Keskiviikkona käytiin Floran kaa vihdoin Chilli 'n' Chocolatessa lounaalla (oon halunnu mennä sinne ensimmäisestä viikosta lähtien). En pettyny! Sopivan tulinen kikhernecurry ja syntisen hyvä suklaakakku ^0^ Taidan mennä takas ja testaa kaikkia annoksia, se on siis vegemesta.
//
Nothing that special happened last week except that Claire bought a new hoover! YES. The old one was loud, slow and only moved the dirt around, not sucking it. This new one is almost the same one we've got in Finland, light, smooth and you can actually hear how the dirt are sucked into the suction tube. Hoovering just became fun :D (and I even got to take the machine on its maiden journey!)
On Wednesday we finally had lunch with Flora in Chilli 'n' Chocolate (I've been wanting to go there since the first week). I wasn't disappointed! A chickpea curry of just the right level of spicyness and a sinfully delicious chocolate cake ^0^ I think I'll go back and try all of their dishes, it's a veggie place.
Kikhernecurry ja uppopaistettu leipä // Chickpea curry and deep-fried puff bread
Tautisen hyvä kakku // A cake to die for
Perjantaina oli loistava päivä. Tai ilta lähinnä. Oltiin Marin kaa kattomassa Jali ja suklaatehdas -musikaalia Theatre Royalissa. Ei huhhuh. Meijän paikat oli parven ekalla rivillä ja jouduttiin nojaa kaiteeseen nähdäksemme kunnolla, mut mä oisin varmaa tehny niin joka tapauksessa. Mikä show! Lapsinäyttelijät oli todella lahjakkaita, musa- ja tanssikohtaukset upeita ja lavastus aivan uskomaton! Niillä oli lentävä lasihissi. LENTÄVÄ LASIHISSI. Kelatkaa sitä. Teatterikulttuuri täällä on kyllä aivan erilainen, väliajalla myytiin karkkeja ja slushie-juomia esityksen aikana kulutettaviks, aplodit ja vihellykset esityksen loputtua oli huumaavat. Mä tajusin, että vaik se ois mun viimenen teko (tai viimeset säästöt...), mä aion käydä täällä teatterissa niin usein ku mahollista. Ja pyrkiä siihen, et joskus iteki pääsisin lavalle asti. Päivä loppui maukkaaseen pizzaan ja pöydälle kaatuneeseen mehuun. Parasta.
//
Friday was a brilliant day. Or mostly the evening. We went to see Charlie and the Chocolate Factory the musical in the Theatre Royal with Mari. Oh blimey. Our seats were in the first row of the balcony and we had to lean forward to see properly but I probably would've done it anyway. What a show! The child actors were very talented, the music and dance scenes outstanding and the set absolutely incredible! They had a flying glass lift. A FLYING GLASS LIFT. Chew on that. The theatre culture here is very different, during the intermission they sold sweets and slushies which people then consumed during the performance, the applause and whistling after the show ended were stunning. I realised that even if it was the last thing I do (or the last savings I have...) I'm going to go to theatre here as often as possible. And strive to be on the stage one day myself. The day ended with a tasty pizza and a juice spilled on the table. Best times.
Lauantaina käytiin Portobello Marketilla Notting Hillissä. Seurana mulla oli Flora, Weronika ja itävaltalainen Lilly, jonka tapasin ekaa kertaa (ja taisin jutella sen kaa eniten). Myös Weronikan miespuolinen puolalainen kaveri liitty seuraan, mut se ei kauheesti meille jutellu. Torikatu oli tosi ruuhkanen, kahviloita ja samantyyppisiä kojuja täynnä. Crêpesejä myytiin joka puolella ja vaikka vannoin ostavani yhen, en sit tehny sitä. "Lounaaks" söin Gail'sista ostetut feta-pinaattirullan ja gruyére-ruohosipulipallon. Nam (erityisesti jälkimmäinen)! Jälkkäriks valitsin pitkän harkinnan jälkeen manteli-vadelmatortun. Herkullinen sekin. Notting Hillin värikkäät talot oli supersöpöjä ja totta kai käytiin katsomassa, missä Hugh Grant asusti leffassa ;) Ja niin, juotiin teetä Hullun hatuntekijän ja Herttakuningattaren kanssa (laitan kuvan jahka saan sen).
Käveltiin kauniiseen Kensington Gardensiin ja siitä jatkettiin Hyde Parkiin. Weronikan täyty lähteä, joten me kolme muuta (se jäbä oli jo lähteny ennen puistoja) mentiin kahvilaan lähelle Paddingtonia toiselle lounaalle xD Inkivääri-sitruunatee hunajalla, mmm, ja Italian lippu -ciabatta~ (mozzarella, tomaatti, pesto, avokado) Sovittiin Lillyn kanssa, että ainakin Cats käydään kattomassa kimpassa, koska se on sen lempimusikaali :)
//
On Saturday we visited the Portobello Market in Notting Hill. My company was Flora, Weronika and Lilly, an Austrian girl I met for the first time (and I think I chatted with her the most). Also a Polish male friend of Weronika's joined us but he didn't talk to us that much. The market street was really crowded, full of cafés and stands of the same kind. Crêpes were sold everywhere and even though I swore I'd buy one, I didn't do it after all. For "lunch" I had a feta and spinach roll and a gruyére and chive ball from Gail's. Yum (especially the latter)! After a long contemplation I opted for an almond and raspberry tart for dessert. It was delicious, too. The colourful houses of Notting Hill were super cute and of course we checked out where Hugh Grant lived in the film ;) And yeah, we had tea with The Mad Hatter and The Queen of Hearts (I'll post a photo when I get it).
We walked to the gorgeous Kensigton Gardens and continued to Hyde Park. Weronika had to leave so the three of us (the guy had already left before the parks) stopped at a café near Paddington to have a second lunch xD Ginger and lemon tea with honey, mmm, and an Italian flag ciabatta~ (mozzarella, tomato, pesto and avocado) We agreed with Lilly to go see at least Cats together because it's her favourite musical :)
Tänään mustikurssilla tehtiin kohtaukset Les Mis -potpuriin. Ja paljastettiin solistit. *rumpujen pärinää* MÄ SAIN SOOLON!!! <3 Jaan sen kyllä Nancyn (se vahva laulaja, joka esiinty mua ennen) kaa, mutta ei haittaa, päinvastoin~ Siitä tulee hauskaa ja mielenkiintosta! Oon niin ilonen *^-^* Ja kohtausten teko oli hauskaa, pääsi kunnolla siihen teatterifiilikseen. Ainoo masentava tekijä oli, ku Rebecca alko puhuu jatkokurssista ja mä tiiän, etten aikatauluni takii voi osallistua... Ei mulla muuten tuu sellanen olo, et haluisin luovuttaa au pairina, mut tollasina hetkinä tuntuu vaan niin turhauttavalta, et joudun olee illat töissä. Mut tähän oon sitoutunu ja tiesin sen, joten sillä mennään.
//
Today in the musical theatre course we staged the Les Mis medley. And revealed the soloists. *drum roll* I GOT A SOLO!!! <3 I'm sharing it with Nancy (the strong singer who performed before me) but I don't mind, on the contrary~ It'll be fun and interesting! I'm so happy *^-^* And staging was fun, I got to really experience the vibe of theatre. The only depressing thing was when Rebecca started talking about the Improvers course and I know I can't join due to my schedule... I don't feel like quitting as an au pair otherwise but when it's moments like that, I feel so frustrated that I need to work in the evenings. But this is what I've signed up for and I knew it, so that is how it's gonna be.
Otsikoin psykoanalyysin eka, mut teen sen kuitenki tähän loppuun. Alotan vanhemmista. Musta tuntuu, et Clairella on musta paljon uusavuttomampi kuva ku minkälainen oon oikeesti. En tiiä, johtuuko se vaan yleisestä oletuksesta, et oon liian nuori ollakseni itsenäinen vai onks se saanu musta sellasen kuvan, koska oon ihan uuno keittiössä (no, sen keittiö on eri ku mun oma ois). Oltiin nimittäin perjantaina ruokaostoksilla ja se kysy, millä tavalla mun äiti tekee ostokset, käykö isossa supermarketissa vai jossain pienemmässä. Okei, myönnettäköön, et keskustelu alko siitä, et sanoin, et mä aina mielelläni lähen äidin mukaan kauppaan. Mut silti, kyllä mä siellä ihan iteki osaan käydä. Ja siinä sit kokkaillessamme se kysy, tekeeks mun äiti kovinki terveellistä ruokaa (ku puhuttiin quornista, joka oli salamin korvike eikä mikää mun lemppari). Taas, kyllähän mä iteki sitä ruokaa teen. xP Mut ehkä tääl on vaa erilainen kulttuuri. Tai sit oon antanu itestäni aivan sen kuvan, et oon ihan käsi, haha.
Anthony taitaa olla perheen konservatiivisin jäsen. Se on selkeesti uskonnollisin ja huomauttaa aina, et ei pidä siitä, ku Daisy käyttää housuja koulussa, et hame tai mekko on paljon söpömpiä. Ja ku Ethan pukeutu joskus roolileikissä violettiin mekkoon, se kysy, et kuinka sä muka oot pelottava (Halloweenina sit kai), jos haluut pitää mekkoo. Ja ku samana päivänä Jacob laitto korkkarit, nii se käski sen heti ottaa ne pois. "Tossa menee raja." Raja taitaa mennä myös kierrättämisessä, koska siitä huolimatta, et täällä on sekajäte, biojäte ja yleinen kierrätys, löydän Anthonyn jäljiltä usein banaaninkuoret ja homehtuneet leivät pusseineen sekajätteestä...
//
I put psycho analysis in the title as the first word but I'll do it now at the end. I'll start with the parents. I feel as if Claire has a much more incapable image of me than I really am. I don't know if it's a general presumption that I'm too young to be independent or if she'd formed that image because I'm an utter nutter in the kitchen (well, her kitchen is different than mine would be). I mean, we went grocery shopping on Friday and she asked in which way my mom does the groceries, if she goes to a big supermarket or somewhere else and how often. Okay, I've got to admit that this conversation was spurred on because I mentioned that I always happily go grocery shopping with Mom. But still, I'm able to go by myself, too. And then when we cooked, she asked if my mom makes very healthy food (when we talked about quorn that was a substitute for salami and not my favourite). Again, I do cook myself. xP But maybe this is just a different kind of culture. Or then I've managed to bring out an image that I can't do anything, haha.
I reckon Anthony's the most conservative member of the family. He's clearly the most religious one and always points out that he doesn't like it when Daisy wears trousers to school, that dress or skirt is much cuter. And when Ethan dressed up in a purple dress while roleplaying, Anthony asked how he's supposed to be scary (for Halloween, I guess) if he wants to wear a dress. And when on the same day Jacob put on high heels, he told him to take them off immediately. "That's where I draw a line." Apparently a line is also drawn when it comes to recycling because in spite of the fact that we've got a regular bin, bio waste bin and general recycling bin here, I often find banana skin and bread that's gone bad with its bag in the regular bin after Anthony...
Ethan on kyllä huvittava lapsi. Varmaan ihan tavallinen lapsi sinänsä, koska se mielialat menee tuuliviirin lailla. Yhtenä hetkenä leikin sen kaa Avengers-tappelua ja toisena se kiljuu, et inhoo suomalaisia. Kysyin siltä, johtuuko se siitä, et se ei pidä musta. Myöntävän vastauksen jälkeen sanoin sille, et tiiän, et toi ei oo totta ja toisekseen, se ei voi tuomita kokonaista kansaa yhen ihmisen perusteella. Sit se alko selittää, kuinka sillä ei oo kavereita koulussa ja että kaikki muut on ilkeitä ja se käyttäytyy hyvin. Mä lohdutin sitä, et täällä kotona on useita ihmisiä, jotka rakastaa sitä (ja mietin mielessäni, miks se ei sit kotona käyttäydy hyvin xP). Tänäki aamuna se oli ite enkeli ja vaikka se temppuili ennen kylpyä ("Inhoon kylpemistä!"), siellä ja sen jälkeen se oli tosi rauhallinen ja leikittiin pehmolelusairaalaa (sil on aika väkivaltaset leikit, oon välillä huolestunu). Yritän vaa muistaa, et kun lapsi tuntee olonsa kotoisaksi jonku kanssa, se uskaltaa panna vastaan ja kiukutella.
Daisy on alkanu leikkii mun kaa hiljaista kylpyä. Ekan kerran se oli selvästi leikki, se halus, et puheen sijaan näytän sille, mitä sen pitää tehä, mut tänään en ollu niin varma. Se ei vastannu mun kysymyksiin ja aattelin, et se johtu siitä, et se oli edelleen katkera, etten suostunu antaa toista maissikakkua, koska illallinen oli aiemmin (ja vaikka muut au pairit on suostunu). Mut ehkä se oli vaan väsymystä. Se kyllä tekee välillä muutenki sitä, ettei vastaa kysymyksiin. Ehkä puhun liian hiljaa tai sen keskittyminen rajottuu aina vaan yhteen asiaan kerralla.
Jacob on sanonu mulle, et tykkää au paireista, koska ne on niinku siskoi, joille voi jutella, koska Ethan ja Daisy on ihan tyhmiä (toruin sitä kyl ton sanomisesta). Mut en valita siitä, et se juoruilee mun kaa flirttailemisesta ja kertoo, kuinka sen kaverit käyttäytyy epäreilusti koulussa. Mut osaa seki kyl olla rasittava välillä. Sillon ku se päättää käyttäytyy lapsellisesti ja rohkasta kahta muuta käyttäytyy huonosti, nii helvetti on kyllä irti. Yleensä se kuitenki sit "aikuistuu", ku huomaa, et mul alkaa olla liian vaikeeta. Ku Ethan sano, et oon huono au pair, se tyrmäs sanomalla, et oon paras. "Ainaki pidät Ethanin kurissa." Vaikka musta ei tuntunu sillä hetkellä siltä, uskoin Jacobia kuitenki.
//
Ethan is a very amusing child. Probably an ordinary child because his mood keeps swinging. One moment I'm playing Avengers fighting with him and the next he yells that he hates Finnish people. I asked if it was because he hates me. After an affirmative I told him that I know that's not true and that he can't judge a whole nation by one person. Then he started to explain how he hasn't got any friends at school and that everybody else is mean and he behaves well. I consoled him that at home there are plenty of people who love him (and in my mind I wondered why he's not behaving well at home xP). This morning he was an angel and even though he acted up before his bath ("I hate going to the bath!"), in it and after it he was really calm and we played teddy hospital (he's got rather violent games, I'm worried sometimes). I'm just trying to remember that when a child feels comfortable around somebody, they're not afraid to fight back and misbehave.
Daisy has started to play silent bath with me. The first time it was clearly a game, she wanted me to show her what to do instead of speaking, but today I wasn't so sure. She didn't reply my questions and I thought it was because she was still bitter that I didn't give her another corn cracker because supper was earlier (and even though other au pairs had agreed to do it). But maybe it was just exhaustion. She does do it in other occasions also that she doesn't answer when asked something. Perhaps I talk too quietly or her concentration is limited to one thing at a time.
Jacob has said to me that he likes au pairs because they are like sisters he can talk to because Ethan and Daisy are stupid (I did tell him off for saying that). But I won't complain about him gossiping about flirting and telling me how his friends are behaving unfairly at school. But he can be a pain in the arse as well sometimes. When he decides to act childishly and encourage the other two, all hell is loose. Usually he does "adult up" when he notices that it's getting too hard for me to handle. When Ethan said I'm a bad au pair, he contradicted him by saying I'm the best. "At least you can control Ethan." Even though I didn't feel like it at that particular moment, I believed Jacob anyway.
Viimeisenä analysoin itseni. Kun saatiin palautetta esityksistämme mustikurssilla, Rebecca sano, et mun ryhti oli ajoittain tosi huono, että nojaan eteenpäin. Oon kyllä huomannu sen videoilta aikasemmin. Mut sen selitys kävi täydellisesti järkeen. "Sun tarvii vaan luottaa siihen, et sun esitys on tarpeeks hyvä, että yleisö nojautuu sua kohti. Sun ei tarvii yrittää miellyttää niitä." Miten yhestä kolmeminuuttisesta voiki saada noin syväluotaavan analyysin? Tajusin, et se pitää täysin paikkaansa, eikä ainoostaan esiintyessä. Vaikka mä en välitäkää siitä, mitä tuntemattomat ajattelee musta, nii kyllä mä aina uusia ihmisiä tavatessani toivon, et ne pitää musta ja yritän parhaani saavuttaakseni sen. Eli ilmeisesti lavalla paljastanki itestäni enemmän ihmisenä ku oon arvannukaa.
Mut vaikka ehkä mulla on alitajunen tarve miellyttää, en kuitenkaa suostu pompoteltavaks. Keskiviikkona mul ois ollu kuoro, olin jo muutenki lähössä myöhässä, kun Anthony ilmotti, et lähtee pikalenkille ja pyys mut laittaa Jacobin nukkuu. En siinä tietenkää viittiny tai edes tajunnu sanoa, et ei käy, mulla on menoa, vaan jätin kuoron välistä. Kuitenki seuraavana aamuna pyysin, et tulevaisuudessa saisin tietää lapsenvahtikeikoista etukäteen. Anthony sano, et totta kai ja kysy, oisko mul sit ollu jotain. Kerroin, et olis ja se sano, et mä oisin hyvin voinu sanoo, et se ois voinu jäädä kotiinki. No, eihän se mulle tullu mieleen (kuten ei sille tullu mieleen, et se ois kysyny multa illalla, oisko mulla ollu jotain). Äiti sano, et olin rohkee, ku huomautin asiasta, et ei kaikki varmasti olis. En mä kokenu olevani mitenkää erityisen rohkee, koin vaa, et muuta vaihtoehtoo ei ollu. Ehkä se sit on sitä rohkeutta. Ja sitä varmasti, et koen voivani sanoa täällä asioista rehellisesti.
//
Finally, I'll analyse myself. When we got feedback on our performances in the musical theatre course, Rebecca said my posture was very bad from time to time, that I lean forward. I have noticed that before on videos. But her explanation made perfect sense. "You just have to trust that your performance is good enough, that the audience will lean forward towards you. You don't have to try and please them." How can one make such a deep-cutting analysis from a three-minute song? I realised that it's completely accurate and not just while performing. Even though I don't care what strangers think of me, still everytime I meet new people, I hope they'll like me and do my best to achieve that. So, apparently I give away more of myself on stage that I've even realised.
But even though I might have a subconscious need to please, I won't tolerate being pushed over. On Wednesday I would've had my choir rehearsal, I was already leaving late when Anthony informed that he'd go for a quick run and asked me to put Jacob to bed. At that very moment I obviously didn't dare or even think to say that it won't do, I've got plans, but I skipped choir. However, the next morning I asked that in the future I'd know about babysitting needs beforehand. Anthony was on board and asked if I had had something the night before. I told him yes and he said I should've said something, he could've stayed home. Well, it didn't even cross my mind (as it hadn't crossed his mind to ask me in the evening if I had had something). Mom said I was brave for bringing the matter up, that everybody would not have. I didn't feel particularly brave, just that that was the only option. Perhaps that's bravery then. And certainly that I feel comfortable enough here to speak my mind honestly.
Lauantaina käytiin Portobello Marketilla Notting Hillissä. Seurana mulla oli Flora, Weronika ja itävaltalainen Lilly, jonka tapasin ekaa kertaa (ja taisin jutella sen kaa eniten). Myös Weronikan miespuolinen puolalainen kaveri liitty seuraan, mut se ei kauheesti meille jutellu. Torikatu oli tosi ruuhkanen, kahviloita ja samantyyppisiä kojuja täynnä. Crêpesejä myytiin joka puolella ja vaikka vannoin ostavani yhen, en sit tehny sitä. "Lounaaks" söin Gail'sista ostetut feta-pinaattirullan ja gruyére-ruohosipulipallon. Nam (erityisesti jälkimmäinen)! Jälkkäriks valitsin pitkän harkinnan jälkeen manteli-vadelmatortun. Herkullinen sekin. Notting Hillin värikkäät talot oli supersöpöjä ja totta kai käytiin katsomassa, missä Hugh Grant asusti leffassa ;) Ja niin, juotiin teetä Hullun hatuntekijän ja Herttakuningattaren kanssa (laitan kuvan jahka saan sen).
Käveltiin kauniiseen Kensington Gardensiin ja siitä jatkettiin Hyde Parkiin. Weronikan täyty lähteä, joten me kolme muuta (se jäbä oli jo lähteny ennen puistoja) mentiin kahvilaan lähelle Paddingtonia toiselle lounaalle xD Inkivääri-sitruunatee hunajalla, mmm, ja Italian lippu -ciabatta~ (mozzarella, tomaatti, pesto, avokado) Sovittiin Lillyn kanssa, että ainakin Cats käydään kattomassa kimpassa, koska se on sen lempimusikaali :)
//
On Saturday we visited the Portobello Market in Notting Hill. My company was Flora, Weronika and Lilly, an Austrian girl I met for the first time (and I think I chatted with her the most). Also a Polish male friend of Weronika's joined us but he didn't talk to us that much. The market street was really crowded, full of cafés and stands of the same kind. Crêpes were sold everywhere and even though I swore I'd buy one, I didn't do it after all. For "lunch" I had a feta and spinach roll and a gruyére and chive ball from Gail's. Yum (especially the latter)! After a long contemplation I opted for an almond and raspberry tart for dessert. It was delicious, too. The colourful houses of Notting Hill were super cute and of course we checked out where Hugh Grant lived in the film ;) And yeah, we had tea with The Mad Hatter and The Queen of Hearts (I'll post a photo when I get it).
We walked to the gorgeous Kensigton Gardens and continued to Hyde Park. Weronika had to leave so the three of us (the guy had already left before the parks) stopped at a café near Paddington to have a second lunch xD Ginger and lemon tea with honey, mmm, and an Italian flag ciabatta~ (mozzarella, tomato, pesto and avocado) We agreed with Lilly to go see at least Cats together because it's her favourite musical :)
Kuuluisa ovi // The famous door
Värikkäitä taloja <3 // Colourful houses <3
Kensington Gardens
Enemmän joutsenia ku Suomessa (ja lentävä lintuparvi) // More swans than in Finland (and a flock of birds in flight)
Tänään mustikurssilla tehtiin kohtaukset Les Mis -potpuriin. Ja paljastettiin solistit. *rumpujen pärinää* MÄ SAIN SOOLON!!! <3 Jaan sen kyllä Nancyn (se vahva laulaja, joka esiinty mua ennen) kaa, mutta ei haittaa, päinvastoin~ Siitä tulee hauskaa ja mielenkiintosta! Oon niin ilonen *^-^* Ja kohtausten teko oli hauskaa, pääsi kunnolla siihen teatterifiilikseen. Ainoo masentava tekijä oli, ku Rebecca alko puhuu jatkokurssista ja mä tiiän, etten aikatauluni takii voi osallistua... Ei mulla muuten tuu sellanen olo, et haluisin luovuttaa au pairina, mut tollasina hetkinä tuntuu vaan niin turhauttavalta, et joudun olee illat töissä. Mut tähän oon sitoutunu ja tiesin sen, joten sillä mennään.
//
Today in the musical theatre course we staged the Les Mis medley. And revealed the soloists. *drum roll* I GOT A SOLO!!! <3 I'm sharing it with Nancy (the strong singer who performed before me) but I don't mind, on the contrary~ It'll be fun and interesting! I'm so happy *^-^* And staging was fun, I got to really experience the vibe of theatre. The only depressing thing was when Rebecca started talking about the Improvers course and I know I can't join due to my schedule... I don't feel like quitting as an au pair otherwise but when it's moments like that, I feel so frustrated that I need to work in the evenings. But this is what I've signed up for and I knew it, so that is how it's gonna be.
Otsikoin psykoanalyysin eka, mut teen sen kuitenki tähän loppuun. Alotan vanhemmista. Musta tuntuu, et Clairella on musta paljon uusavuttomampi kuva ku minkälainen oon oikeesti. En tiiä, johtuuko se vaan yleisestä oletuksesta, et oon liian nuori ollakseni itsenäinen vai onks se saanu musta sellasen kuvan, koska oon ihan uuno keittiössä (no, sen keittiö on eri ku mun oma ois). Oltiin nimittäin perjantaina ruokaostoksilla ja se kysy, millä tavalla mun äiti tekee ostokset, käykö isossa supermarketissa vai jossain pienemmässä. Okei, myönnettäköön, et keskustelu alko siitä, et sanoin, et mä aina mielelläni lähen äidin mukaan kauppaan. Mut silti, kyllä mä siellä ihan iteki osaan käydä. Ja siinä sit kokkaillessamme se kysy, tekeeks mun äiti kovinki terveellistä ruokaa (ku puhuttiin quornista, joka oli salamin korvike eikä mikää mun lemppari). Taas, kyllähän mä iteki sitä ruokaa teen. xP Mut ehkä tääl on vaa erilainen kulttuuri. Tai sit oon antanu itestäni aivan sen kuvan, et oon ihan käsi, haha.
Anthony taitaa olla perheen konservatiivisin jäsen. Se on selkeesti uskonnollisin ja huomauttaa aina, et ei pidä siitä, ku Daisy käyttää housuja koulussa, et hame tai mekko on paljon söpömpiä. Ja ku Ethan pukeutu joskus roolileikissä violettiin mekkoon, se kysy, et kuinka sä muka oot pelottava (Halloweenina sit kai), jos haluut pitää mekkoo. Ja ku samana päivänä Jacob laitto korkkarit, nii se käski sen heti ottaa ne pois. "Tossa menee raja." Raja taitaa mennä myös kierrättämisessä, koska siitä huolimatta, et täällä on sekajäte, biojäte ja yleinen kierrätys, löydän Anthonyn jäljiltä usein banaaninkuoret ja homehtuneet leivät pusseineen sekajätteestä...
//
I put psycho analysis in the title as the first word but I'll do it now at the end. I'll start with the parents. I feel as if Claire has a much more incapable image of me than I really am. I don't know if it's a general presumption that I'm too young to be independent or if she'd formed that image because I'm an utter nutter in the kitchen (well, her kitchen is different than mine would be). I mean, we went grocery shopping on Friday and she asked in which way my mom does the groceries, if she goes to a big supermarket or somewhere else and how often. Okay, I've got to admit that this conversation was spurred on because I mentioned that I always happily go grocery shopping with Mom. But still, I'm able to go by myself, too. And then when we cooked, she asked if my mom makes very healthy food (when we talked about quorn that was a substitute for salami and not my favourite). Again, I do cook myself. xP But maybe this is just a different kind of culture. Or then I've managed to bring out an image that I can't do anything, haha.
I reckon Anthony's the most conservative member of the family. He's clearly the most religious one and always points out that he doesn't like it when Daisy wears trousers to school, that dress or skirt is much cuter. And when Ethan dressed up in a purple dress while roleplaying, Anthony asked how he's supposed to be scary (for Halloween, I guess) if he wants to wear a dress. And when on the same day Jacob put on high heels, he told him to take them off immediately. "That's where I draw a line." Apparently a line is also drawn when it comes to recycling because in spite of the fact that we've got a regular bin, bio waste bin and general recycling bin here, I often find banana skin and bread that's gone bad with its bag in the regular bin after Anthony...
Ethan on kyllä huvittava lapsi. Varmaan ihan tavallinen lapsi sinänsä, koska se mielialat menee tuuliviirin lailla. Yhtenä hetkenä leikin sen kaa Avengers-tappelua ja toisena se kiljuu, et inhoo suomalaisia. Kysyin siltä, johtuuko se siitä, et se ei pidä musta. Myöntävän vastauksen jälkeen sanoin sille, et tiiän, et toi ei oo totta ja toisekseen, se ei voi tuomita kokonaista kansaa yhen ihmisen perusteella. Sit se alko selittää, kuinka sillä ei oo kavereita koulussa ja että kaikki muut on ilkeitä ja se käyttäytyy hyvin. Mä lohdutin sitä, et täällä kotona on useita ihmisiä, jotka rakastaa sitä (ja mietin mielessäni, miks se ei sit kotona käyttäydy hyvin xP). Tänäki aamuna se oli ite enkeli ja vaikka se temppuili ennen kylpyä ("Inhoon kylpemistä!"), siellä ja sen jälkeen se oli tosi rauhallinen ja leikittiin pehmolelusairaalaa (sil on aika väkivaltaset leikit, oon välillä huolestunu). Yritän vaa muistaa, et kun lapsi tuntee olonsa kotoisaksi jonku kanssa, se uskaltaa panna vastaan ja kiukutella.
Daisy on alkanu leikkii mun kaa hiljaista kylpyä. Ekan kerran se oli selvästi leikki, se halus, et puheen sijaan näytän sille, mitä sen pitää tehä, mut tänään en ollu niin varma. Se ei vastannu mun kysymyksiin ja aattelin, et se johtu siitä, et se oli edelleen katkera, etten suostunu antaa toista maissikakkua, koska illallinen oli aiemmin (ja vaikka muut au pairit on suostunu). Mut ehkä se oli vaan väsymystä. Se kyllä tekee välillä muutenki sitä, ettei vastaa kysymyksiin. Ehkä puhun liian hiljaa tai sen keskittyminen rajottuu aina vaan yhteen asiaan kerralla.
Jacob on sanonu mulle, et tykkää au paireista, koska ne on niinku siskoi, joille voi jutella, koska Ethan ja Daisy on ihan tyhmiä (toruin sitä kyl ton sanomisesta). Mut en valita siitä, et se juoruilee mun kaa flirttailemisesta ja kertoo, kuinka sen kaverit käyttäytyy epäreilusti koulussa. Mut osaa seki kyl olla rasittava välillä. Sillon ku se päättää käyttäytyy lapsellisesti ja rohkasta kahta muuta käyttäytyy huonosti, nii helvetti on kyllä irti. Yleensä se kuitenki sit "aikuistuu", ku huomaa, et mul alkaa olla liian vaikeeta. Ku Ethan sano, et oon huono au pair, se tyrmäs sanomalla, et oon paras. "Ainaki pidät Ethanin kurissa." Vaikka musta ei tuntunu sillä hetkellä siltä, uskoin Jacobia kuitenki.
//
Ethan is a very amusing child. Probably an ordinary child because his mood keeps swinging. One moment I'm playing Avengers fighting with him and the next he yells that he hates Finnish people. I asked if it was because he hates me. After an affirmative I told him that I know that's not true and that he can't judge a whole nation by one person. Then he started to explain how he hasn't got any friends at school and that everybody else is mean and he behaves well. I consoled him that at home there are plenty of people who love him (and in my mind I wondered why he's not behaving well at home xP). This morning he was an angel and even though he acted up before his bath ("I hate going to the bath!"), in it and after it he was really calm and we played teddy hospital (he's got rather violent games, I'm worried sometimes). I'm just trying to remember that when a child feels comfortable around somebody, they're not afraid to fight back and misbehave.
Daisy has started to play silent bath with me. The first time it was clearly a game, she wanted me to show her what to do instead of speaking, but today I wasn't so sure. She didn't reply my questions and I thought it was because she was still bitter that I didn't give her another corn cracker because supper was earlier (and even though other au pairs had agreed to do it). But maybe it was just exhaustion. She does do it in other occasions also that she doesn't answer when asked something. Perhaps I talk too quietly or her concentration is limited to one thing at a time.
Jacob has said to me that he likes au pairs because they are like sisters he can talk to because Ethan and Daisy are stupid (I did tell him off for saying that). But I won't complain about him gossiping about flirting and telling me how his friends are behaving unfairly at school. But he can be a pain in the arse as well sometimes. When he decides to act childishly and encourage the other two, all hell is loose. Usually he does "adult up" when he notices that it's getting too hard for me to handle. When Ethan said I'm a bad au pair, he contradicted him by saying I'm the best. "At least you can control Ethan." Even though I didn't feel like it at that particular moment, I believed Jacob anyway.
Viimeisenä analysoin itseni. Kun saatiin palautetta esityksistämme mustikurssilla, Rebecca sano, et mun ryhti oli ajoittain tosi huono, että nojaan eteenpäin. Oon kyllä huomannu sen videoilta aikasemmin. Mut sen selitys kävi täydellisesti järkeen. "Sun tarvii vaan luottaa siihen, et sun esitys on tarpeeks hyvä, että yleisö nojautuu sua kohti. Sun ei tarvii yrittää miellyttää niitä." Miten yhestä kolmeminuuttisesta voiki saada noin syväluotaavan analyysin? Tajusin, et se pitää täysin paikkaansa, eikä ainoostaan esiintyessä. Vaikka mä en välitäkää siitä, mitä tuntemattomat ajattelee musta, nii kyllä mä aina uusia ihmisiä tavatessani toivon, et ne pitää musta ja yritän parhaani saavuttaakseni sen. Eli ilmeisesti lavalla paljastanki itestäni enemmän ihmisenä ku oon arvannukaa.
Mut vaikka ehkä mulla on alitajunen tarve miellyttää, en kuitenkaa suostu pompoteltavaks. Keskiviikkona mul ois ollu kuoro, olin jo muutenki lähössä myöhässä, kun Anthony ilmotti, et lähtee pikalenkille ja pyys mut laittaa Jacobin nukkuu. En siinä tietenkää viittiny tai edes tajunnu sanoa, et ei käy, mulla on menoa, vaan jätin kuoron välistä. Kuitenki seuraavana aamuna pyysin, et tulevaisuudessa saisin tietää lapsenvahtikeikoista etukäteen. Anthony sano, et totta kai ja kysy, oisko mul sit ollu jotain. Kerroin, et olis ja se sano, et mä oisin hyvin voinu sanoo, et se ois voinu jäädä kotiinki. No, eihän se mulle tullu mieleen (kuten ei sille tullu mieleen, et se ois kysyny multa illalla, oisko mulla ollu jotain). Äiti sano, et olin rohkee, ku huomautin asiasta, et ei kaikki varmasti olis. En mä kokenu olevani mitenkää erityisen rohkee, koin vaa, et muuta vaihtoehtoo ei ollu. Ehkä se sit on sitä rohkeutta. Ja sitä varmasti, et koen voivani sanoa täällä asioista rehellisesti.
//
Finally, I'll analyse myself. When we got feedback on our performances in the musical theatre course, Rebecca said my posture was very bad from time to time, that I lean forward. I have noticed that before on videos. But her explanation made perfect sense. "You just have to trust that your performance is good enough, that the audience will lean forward towards you. You don't have to try and please them." How can one make such a deep-cutting analysis from a three-minute song? I realised that it's completely accurate and not just while performing. Even though I don't care what strangers think of me, still everytime I meet new people, I hope they'll like me and do my best to achieve that. So, apparently I give away more of myself on stage that I've even realised.
But even though I might have a subconscious need to please, I won't tolerate being pushed over. On Wednesday I would've had my choir rehearsal, I was already leaving late when Anthony informed that he'd go for a quick run and asked me to put Jacob to bed. At that very moment I obviously didn't dare or even think to say that it won't do, I've got plans, but I skipped choir. However, the next morning I asked that in the future I'd know about babysitting needs beforehand. Anthony was on board and asked if I had had something the night before. I told him yes and he said I should've said something, he could've stayed home. Well, it didn't even cross my mind (as it hadn't crossed his mind to ask me in the evening if I had had something). Mom said I was brave for bringing the matter up, that everybody would not have. I didn't feel particularly brave, just that that was the only option. Perhaps that's bravery then. And certainly that I feel comfortable enough here to speak my mind honestly.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti