Monsteripostauksen aatelia // Monster Post the Mighty

Voisin vaikka alottaa tän päivityksen kertomalla asioista, jotka unohtu viime tekstistä xP (lahopää kun olen) Viime keskiviikkona siis odottelin Maria saapuvaksi ja joku koputti ovelle. Jacob oli hämmentyny ja mä menin avaa. Postimies. Se kysy, kuka on Nea, ja sillä hetkellä tajusin, et paketti sen kädessä oli mulle!! Suomi-postia <3 Juoksin yläkertaan ja revin paketin auki (ei ollu mikää helppo homma) ja heti päällä oli villasukat, jee! Myös kasa valokuvia oli mukana, suklaakonvehdit niinku Jacob oli pyytäny (se söi heti yhen :D) ja heijastimet. Mut sit oli myös yllätyksiä! Lumenen kasvonpuhdistusaine ja kasvovesi sekä maskara ja kajaali (olinki ehtiny jo huolestuu, mitä merkkiä joudun ostaa seuraavaks)! Ja sit vielä Fazerin suklaalevy tädiltä~ Kiitos siis äiti ja Annika!! <3 ^0^

Toinen unohdus: Ooteltiin Ethanin kaa Daisya koulunpihalla ja se kapus kiipeilytelineen yläosaan jalat palkin molemmin puolin ja hilas itteään siellä eteenpäin. No, sepä ei sit osannukaa enää tulla alas. Tivasin, miks se meni sinne, jos se ei tienny, kuinka tulla alas. Vieressä oli joku kakkosluokkalainen poika, joka sano, et ykköset ei ees sais kiipeillä siellä. Loistavaa. No, jotenki Ethan sit pääs liukumaan alas niinku palomies, paitsi et otin sen puolimatkassa syliini. Virhe. Se halus liukuu alas asti, joten se kiipes ylös uudestaan! Kun yritin käskee sitä alas, tää tokaluokkalainen puuttu asiaan: "Kuuntele äitiäs." Ethan ja minä sanottiin lähes yhdestä suusta, etten oo sen äiti, mut nauraen mä kiitin sitä poikaa kuitenki avusta. Ja pääshän se Ethanki sieltä sit lopulta alas. Mut en ehkä ihan vielä oo valmis viisvuotiaan äidiks.

//

I could start this update by telling about things I forgot from the last entry xP (airhead that I am) So, last Wednesday I waited for Mari to arrive and there was a knock on the door. Jacob was baffled and I opened the door. The postman. He asked who Nea was, and at that moment I realised the parcel in his hand was for me!! Mail from Finland <3 I ran upstairs and tore the parcel open (not an easy task) and straight on top were woollen socks, yay! There was a pile of photos, chocolates which Jacob had wished for (he ate one immediately :D and Mari got a taste of Finland when she arrived, too) and reflectors. But then there were surprises as well! Face cleanser and toner alongside mascara and eyeliner from Lumene (I had already been worried which brand I'd have to opt for next)! And then a Fazer milk chocolate bar from my aunt~ So thank you, Mom and Annika!! <3 ^0^

The other thing that was forgotten: We were waiting for Daisy in the school playground with Ethan and he climbed to the top of the jungle gym, legs on both sides of a wooden block, and he dragged himself forward there. Well, he did not know how to come down. I demanded why he had gone up if he didn't know how to get down. There was a boy from year two next to us who said that year ones aren't allowed to climb on the thing. Brilliant. Well, somehow Ethan managed to slide down like a firefighter except that I took him into my arms halfway. Mistake. He wanted to slide all the way down so he climbed up again! When I tried to tell him to get down, this year-two-boy interfered: "Listen to your mom." Almost at the same time Ethan and I corrected him that I was not Ethan's mom, but I thanked the boy for the help, laughing. And eventually Ethan got down. But perhaps I'm not ready to be a mom for a five-year-old just yet.

Pakettipakettipaketti <3 // Parcelparcelparcel <3

Perjantaina perhe lähti sapatti-illalliselle ystävien luo ja tietenki mun tuurilla oltiin mietitty Kaisan kaa, et tehtäis jotain kimpassa, mut koska luultiin, et illastan perheen kaa, se oli sopinu jo muuta. Mutta ei hätää, Flora oli vapaa illalliselle! Söin alkupalaks keitonjämiä himassa, koska Floran työt veny, mut sit matkattiin East Finchleyyn ja valittiin japanilainen Yamayama-ravintola. Se oli aika pieni ja söpö ja ruoka oli hyvää! Tarjoilija toi mun annoksen ja olin varma, et se sano sitä kanacurryks. Koska en tunnistanu yhtäkään kasviksista lautasella, oli pakko tarkistaa. "Se on kasviscurry, sanoin vahingossa väärin." Annoin anteeks, koska se oli hyvännäkönen eiku mitä xD En silti tiiä, oliko se kasviscurry, koska klöntit lautasella maistu lähinnä perunalta. Mut maistu kuitenki, joten en valita ;) Jälkiruoalle siirryttiin The Bald Faced Stag -pubiin, joka vaikutti tosi hienostuneelta ja hinnasta päätellen oliki: £6 jälkiruoka-annos. Hiisk. Päätettiin kuitenki repästä ja Flora tilas valkosuklaakakun karhunvatukoilla ja minttu-Aero-suklaalla. Mä meinasin ottaa suklaa- ja hasselpähkinäganachet, jäädytettyä praliinia ja kakkua, mut kakussa olis ollu alkoholia, joten jätin väliin ja valitsin jogurttimoussen, sorbetin ja omenamarengit. Saatiin annoksemme ja hetken päästä tarjoilija pyyhäls pöydän ohi ja pudotti siihen kolmannen lautasen: "Tää on kaupan päälle, koska se oli viimenen keittiössä!" Se oli se mun ekaks miettimäni vaihtoehto! Jaettiin kaikki kolme jälkkäriä. Valkosuklaakakku oli ihanan kermanen, jogurttimousse ja sorbetti raikkaita ja suklaaganache ihanan täyteläistä <3 Eikä £12 kolmesta jälkiruoasta tuntunu loppujen lopuks niin pahalta :D

//

On Friday my family went to have Shabbat dinner with their friends and sure enough with my luck we had thought about doing something together with Kaisa, but because we were under the impression that I was going to dine with my family, she had made other plans. But no harm done, Flora was free to have dinner! I had soup leftovers for an appetizer at home because Flora had to work later than expected but then we headed to East Finchley and chose a Japanese restaurant called Yamayama. It was rather small and cute and the food was good! The waiter brought my dish and I was sure he said it was chicken curry. Because I couldn't recognise any of the veggies on the plate, I had to check. "It's a veggie curry, I accidentally told you wrong." I forgave him because he was good-looking wait what xD I still don't know if it was a veggie curry because the clumps on the plate tasted mostly like potato. But it was tasty anyway so I'm not complaining ;) For dessert we moved to The Bald Faced Stag pub which seemed very sophisticated and judging by the prices it was: £6 for a dessert. Yikes. But we decided to live a little and Flora ordered a white chocolate tart with blackberries and mint Aero chocolate. I was about to take chocolate and hazelnut ganache, frozen praline and a sponge but the sponge would've been flavoured with alcohol so I skipped it and picked yoghurt mousse, sorbet and apple meringue instead. We got our dishes and after a minute the waitress flew by our table and dropped a third plate on it, "This is complimentary because it was the last one in the kitchen!" It was the option I had thought about at first! We shared all three desserts. The white chocolate tart was lovely and creamy, yoghurt mousse and sorbet fresh and chocolate ganache was wonderfully rich <3 And £12 for three plates of dessert didn't seem that bad after all :D

  

Söpöt syömäpuikkopidikkeet! Pingu~ // Cute chopstick holders! Penguin~

Jälkkäriä kerrakseen // Dessert to share

Lauantaina oli kulturelli päivä: British Museum! Ja vähän myös tuttua kulttuuria edustavaa seuraa, koska olin liikkeellä Marin ja kahen muun suomalaisen tytön kaa ^^ Todettiin kyllä heti alkuun, että ois pitäny mennä kahville ensin, koska meijän museokierroksesta ei meinannu tulla mitään, ku pysähdyttiin koko ajan juttelemaan xD Kierrettiin Egypti-osio (tuntu, ku oisin nähny sen jo aiemmin, koska Louvre) ja pieni manga-huone. Oisin halunnu mennä kelttiläisnäyttelyyn, mut se oli maksullinen :( Käytiin sen sijaan kattomassa korealaisia ja kiinalaisia astioita, nättejä oli! Hurjan iso paikkahan toi on eikä millään ees voi yrittää nähä kaikkee, joten suosiolla menee myöhemmin takas ja tutkii loput osastot, koska ilmaseks pääsee! Museoilun jälkeen kävästiin kirjakaupassa ja sen jälkeen oltiinki jo tankkausta vailla ennen shoppailua Primarkissa. Ihan sattumalta päädyttiin menemään Nando'siin, josta olin ehkä hiukan liian innoissani x'D Se on kuitenkin vaan ruokaa (vaikka onki mun ihailun kohteen kantapaikka). Pitkä lista erilaisia vaihtoehtoja ja just sopivan tulista pikaruokaa, mut kuitenki vähän hienompaa ku perus-Mäkkärit ja -BK:t :) Ja pääsin esittelemään uusille tuttavuuksille älykkyyttäni. Otin cokista automaatista ja tutkailin sitä hetken ja totesin, et jotenki sen juoman täytyy siitä mustasta putkesta tulla. Laitoin lasin alle ja aloin painaa sit mustaa. Mari seiso vieressä ja kuulosti epäuskosen huvittuneelta: "Meillä on noita Suomessakin. Nojaa sillä lasilla siihen mustaan." No kappas! Eikös kaikki Lontoossa ookaan uutta ja ihmeellistä xD Aivoilla oli selvästi lomapäivä (taas).

//

Saturday was a cultural day: British Museum! And a little bit of familiar culture in the form of my company since I was there with Mari and two other Finnish girls ^^ Right at the beginning we noted that we should've had coffee first because our museum tour was about to go flat because we kept stopping for a chat all the time xD We went through the Egypt section (it felt as if I had seen it before because of Louvre) and a tiny room of manga. I would've liked to see the Celtic arts exhibition but it was chargeable :( Instead we went to see Korean and Chinese vases, they were pretty! It's a humongous place and I can't even imagine trying to see everything on one go, so better just to go back another time and explore the other departments because it's free! After visiting the museum we popped into a bookshop and after that we were in need of energy before shopping in Primark. By a twist of fate we ended up in Nando's for lunch of which I was maybe a bit too excited x'D It's only food in the end (even though it is the favourite place of the object of my admiration). A long menu of various choices and just the right amount of spiciness but still a little fancier fast food than in your basic McDonald's and Burger King :) And I got to show off my brightness to my new acquaintances. I took Coke from a machine and eyed it for a second and concluded that somehow the drink must come from the black pipe. I put my glass under it and started to press the black object. Mari stood next to me and sounded incredulously amused, "We've got those in Finland, too. Lean the glass on the black thing." Well blimey! I thought everything is new and exciting in London xD My brain obviously had a day-off (again).

British Museumin aula // The hall of British Museum 

Menin museoon ja otin kuvan mangasta // I went to a museum and took a photo of manga

Jokaisen Niall-fanin unelma // The dream of every Niall girl

Sunnuntaina Flora otti muhun yhteyttä ja kysy, olinko vapaa, koska sen suunnitelmiin oli tullu muutos. Mulla oli mun kurssi mutta pyysin sitä sit lounaalle ennen sitä. Selvästi Angel-aseman lähistöki on jotain vähän hienompaa aluetta, koska kaikkialla ruoka makso £15 ylöspäin... Päädyttiin sit Pret A Manger -ketjukahvilaan, mut eipä sen väliä, koska ruoka oli halpaa ja maukasta! Söin intialaisen mausteisen Sag Aloo -keiton ja paikan päällä leivotun patongin ja juomaksi otin porkkanamehua, puristettu pelkistä porkkanoista, ei mitään lisää. Nam~ Kurssilla oli taas tosi mahtavaa! Ja se fiilis, kun osas jo tanssia koreoo suurempia miettimättä oli vaan niin hyvä. Nyt vaan pitäis jaksaa veivaa sitä yksin kotona, koska ei enää tehä sitä tunnilla ennen esitystä o.o Ja ens kerralla valitaan solistit Les Misiin, jännää!

Ilta meniki sit vähän odottamattomissa merkeissä. Stina lähetti mulle viestin kisasta, jossa voi voittaa liput One Directionin uuden levyn julkaisutapahtumaan, jonne pääsee vaan kourallinen ihmisiä. Pakkohan mun oli selvittää, minkälainen kisa täällä Briteissä on. No, olin just oikeeseen aikaan liikkeellä. Sunnuntai-iltana tuli radiolähetys, johon merkin tultua sai soittaa ja tunnistaa kolme 1D:n kappaletta oikeessa järkässä ja sit voittaa liput. Tuli mielenkiintonen lapsenvahti-ilta mulla... Puolel korval kuuntelin koneel Michael Bladesia (ihastuin siihen!) ja välil kävin tsekkaa Star Warsia kattovia lapsia. Sain Daisyn ja Ethanin sänkyyn ja just ennen ku oli Jacobin aika mennä nukkuu, Michael ilmotti, että yheksän jälkeen alkaa kisa. Jacob oli aivan ihana <3 Se sano, et mä voin hyvin soittaa sinne, se selvii kyl yksinki ja ku kerroin, miten homma toimii, se kysy, mitä tapahtu, jos sit ne ei vastaa. "Sit en voi voittaa", selitin. Sen naama venähti. Se ymmärs, ku kysyin, onks ok, jos teen lyhyemmän selänkutituksen ja ku lähin sen huoneesta, se sano: "Varmista, et sä voitat." Lupasin yrittää parhaani. No, kisa alko ja soitin. Numero oli varattu. Soitin taas. Ja uudestaan. 25 kertaa soitin (vielä sillonki, ku joku oli jo lähetyksessä xD) enkä päässy läpi. Mut olin tosi ilonen sen voittajan puolesta, ku kuulin sen ilahtuneen kiljasun, ku se sai tietää voittaneensa. Eihän sitä voi olla katkera, ku tietää, miten paljon se kaikille faneille merkitsee, et pääsis tapaa pojat.

//

On Sunday Flora contacted me and asked if I was free because her plans had fallen through. I had my course but I asked her to accompany me for lunch before it. Clearly the area around the Angel tube station is a bit fancier since everywhere food cost more than £15... We ended up going to Pret A Manger chain café but it didn't matter because the food was cheap and tasty! I had an Indian spicy Sag Aloo soup and a baguette that was baked there and for drink I chose carrot juice, pressed from carrots only, nothing added. Yum~ And the course was superb once more! And the feeling when I could dance the routine without thinking that much was just the greatest. Now all I need to do is rehearse it by myself over and over because we won't practise it in the lessons before the showcase o.o And next time we'll choose the soloists for Les Mis, exciting!
The night was spent in a little unexpected way. Stina sent me a message about a competition in which the prize was tickets to the publishing event of One Direction's new album where only a handful of people would be able to go to. I was forced to find out what kind of a competition we had here in Britain. Well, I was right on time. On Sunday night there was a radio show to which you could call after being told to do so and then identify three 1D songs in the order they played them and win the tickets that way. It was an interesting night of babysitting for me... Half-listening to Michael Blades on my laptop (loved him!) and from time to time checking on the kids who were watching Star Wars. I got Daisy and Ethan to bed and just before it was Jacob's bedtime, Michael announced that the competition would start after nine o'clock. Jacob was absolutely wonderful <3 He hurried and said that I could call the show, he could manage by himself and when I told him how the system worked, he asked what happens if they don't answer. "Then I can't win," I explained. His face dropped. He understood when I asked if it was ok if I did a shorter tickleback and when I left his room, he said, "Make sure you win." I promised to try my best. Well, the competition began and I called. The number was engaged. I called again. And once more. 25 times I dialled the number (even then when somebody was already on air xD) and I didn't get through. But I was really glad for the winner when I heard her delighted squeal when she learnt that she had won. I can't be bitter when I know how much it would mean to all the fans to have a chance to meet the boys.


Maanantaina oli jälleen juhlapyhä, tällä kertaa ei vaan syöty sukkah'ssa enää (varmaan sään ja väenpaljouden takia). Se tarkotti, että mäki osallistuin yli kolmen tunnin lounaalle. Autoin tietysti astioiden korjaamisessa ja siivoomisessa, mut sain kans kyl syödä oikein kunnolla uskomatonta ruokaa, jota oli aivan jäätävät määrät! Keittoa, punajuuri-papu-halloumisalaattia, ruusukaalia paahdetuilla manteleilla ja cashewpähkinöillä, pastaa, perunaa, parsakaali-juustopiiras ja sit tietenki vielä jälkiruoka! Sticky toffee pudding oli tosi hyvääää~ Illalla olin aivan naatti, ihan niinku aina Suomessaki esimerkiks tortillakestien jälkeen, mut silti päätin olla luovuttamatta ja kantaa korteni kekoon. Suomi-versio 1D-kisasta oli julisteen suunnitteleminen tapahtumalle (typerää, tiiän) ja mä ja Stina päätettiin, et aiotaan vielä yrittää. Stina hankki kaikki tarvikkeet ja teki suurimman osan askartelusta, mut koska valokuvia ei saanu käyttää ja haluttii pojat julisteeseen, mä piirsin ne. Olin kyl semityytyväinen lopputulokseen, kuitenki väsäsin sen väsyneenä tunnissa. Ja vaikka ei voitettaiskaa, nii eipä kovin usein tuu kahessa päivässä tehtyä julistetta kahesta valtiosta käsin!

//

On Monday it was another holiday celebration, only this time lunch was not eaten in the succah (maybe due to the weather and the number of people). It meant that I, too, joined in the over three-hour-lunch. Obviously, I helped with clearing the table and cleaning up but I could eat so much of the unbelievable food of which there was a ridiculous amount! Soup, a beetroot, bean and halloumi salad, Brussels sprouts with roasted almonds and cashews, pasta, potatoes, a broccoli and cheese quiche and then dessert, of course! Sticky toffee pudding was really gooood~ In the evening I was utterly knackered, like  always in Finland after tortilla feasts, but still I decided not to give up and pitch in. The Finnish version of the 1D competition was to design a poster for the event (stupid, I know) and Stina and I decided that we'd give it another shot. Stina bought all the equipment and did most of the arts and crafts, but because photos were not allowed and we wanted the lads in the poster, I drew them. I was semi pleased with the outcome, I had created it in an hour while tired. And even if we didn't win, I can't say it's often that you make a poster in two days from two countries!

Ja siinä on tekeleemme! // And that's what we fashioned!

Tiistai oli ihan hullu päivä! En tehny mitään ja silti tein vaikka kuinka. Alotin päivän skypettämällä Stinan kaa, koska osallistuttiin tohon kilpailuun ja haluttiin tehä se yhessä. Silitin siinä samalla Anthonyn paitoja. Juteltiin ja menin syömään lounasta. Jatkettiin juttua ja Stina söi päivällistä. Jossain välissä perhe palas synagogasta, jonne ne oli lähteny aamulla, ja Claire kapus yläkertaan kysyen, kenen kaa skypetän. Se ilmotti heti olevansa hiukan humalassa, koska ilmeisesti ne juo alkoholia synagogassa o.o Siinä se sit esitteli Ethanin märkiä vaatteita, koska "he ovat hulluja eikä käytä sateenvarjoja niinku normaalit ihmiset". Tää johtuu siis siitä, et niiden kantaminen on työtä ja oli pyhäpäivä. Yhtäkkiä Claire alko sit avautuu alkoholinkäytöstä ja pahotteli ensin sitä, että oli hiprakassa ja sit sitä, et mulla ja Stinalla on negatiiviset kokemukset alkoholista (koska Suomessa yleensä viinankulutus on niin naurettavaa), nii ei olla koettu sen rentouttavaa vaikutusta. En todella muista, millä aasinsillalla se pääty puhumaan siitä, kuinka mä oon vakava ja maailman taakka on mun harteilla. Se tuli todella puun takaa. Siis ymmärrän, että se vielä näkee musta lähinnä mun "työ"minän, mut ku se selitti, että tavallisesti mun ikäset käy bilettämässä, matkustelee eikä huolehdi asioista. Koko ajan se painotti, ettei se oo huono asia, et toi on mun luonteenpiirre ja et kyllä se näkee mun hauskan puolen, ku oon lasten kaa, mut et siitä on kurjaa, et oon jo nyt niin vakava, ku ehtisin olla sitä myöhemminki. En ihan tajua. Totta kai mä matkustelisin, kävisin kahviloissa ja teatterissa ja vaan perseilisin kavereiden kaa, jos A) ois varaa ja B) en haluais viedä elämääni tiettyyn suuntaan ja tähdätä kohti ammattia, jossa haluaisin olla. Mut ehkä vaan tunnen itteni enkä pahemmin välitä siitä, millanen kuva Clairelle on muodostunu, ja uskon Heliä, joka muistutti, että suomalaiset on paljon brittejä itsenäisempiä (minkä oon kyllä huomannu ja kyllä Clairekin mainitsi, et voi johtua kulttuurieroistakin tämä). No, Claire lähti ja tästä väliintulosta hämmentyneenä jatkettiin Stinan kaa juttua vielä aika pitkään. Lopetettiin vasta, kun mä halusin päivällistä ja se lähti kauppaan. 6 tuntia ja 7 minuuttia. Ah, skypen ihmeellinen maailma.

Ehin päivittää niin harvoin, että tekstit aina paisuu enkä ees ehi siihen päivään, jona julkasen xD No, ainaki voin varmuudella sanoa, että perästä kuuluu, haha.

//

Tuesday was a bonkers day! I didn't do anything and still I did all sorts of things. I started the day by skyping with Stina because we took part in that competition and wanted to do it together. I ironed Anthony's shirts at the same time. We talked and I went to have lunch. We continued our chat there and then Stina had dinner. At some point the family came home from shawl where they had gone to in the morning, and Claire climbed upstairs, asking who I was skyping with. First thing she did was to inform that she was a little drunk because apparently they drink alcohol in shawl o.o There she was, presenting Ethan's wet clothes because "they are mad and don't use umbrellas like normal people." This is because carrying is considered as work and it was a holiday. Suddenly Claire started to open up about the use of alcohol and firstly was sorry for being tipsy and secondly that Stina and I have negative experiences regarding alcohol (because usually in Finland the consumption of booze is so ridiculous) so that we have not experienced the relaxing effect of it. I really can't remember what the transition was but she ended up talking about how I'm "serious" and "feel the weight of the world." It honestly came out of the blue. I mean, I understand that what she mainly sees is my "work" self but she kept saying that usually people of my age go to parties, travel and don't worry about stuff. All the time she emphasised how it's not a bad thing that that's part of my personality and that she sees my fun side when I'm with the kids, but that she thinks it's sad that I'm so serious already when I would have time for it later in life. I quite don't get it. Of course I would travel, go to cafés and the theatre and just go mental with pals if A) I could afford it and B) I wouldn't like to take my life into a certain direction and aim for a profession that I'd like to do. But maybe I just know myself and don't put too much thought on what kind of a picture Claire has formed of me, and believe Heli who reminded that Finns are much more independent than Brits (which I have noticed and Claire did mention too that this could be due to cultural differences). Well, Claire left and confused by this interference Stina and I went on talking for quite a long time. We finished only when I wanted to have supper and she had to go to the shop. 6 hours and 7 minutes. Ah, the wonders of skype.

I've got time to update so rarely that the texts always become so long and I don't even make it to the day I'm publishing on xD Well, at least I can say with certainty that you've not heard the last of me yet, haha.