikko oli jokseenki huvittava päivä. Mun oli tarkotus mennä yhen suomalaisen tytön kaa Barbicanille ja hoitaa se kirjastokorttiasia. Heräsin normaaliin aikaan ja vasta kun olin ylhäällä, tajusin, että Jacobilla onki viikon loma eikä se oo tulossa aamiaiselle. Päätin silti herätä. No, Claire oli lähössä ulos ja sanoin sille sit, et mäki itse asiassa oon. Se oli ihan ihmeissään, et kuin mä niin aikasin olin jo lähössä ja voisinko siirtää, koska ei oo kivaa jättää Jacobia yksin kotiin. Oisitte nähny sen ilmeen, ku se luuli, et joutuu olee ihan yksin :'( No, mä viestitin Marille ja Clairen ehotuksesta pyysin sitä meille. Hassua pyytää ensimmäisenä kaverina vierailulle sellanen ihminen, jota ei oo itekää aiemmin tavannu xD Kaiken lisäks Jacob vielä lähti lounaalle isoäitinsä kaa, joten minä ja Mari syötiin sit jämiä jääkaapista (ja se isoäiti kerto mulle hyvän kuulosen salaattireseptin!) ja hengattiin mun huoneessa jutellen. Oli tosi mukavaa! Päätettiin, että pitää käydä teatterissa kimpassa :)
Illalla sit katottiin Jacobin kaa Pitch Perfect, koska se oli ihan järkyttyny, etten ollu nähny sitä, ja syötiin Celebrations-makeisia isosta rasiasta (mitä tapahtu ajatukselle "ei herkkuja viikolla"... xP). Leffa oli hyvä ja oli kivaa kattoo sitä yhessä Jacobin kaa, varsinki ku se oli niin innoissaan~ ^^
//
Wednesday was a somewhat amusing day. I had planned to go to the Barbican with a Finnish girl and sort out the library card issue. I woke up at the usual time and only when I was up, I realised that Jacob has his halfterm and he won't be coming down for breakfast. I decided to get up anyway. Well, Claire was going out and I told her that actually I was going to do that as well. She was astonished as to how I was leaving so early and asked if I could reschedule because it would not be nice to leave Jacob on his own. You should've seen his face when he thought he was going to be left alone :'( So, I texted Mari and by Claire's suggestion asked her to come to our house. Funny to have the first friend come over and it's somebody who even I had never met before xD On top of this, Jacob went out to have lunch with his grandma so Mari and I just ate leftovers from the fridge (and the grandma told me a recipe for a delicious sounding salad!) and hung out in my room, talking. It was very pleasant! We decided to go see a theatre performance together :) In the evening we watched Pitch Perfect together with Jacob because we has shocked that I hadn't seen it, and ate Celebrations sweets from a big box (what happened to the thought "no treats during the week"... xP). The film was good and it was nice to watch it together with Jacob, especially because he was so excited~ ^^
Ethan yllätti mut suuresti (ja positiivisesti) tällä viikolla. Maanantaina se piirteli keittiössä, kun mä valmistelin illallista. Hyräilin edellispäivänä opittua At the End of the Dayta. "Toi biisi on niin kiva." Melkein säpsähdin kehusta, koska viimeks, ku hyräilin, se pyys mua lopettaa heti. Illallisen aikaan lapset leikki pukuleikkiä ja Ethan tuli esittelee mulle kokinasuaan ja pussas mun käsivartta ja oli jotenki todella kiintyneen olonen. Se lähti keittiöstä ja röyhtäs matkalla ja käänty oikein ovella pyytämään anteeks. Hämmennyin, koska normaalisti siitä pitää aina muistuttaa. Myöhemmin se sano, et mä laulan tosi hyvin, kuin mä osaanki niin hyvin. Kerroin, että oon harjotellu. Olin jo varma, et avaruusolio oli vaihtanu lapset, kunnes sit keskiviikkoaamuna se alotti "en halua kouluun, oon tosi väsynyt" -itkuraivarin. Lähinnä se tais olla huomionhakua, mutta oli kyllä rankka aamu... Ja tais se muuttaa mielensä mun laulamisestaki. Tai no, ei muuttaa, mutta ainaki kokee olevansa itse parempi. Lauleskelin Only Love Can Hurt Like Thisia ja hän sano, et ihan hyvä yritys, mut hän osaa paremmin ja toki anto sit näytteen (joka ehkä muistutti huutoa). Muutenki sillä taitaa olla vähän tarve olla paras kaikessa, ihan mistä tahansa on kyse.
Daisy on kyllä tykästyny mun lauluun, koska mulla oli Ed Sheeranin Lego House -paita päällä ja se halus, et lauloin sitä sille, ku se oli kylvyssä ja katto mua kiinteesti koko ajan. Rakastan olla laulava au pair <3 Aika yllättävää.
//
Ethan surprised me greatly (and positively) this week. On Monday he drew something in the kitchen while I was preparing supper. I hummed At the End of the Day which I had learnt the previous day. "That song is so nice." I almost jumped when I heard the compliment because last time when I had hummed, he had asked me to stop at once. During supper the kids dressed up and Ethan came and showed his chef outfit and kissed my arm and seemed very fond of me. He left the kitchen and burped on the way and actually turned on the door to say excuse me. I was baffled because usually he needs to be reminded of that. Later he said that I sing very well, how can I sing that well. I told him that I had practised. I was quite convinced that an alien had swapped children until on Wednesday morning he started a "I don't want to go to school, I'm so tired" tantrum. I think it was mainly just a way to seek attention but it was a very rough morning... And I suppose he changed his mind about my singing, too. Or well, not change, but at least he finds himself better. I sang Only Love Can Hurt Like This and he said it was a nice try but he can do better and of course he gave a sample (which maybe resembled shouting). All in all, I think he's got an obsession to be the best at everything, no matter what the thing is.
Daisy on the other hand has grown to like my singing. I was wearing my Ed Sheeran Lego House shirt and she wanted me to sing that to her when she was having a bath and looked me intently in the eye the whole time. I love to be a singing au pair <3 Shocker.
Tänään kävin Barbicanilla hakemassa korttini ja lainaamassa kaheksan näytelmää (tai useemman, koska osa oli kokoelmia). Lounastin siinä keskuksen ulkopuolella, olin hakenu EATista leivän ja luin yhtä näytelmistä. Ainoo, mikä jäi harmittaa oli, et huomasin mun lähelle lentäneen ison linnun liian myöhään ja kännykkä ei ottanu käskyjä vastaan just sillon, ku oisin ottanu siitä kuvan :/ Mut lokakuun eka päivä ja ulkona pärjäs jopa t-paidalla hetkellisesti!
Päivän järkytys: Claire oli tehny sukkotia varten vadelmatortun, jota ei sit kuitenkaa ollu syöty vieraiden kaa. Tänään näin sen biojätteessä ja kysyin, mitä oli tapahtunu. Siinä oli kuulemma jotain vikaa. Täytyy myöntää, et nappasin roskista palan ja en maistanu siinä mitään kummaa ja se oli niin kauan ollu uunissaki, etten usko, että se oli raaka. Kokonainen kakku. Mun sydän itki verta.
Päivän piristys: Anthonyn sisko ja sen mies tuli tänään illalliselle ja ne kysy, mistä oon. Kun kerroin, ne kehu mun englantia loistavaks ja sano, että mulla jopa kuulostaa olevan ihan englantilainen aksentti, ettei eroa ees huomaa! (sisko sano, et puhun paremmin ku se xD) Mun sydän itki onnenkyyneliä.
Kuukauden Lontoossa oleillut Marianne-suklaata syövä (niin ei herkkuja vai...?) suomineito kiittää ja kuittaa ja toivottaa hyvää yötä. xx
//
Today I went to the Barbican to get my card and borrow eight plays (or more because some were collections). I had lunch outside the centre, I had bought a take away sandwich from EAT, and read one of the plays. The only thing that gnaws me is that it was too late when I saw a big bird that flew and stopped near me and my phone wouldn't take commands just when I tried to take a picture of it :/ But it's October 1st and for a moment I could just wear a t-shirt outside!
The shock of the day: Claire had made a raspberry crumble for Succot but it wasn't eaten with the guests. Today I found it in the bio waste and asked what had happened. Apparently there was something off about it. I must admit I snatched a piece from the bin and I didn't taste anything iffy about it and it had been in the oven such a long time that I don't believe it was raw. A whole cake. My heart cried blood.
The cheer of the day: Anthony's sister and her husband came for dinner today and they asked where I am from. When I told them, they praised my English, said it was excellent and it even sounds like I've got an English accent, that you can't even tell the difference! (the sister said I speak better than her xD) My heart cried tears of joy.
A maiden from Finland who has stayed in London for a month and is eating Marianne peppermint chocolate (no treats, yeah...?) signs out and wishes a good night. xx
Kasa näytelmiä // A pile of plays
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti