Kohtalon oikkuja // Twists of Fate

Viime viikko oli taas aika tavallinen, keskiviikkona oltiin Weronikan, Floran ja Lillyn kaa Finchleyn keskustan The Joiner Arms -pubissa lounaalla. Mun eka käynti perinteisessä pubissa! ^0^ Siel oli piiraspäivä, joten piiraan, ranskikset ja juoman sai hintaan £5,99. Ei paha. Söin listan ainoon vegevaihtoehdon, joka oli kukkakaali-parsakaali-purjo-juustopiiras. Hyvää oli! Ja sit tietty perinteinen englantilainen jälkkäri (kaks yhen hinnalla!), otin ite toffee-omenahyveen, muut valitsi tahmasta toffeekakkua ja maapähkinäbrownien. Oli tosi mukavaa :) Kylhän tollasta mieluusti tekis useemminki, jos ois aikaa ja rahaa xP
Illalla luin Ethanille sairaalaleikin jälkeen (sen jalka oli poikki, mä olin sen äiti ja mun piti soittaa ambulanssi. "Soita sun leikkipuhelimella, muuten ne tulee oikeesti." xD), koska Claire oli meditoimassa. Se tuli takas nii, et ehti sanoo hyvät yöt lapsille ja Ethan halus halaa mua, mikä on aina merkki siitä, et se on ollu tyytyväinen muhun sinä päivänä. Hämmentävästi se kuitenki sano, et Elison oli paljon kivempi ku minä. Vastasin, et se on vähän surullista. Se kyl jatko, et se ei vaan oo tottunu muhun vielä, mut Elison oli kyl tosi mukava. Taidan kuitenki olla liian tiukka sen makuun :P No, ei se musta eroon kuitenkaan pääse! *ilkeää naurua*

//

Last week was again a quite ordinary one, on Wednesday we had lunch with Weronika, Flora and Lilly in a pub called The Joiner Arms, located in Finchley Central. My first visit to a traditional pub! ^0^ They had a pie day, so you could get a pie, chips and a drink for £5,99. Not bad. I had the only veggie option on the menu which was a cauliflower, broccoli, leek and cheese pie. It was good! And then of course a traditional English dessert (two for one!), I opted for a toffee apple crumble, others chose sticky toffee pudding and a peanut butter brownie. I had a very nice time :) I'd gladly do things like that more often if I had the time and the money xP
In the evening I read Ethan his story after playing hospital (his leg was broken, I was his mom and I had to call the ambulance. "Call on your pretend phone, otherwise they'll really come." xD), because Claire had meditation. She came back so that she could say goodnight to the kids and Ethan wanted to hug me which is always a sign that he's been pleased with me that day. Confusingly enough he still said that Elison was much nicer than me. I replied that that's a bit sad. He did continue that he just hasn't got used to me yet but that Elison was really nice. I think I still may be too strict for his liking :P Well, he's not getting rid of me anyway! *evil laugh*

Pubin kyltti // The sign of the pub

Mun annos // My meal

Ja jälkkäri // And dessert

Perjantaina oltiin suunniteltu menevämme kattoo The Lobsteria Phoenixiin, koska Weronika halus kovasti kokea sen indie-teatterin fiiliksen. Ne kuitenki söi illallista niin myöhään, et tiesin, ettei millään oltais ehitty näytökseen. Päätettiin sit mieluummin säästää paukkuja huomiselle ja jättää ulos meneminen kokonaan. Olin kertonu meijän alkuperäsestä suunnitelmasta Clairelle, joka sano, et hyvin mä ehin, eihän mun koko illallisen ajaks tarvii jäädä. Totta kai meilläki aikataulu veny ja huvin vuoks sit vilkasin kelloa, ku lopetettiin alkukeiton syöminen. Se oli viis minuuttia enemmän ku millon mun ois pitäny lähtee leffaan. Joo, ei koko ajaks tarvii jäädä xD Mut ei mua haitannu illastaa pitkän kaavan mukaan, itse asiassa sitä varten mä enemmän laittauduin ku leffaa. Oli Shabbat UK. Se tarkotti jollain tavalla yhteisöllisempää sapatinviettoa ja noi oli kutsunu kasan vieraita, jopa ihmisiä, joita ne ei ennen ollu tavannu. Ruoka oli taas herkullista ja jälkkäriks yks vieraista oli tehny sitruuna-marenkijäätelön, joka oli ihanan raikas ja makee <3 Claire oli kans loihtinu suklaakakun ja vadelmahyveen soijavaniljakastikkeella. Puol yheltätoista päätin, et enää en jaksa pitää muille seuraa (aika hiljaahan mä siellä muutenki istuin), vaan päätin painuu pehkuihin. Hauskaa oli, et vieraatki kiitteli mua avusta :D

//

On Friday we had made plans to go see The Lobster in Phoenix because Weronika wanted to experience the ambience of the indie cinema. However, they had supper so late that I knew we would in no way make it on time for the film. We then decided rather to be energised the next day and completely ditched the idea of going out. I had told Claire about our original plan and she said that I would have plenty of time, I was not obliged to stay for the whole of dinner. Of course we were running a bit late as well and just for fun I glanced my watch when we'd finished the starter soup. It was five minutes more than when I should've left to the cinema. Yeah, I didn't have to stay for the whole dinner xD But I didn't mind eating in a prolonged way, in fact that was more the reason I dressed up than the cinema. It was Shabbat UK. It meant somehow a more communal way of observing Shabbat and the family had invited a lot of guests, even people they hadn't met before. The food was delicious once again and for dessert one of the guests had made a lemon merengue ice cream which was beautifully zesty and sweet <3 Claire had conjured up a chocolate cake and a raspberry crumble with soy custard. At half ten I decided to be too tired to keep the others company (quite silently I sat there anyway) and went to bed. It was fun how even the guests thanked me for my help :D


Lauantaina lähettiin Weronikan kaa liikkeelle ilman harmainta hajua, minne oltiin menossa. Metrossa istuessa päätettiin suunnata British Libraryyn, koska sää oli aika viilee. Pääkokoelma oli pienessä huoneessa ja mä aattelin, et täähän on varmaa pikakäynti. Ei sit ollukaa. Historiallisten dokumenttien, hengellisten kirjotusten, taiteen ja tieteen, karttojen ja nuottien, Beatlesin sanotusten ja kirjailijoiden luonnosten läpikäymiseen meni reippaasti yli kaks tuntia. Tosi mielenkiintosta settiä kyllä! Mentiin Pret A Mangeriin kevyelle lounaalle ja käveltiin tihkussa päätyen Bloomsburyyn (Weronika oli aina halunnu käydä siellä) ja Holborniin. Matkalla koin harvinaista epäkohteliaisuutta näin Englannissa kun oon. Yks mies käveli aivan suoraan mua päin (oletin, et se väistää, koska mul ja Weronikal ei ollu tilaa siihen) ja pysähty syyttäen mua sen tönäsemisestä. Hämmennyin pahasti, olin kieltämässä, kun se tarttu mua käsivarresta ja toisti syytöksensä. Käskin sen päästää irti, riuhtasin itteni sen otteesta ja juostiin pois. Ihme tyyppi. Hiukan oli pelottava tilanne, vaik onneks keskel päivää eikä mitään kummempaa käyny. Erottiin pian Weronikan kaa ja mä suuntasin SoHoon tavatakseni Marin. Mentiin korealaiseen syömään bibimbapia ja sen jälkeen Curzoniin kattomaan Macbethia. Mä ku luulin, et Suomen 15€ leffasta on paljon, mut täällä se lysti maksaa £14... Ja saliin saa ottaa jopa alkoholia!! Leffa oli hyvä, tosi rankka ja vähän hölmöltä se tuntu, et valkokankaal puhuttiin Shakespearen englantia, mut mahtavat näyttelijäsuoritukset ja ohjaajalta mielenkiintosia valintoja. En välttämättä tuu uudestaan kattoneeks, mutta en kadu, että kävin kattomassa. Leffan jälkeen haluttiin ottaa teatterista kuva ulkopuolella ja sillon vasta riemu repes. Painoin kännykän kameranäppäintä mut mitään ei tapahtunu ja pian luuri laitto ittensä pois päältä. Se ei reagoinu virtanäppäimeen, on se sitä ennenki tehny, joten otin akun pois ja yritin uusiks. Nokia-tekstin jälkeen ruutuun ilmesty surunaama sinisellä taustalla. Yritin monta kertaa uusiks ja sama juttu. Mari googlas ja ainoo ehdotus oli palauttaa tehdasasetukset. Mahtavaa. Mun ilta lässähti aika lailla siinä, mut onneks käveltiin Chinatowniin ja löysin sen turistipuodin, jossa olin nähny sen upeen Jesse BITCH -paidan ja sillä hetkellä erityisesti koin ansaitsevani sen. Sain jopa tingittyä hinnan kaks puntaa alemmas :P Ostettiin kakut Patisserie Valeriesta ja syötiin ne Piccadilly Circusin lähettyvillä. Kun vaihdoin Northern-linjan metroon ja Mari jäi Piccadillyyn, pieni ahdistus hiipi mieleen. Rauhottelin itteeni, et mul oli vaan lyhyt metro- ja kävelymatka himaan ilman kännykkää, selviäisin kyllä. Ja selvisinhän mä. Heti sit vaa kaikille ilmottamaan koneen kautta, et oon elossa, ja aloin tehdasasetusten palauttamisen. Siinä kestiki sit hyvä tovi, näin kellojenki vaihtuvan ja kaikkee. No, tää oli viimenen pisara, jonka tarvitsin päätökseen uuden puhelimen hankkimisesta.

//

On Saturday we got on the move with Weronika without the faintest where we were gonna go. Sitting in the tube, we decided to head to the British Library because the weather was rather chilly. The main exhibition was in a small room and I thought that was going to be a short visit. No, it wasn't. Looking through historical documents, spiritual writings, art and science, maps and sheet music, Beatles lyrics and drafts by authors took easily over two hours. Really interesting stuff, though! We went to Pret A Manger for a light lunch and walked in the drizzle, ending up in Bloomsbury (Weronika had always wanted to visit there) and Holborn. On the way I experienced a rare impoliteness, considering that I'm in England. A man walked directly at me (I assumed he would step aside since Weronika and I didn't have room for it) and stopped, accusing me of pushing him. It really came out of the blue, I was about to deny it, when the guy grabbed my arm and repeated his accusation. I told him to let go, broke loose of his grip and we ran away. Weird dude. It was a little scary a situation but luckily in the middle of the day and nothing happened. We soon parted ways with Weronika and I headed to SoHo to meet Mari. We went to a Korean restaurant to eat bibimbap and after that to Curzon to see Macbeth. And I thought paying 15€ for a film ticket in Finland was a lot of money but here you've got to pay £14 for that joy... And you can even take alcohol to the screen!! The film was good, really heavy and it felt a tad silly to hear Shakespearean English on the screen, but great acting performances and interesting choices from the director. I'm not necessarily going to watch it again but I don't regret having seen it. After the film we wanted to take photos of the outside of the cinema, and all hell broke loose. I pressed the camera button on my phone but nothing happened and soon the gadget turned itself off. It didn't react to the on-switch, it has done that before, so I took the battery out and tried again. After the Nokia text a sad face appeared on the screen with a blue background. I tried again a lot of times and it just kept repeating. Mari googled it and the only suggestion was to return the original settings. Brilliant. My night pretty much deflated at that point but fortunately we walked to Chinatown and I found the souvenir shop in which I'd seen the beautiful Jesse BITCH shirt and especially at that moment I felt as if I'd deserved it. I even got a two pound discount by haggling :P We bought cakes to go from Patisserie Valerie and ate them near Piccadilly Circus. When I changed to the Northern line tube and Mari stayed in the Piccadilly one, a tiny tinge of anxiety crept up on me. I reassured myself that I only had a short tube ride and a walk home without a mobile, I would survive. And I did. I immediately informed everybody via the computer that I was alive and started to return my phone to its original state. That took a good amount of time, I even saw the clocks change and everything. Well, this was the last straw I needed to make a decision to get a new phone.

British Library (ja Isaac Newtonin puhuva patsas) // The British Library (and the talking statue of Isaac Newton)

Taideteos kirjaston ulkopuolella (ja Weronika) // A work of art outside the library (and Weronika)

Bibimbap ja cokis sitruunalla (duh) // Bibimbap and Coke with lemon (duh)

Sunnuntai alko täydellisesti ottaen huomioon mun kännykkämasennuksen. Ylijäämälettu aamiaiseks! <3 Nutellaa, banaania ja mansikkaa ja pirskahdus sitruunaa päälle, nam~ Mustikurssilla ihana Adam opetti meille All That Jazzin laulun ja toimi samalla Rebeccana (jolle oli tullu yllärikeikka) ja opetti tanssin. Saatiin taas kehuja ryhmämme ylivertasuudesta ja mulla oli tosi hauskaa. Kyl tota tulee ikävä! Äääää, esiintymiseen valmistautuminen on niin kivaa >.< Nyt enää palkitseva esitys jäljellä o.o

Tulin tyhjään taloon, söin päivällisen ja päätin, että tänään pidän leffaillan. Kaivoin Fazerin sinisen levyn (kiitos, Annika!) paketista ja vedin laatikosta minttu-Aeron, joka, kyllä, maistui ihan Pätkikseltä (olit oikeessa, Heli)! Valitsin leffaks Begin Again ja yllätin itseni, koska alan lämmetä Keira Knightleylle. Leffa ei ollu ihan tavallinen peruskaura, mut mukava hyvänmielenleffa kuitenki :) Menin nukkumaan vatsa suklaaähkyssä ja tyytyväisenä.

//

Sunday began perfectly, taking into account my phone depression. A leftover pancake for brekkie! <3 Nutella, banana and strawberry and a sprinkle of lemon on top, yum~ In the musical theatre course the lovely Adam taught us how to sing All That Jazz and at the same time acted as Rebecca (who had got a surprise gig) and taught the dance as well. Again we got praise for the superiority of our group and I had loads of fun. I will miss that so much! Waaaaa, preparing to perform is so amazing >.< Now it's only the rewarding showcase round the corner o.o

I came home to an empty house, had dinner and decided it was time for a film night. I fished out a Fazer blue bar (thanks, Annika!) from a parcel and from a drawer pulled a mint Aero which, yes, did taste like Pätkis (you were right, Heli)! I chose Begin Again as the film and surprised myself because I'm starting to warm up to Keira Knightley. The film was not the ordinary run-of-the-mill type but still a nice feel-good movie :) I went to be happy with an overload of chocolate in my tummy.

Aamiaislettu // The brekkie pancake

Tällä viikolla skideillä on ollu loma, joten kaikki on ollu vähän erilaista. Heti maanantaina heräsin kurkku kipeenä ja oon tässä yrittäny juoda teetä hunajalla ja sitruunalla, jotta oisin paremmassa kuosissa sunnuntaina. Tää on niin mun tuuria... Ethanillaki oli eilen vähän kuumetta, tuli leiriltä etuajassa pois, mut tänään se oli taas kyl hullu energiapakkaus. Daisyl taas oli tänään  nenäliinajuhla meneillään. Voi meitä. Tänään sain vähän jopa laulua kertailtua, mikä ehkä oli virhe, koska loppuillasta musta ei lähteny melkein pihaustakaan ja kaksikon kylvettäminen oli yks kaaos. Mut nyt ajattelen positiivisia, Tamara tulee huomenna ja meillä tulee olemaan huikee viikonloppu ja mä kokeilen poppaskonsteja ja yritän saada ääneni ainaki suhteellisesti takas sunnuntaihin mennessä! Yosh. Jos ei muuta, nii mul on seksikkään ilmava ääni All That Jazziin xD

//

This week the kids have had their half term so everything has been a bit out of the ordinary. Right on Monday I woke up with a sore throat and I've tried to drink tea with honey and lemon so that I'd be in better shape on Sunday. This is just my luck... Ethan had a bit of temperature yesterday, came home early from camp, but today he was a crazy bundle of energy again. Daisy on the other hand had a tissue fest today. Poor us. Today I even was able to practise singing a bit, which may have been a mistake, because in the evening I barely had no sound coming from me and bathing the two was a disaster. But now I'm thinking positively, Tamara is coming tomorrow and we'll have an amazing weekend and I'll try home remedies and try to get my voice at least relatively back by Sunday! Yosh. If not else, I'll have a sexy airy sound for All That Jazz xD

Psykoanalyysia ja onnenhetkiä // Psycho Analysis and Moments of Joy

Viime viikolla ei tapahtunu mitään sen kummempia, paitsi et Claire hankki uuden imurin! JES. Se vanha oli äänekäs, hidas ja vaan siirteli likaa eikä imeny sitä. Tää uus on melkein sama ku meillä Suomessa, kevyt, sulava ja oikein kuulee, kuinka lika menee putkesta sisään. Imuroinnista tuli just kivaa :D (mä sain vieläpä korkata koko laitteen!)
Keskiviikkona käytiin Floran kaa vihdoin Chilli 'n' Chocolatessa lounaalla (oon halunnu mennä sinne ensimmäisestä viikosta lähtien). En pettyny! Sopivan tulinen kikhernecurry ja syntisen hyvä suklaakakku ^0^ Taidan mennä takas ja testaa kaikkia annoksia, se on siis vegemesta.

//

Nothing that special happened last week except that Claire bought a new hoover! YES. The old one was loud, slow and only moved the dirt around, not sucking it. This new one is almost the same one we've got in Finland, light, smooth and you can actually hear how the dirt are sucked into the suction tube. Hoovering just became fun :D (and I even got to take the machine on its maiden journey!)
On Wednesday we finally had lunch with Flora in Chilli 'n' Chocolate (I've been wanting to go there since the first week). I wasn't disappointed! A chickpea curry of just the right level of spicyness and a sinfully delicious chocolate cake ^0^ I think I'll go back and try all of their dishes, it's a veggie place.

Kikhernecurry ja uppopaistettu leipä // Chickpea curry and deep-fried puff bread

Tautisen hyvä kakku // A cake to die for

Perjantaina oli loistava päivä. Tai ilta lähinnä. Oltiin Marin kaa kattomassa Jali ja suklaatehdas -musikaalia Theatre Royalissa. Ei huhhuh. Meijän paikat oli parven ekalla rivillä ja jouduttiin nojaa kaiteeseen nähdäksemme kunnolla, mut mä oisin varmaa tehny niin joka tapauksessa. Mikä show! Lapsinäyttelijät oli todella lahjakkaita, musa- ja tanssikohtaukset upeita ja lavastus aivan uskomaton! Niillä oli lentävä lasihissi. LENTÄVÄ LASIHISSI. Kelatkaa sitä. Teatterikulttuuri täällä on kyllä aivan erilainen, väliajalla myytiin karkkeja ja slushie-juomia esityksen aikana kulutettaviks, aplodit ja vihellykset esityksen loputtua oli huumaavat. Mä tajusin, että vaik se ois mun viimenen teko (tai viimeset säästöt...), mä aion käydä täällä teatterissa niin usein ku mahollista. Ja pyrkiä siihen, et joskus iteki pääsisin lavalle asti. Päivä loppui maukkaaseen pizzaan ja pöydälle kaatuneeseen mehuun. Parasta.

//

Friday was a brilliant day. Or mostly the evening. We went to see Charlie and the Chocolate Factory the musical in the Theatre Royal with Mari. Oh blimey. Our seats were in the first row of the balcony and we had to lean forward to see properly but I probably would've done it anyway. What a show! The child actors were very talented, the music and dance scenes outstanding and the set absolutely incredible! They had a flying glass lift. A FLYING GLASS LIFT. Chew on that. The theatre culture here is very different, during the intermission they sold sweets and slushies which people then consumed during the performance, the applause and whistling after the show ended were stunning. I realised that even if it was the last thing I do (or the last savings I have...) I'm going to go to theatre here as often as possible. And strive to be on the stage one day myself. The day ended with a tasty pizza and a juice spilled on the table. Best times.


Lauantaina käytiin Portobello Marketilla Notting Hillissä. Seurana mulla oli Flora, Weronika ja itävaltalainen Lilly, jonka tapasin ekaa kertaa (ja taisin jutella sen kaa eniten). Myös Weronikan miespuolinen puolalainen kaveri liitty seuraan, mut se ei kauheesti meille jutellu. Torikatu oli tosi ruuhkanen, kahviloita ja samantyyppisiä kojuja täynnä. Crêpesejä myytiin joka puolella ja vaikka vannoin ostavani yhen, en sit tehny sitä. "Lounaaks" söin Gail'sista ostetut feta-pinaattirullan ja gruyére-ruohosipulipallon. Nam (erityisesti jälkimmäinen)! Jälkkäriks valitsin pitkän harkinnan jälkeen manteli-vadelmatortun. Herkullinen sekin. Notting Hillin värikkäät talot oli supersöpöjä ja totta kai käytiin katsomassa, missä Hugh Grant asusti leffassa ;) Ja niin, juotiin teetä Hullun hatuntekijän ja Herttakuningattaren kanssa (laitan kuvan jahka saan sen).
Käveltiin kauniiseen Kensington Gardensiin ja siitä jatkettiin Hyde Parkiin. Weronikan täyty lähteä, joten me kolme muuta (se jäbä oli jo lähteny ennen puistoja) mentiin kahvilaan lähelle Paddingtonia toiselle lounaalle xD Inkivääri-sitruunatee hunajalla, mmm, ja Italian lippu -ciabatta~ (mozzarella, tomaatti, pesto, avokado) Sovittiin Lillyn kanssa, että ainakin Cats käydään kattomassa kimpassa, koska se on sen lempimusikaali :)

//

On Saturday we visited the Portobello Market in Notting Hill. My company was Flora, Weronika and Lilly, an Austrian girl I met for the first time (and I think I chatted with her the most). Also a Polish male friend of Weronika's joined us but he didn't talk to us that much. The market street was really crowded, full of cafés and stands of the same kind. Crêpes were sold everywhere and even though I swore I'd buy one, I didn't do it after all. For "lunch" I had a feta and spinach roll and a gruyére and chive ball from Gail's. Yum (especially the latter)! After a long contemplation I opted for an almond and raspberry tart for dessert. It was delicious, too. The colourful houses of Notting Hill were super cute and of course we checked out where Hugh Grant lived in the film ;) And yeah, we had tea with The Mad Hatter and The Queen of Hearts (I'll post a photo when I get it).
We walked to the gorgeous Kensigton Gardens and continued to Hyde Park. Weronika had to leave so the three of us (the guy had already left before the parks) stopped at a café near Paddington to have a second lunch xD Ginger and lemon tea with honey, mmm, and an Italian flag ciabatta~ (mozzarella, tomato, pesto and avocado) We agreed with Lilly to go see at least Cats together because it's her favourite musical :)

Kuuluisa ovi // The famous door

  

Värikkäitä taloja <3 // Colourful houses <3

Kensington Gardens 

Enemmän joutsenia ku Suomessa (ja lentävä lintuparvi) // More swans than in Finland (and a flock of birds in flight)

Tänään mustikurssilla tehtiin kohtaukset Les Mis -potpuriin. Ja paljastettiin solistit. *rumpujen pärinää* MÄ SAIN SOOLON!!! <3 Jaan sen kyllä Nancyn (se vahva laulaja, joka esiinty mua ennen) kaa, mutta ei haittaa, päinvastoin~ Siitä tulee hauskaa ja mielenkiintosta! Oon niin ilonen *^-^* Ja kohtausten teko oli hauskaa, pääsi kunnolla siihen teatterifiilikseen. Ainoo masentava tekijä oli, ku Rebecca alko puhuu jatkokurssista ja mä tiiän, etten aikatauluni takii voi osallistua... Ei mulla muuten tuu sellanen olo, et haluisin luovuttaa au pairina, mut tollasina hetkinä tuntuu vaan niin turhauttavalta, et joudun olee illat töissä. Mut tähän oon sitoutunu ja tiesin sen, joten sillä mennään.

//

Today in the musical theatre course we staged the Les Mis medley. And revealed the soloists. *drum roll* I GOT A SOLO!!! <3 I'm sharing it with Nancy (the strong singer who performed before me) but I don't mind, on the contrary~ It'll be fun and interesting! I'm so happy *^-^* And staging was fun, I got to really experience the vibe of theatre. The only depressing thing was when Rebecca started talking about the Improvers course and I know I can't join due to my schedule... I don't feel like quitting as an au pair otherwise but when it's moments like that, I feel so frustrated that I need to work in the evenings. But this is what I've signed up for and I knew it, so that is how it's gonna be.


Otsikoin psykoanalyysin eka, mut teen sen kuitenki tähän loppuun. Alotan vanhemmista. Musta tuntuu, et Clairella on musta paljon uusavuttomampi kuva ku minkälainen oon oikeesti. En tiiä, johtuuko se vaan yleisestä oletuksesta, et oon liian nuori ollakseni itsenäinen vai onks se saanu musta sellasen kuvan, koska oon ihan uuno keittiössä (no, sen keittiö on eri ku mun oma ois). Oltiin nimittäin perjantaina ruokaostoksilla ja se kysy, millä tavalla mun äiti tekee ostokset, käykö isossa supermarketissa vai jossain pienemmässä. Okei, myönnettäköön, et keskustelu alko siitä, et sanoin, et mä aina mielelläni lähen äidin mukaan kauppaan. Mut silti, kyllä mä siellä ihan iteki osaan käydä. Ja siinä sit kokkaillessamme se kysy, tekeeks mun äiti kovinki terveellistä ruokaa (ku puhuttiin quornista, joka oli salamin korvike eikä mikää mun lemppari). Taas, kyllähän mä iteki sitä ruokaa teen. xP Mut ehkä tääl on vaa erilainen kulttuuri. Tai sit oon antanu itestäni aivan sen kuvan, et oon ihan käsi, haha.
Anthony taitaa olla perheen konservatiivisin jäsen. Se on selkeesti uskonnollisin ja huomauttaa aina, et ei pidä siitä, ku Daisy käyttää housuja koulussa, et hame tai mekko on paljon söpömpiä. Ja ku Ethan pukeutu joskus roolileikissä violettiin mekkoon, se kysy, et kuinka sä muka oot pelottava (Halloweenina sit kai), jos haluut pitää mekkoo. Ja ku samana päivänä Jacob laitto korkkarit, nii se käski sen heti ottaa ne pois. "Tossa menee raja." Raja taitaa mennä myös kierrättämisessä, koska siitä huolimatta, et täällä on sekajäte, biojäte ja yleinen kierrätys, löydän Anthonyn jäljiltä usein banaaninkuoret ja homehtuneet leivät pusseineen sekajätteestä...

//

I put psycho analysis in the title as the first word but I'll do it now at the end. I'll start with the parents. I feel as if Claire has a much more incapable image of me than I really am. I don't know if it's a general presumption that I'm too young to be independent or if she'd formed that image because I'm an utter nutter in the kitchen (well, her kitchen is different than mine would be). I mean, we went grocery shopping on Friday and she asked in which way my mom does the groceries, if she goes to a big supermarket or somewhere else and how often. Okay, I've got to admit that this conversation was spurred on because I mentioned that I always happily go grocery shopping with Mom. But still, I'm able to go by myself, too. And then when we cooked, she asked if my mom makes very healthy food (when we talked about quorn that was a substitute for salami and not my favourite). Again, I do cook myself. xP But maybe this is just a different kind of culture. Or then I've managed to bring out an image that I can't do anything, haha.
I reckon Anthony's the most conservative member of the family. He's clearly the most religious one and always points out that he doesn't like it when Daisy wears trousers to school, that dress or skirt is much cuter. And when Ethan dressed up in a purple dress while roleplaying, Anthony asked how he's supposed to be scary (for Halloween, I guess) if he wants to wear a dress. And when on the same day Jacob put on high heels, he told him to take them off immediately. "That's where I draw a line." Apparently a line is also drawn when it comes to recycling because in spite of the fact that we've got a regular bin, bio waste bin and general recycling bin here, I often find banana skin and bread that's gone bad with its bag in the regular bin after Anthony...


Ethan on kyllä huvittava lapsi. Varmaan ihan tavallinen lapsi sinänsä, koska se mielialat menee tuuliviirin lailla. Yhtenä hetkenä leikin sen kaa Avengers-tappelua ja toisena se kiljuu, et inhoo suomalaisia. Kysyin siltä, johtuuko se siitä, et se ei pidä musta. Myöntävän vastauksen jälkeen sanoin sille, et tiiän, et toi ei oo totta ja toisekseen, se ei voi tuomita kokonaista kansaa yhen ihmisen perusteella. Sit se alko selittää, kuinka sillä ei oo kavereita koulussa ja että kaikki muut on ilkeitä ja se käyttäytyy hyvin. Mä lohdutin sitä, et täällä kotona on useita ihmisiä, jotka rakastaa sitä (ja mietin mielessäni, miks se ei sit kotona käyttäydy hyvin xP). Tänäki aamuna se oli ite enkeli ja vaikka se temppuili ennen kylpyä ("Inhoon kylpemistä!"), siellä ja sen jälkeen se oli tosi rauhallinen ja leikittiin pehmolelusairaalaa (sil on aika väkivaltaset leikit, oon välillä huolestunu). Yritän vaa muistaa, et kun lapsi tuntee olonsa kotoisaksi jonku kanssa, se uskaltaa panna vastaan ja kiukutella.
Daisy on alkanu leikkii mun kaa hiljaista kylpyä. Ekan kerran se oli selvästi leikki, se halus, et puheen sijaan näytän sille, mitä sen pitää tehä, mut tänään en ollu niin varma. Se ei vastannu mun kysymyksiin ja aattelin, et se johtu siitä, et se oli edelleen katkera, etten suostunu antaa toista maissikakkua, koska illallinen oli aiemmin (ja vaikka muut au pairit on suostunu). Mut ehkä se oli vaan väsymystä. Se kyllä tekee välillä muutenki sitä, ettei vastaa kysymyksiin. Ehkä puhun liian hiljaa tai sen keskittyminen rajottuu aina vaan yhteen asiaan kerralla.
Jacob on sanonu mulle, et tykkää au paireista, koska ne on niinku siskoi, joille voi jutella, koska Ethan ja Daisy on ihan tyhmiä (toruin sitä kyl ton sanomisesta). Mut en valita siitä, et se juoruilee mun kaa flirttailemisesta ja kertoo, kuinka sen kaverit käyttäytyy epäreilusti koulussa. Mut osaa seki kyl olla rasittava välillä. Sillon ku se päättää käyttäytyy lapsellisesti ja rohkasta kahta muuta käyttäytyy huonosti, nii helvetti on kyllä irti. Yleensä se kuitenki sit "aikuistuu", ku huomaa, et mul alkaa olla liian vaikeeta. Ku Ethan sano, et oon huono au pair, se tyrmäs sanomalla, et oon paras. "Ainaki pidät Ethanin kurissa." Vaikka musta ei tuntunu sillä hetkellä siltä, uskoin Jacobia kuitenki.

//

Ethan is a very amusing child. Probably an ordinary child because his mood keeps swinging. One moment I'm playing Avengers fighting with him and the next he yells that he hates Finnish people. I asked if it was because he hates me. After an affirmative I told him that I know that's not true and that he can't judge a whole nation by one person. Then he started to explain how he hasn't got any friends at school and that everybody else is mean and he behaves well. I consoled him that at home there are plenty of people who love him (and in my mind I wondered why he's not behaving well at home xP). This morning he was an angel and even though he acted up before his bath ("I hate going to the bath!"), in it and after it he was really calm and we played teddy hospital (he's got rather violent games, I'm worried sometimes). I'm just trying to remember that when a child feels comfortable around somebody, they're not afraid to fight back and misbehave.
Daisy has started to play silent bath with me. The first time it was clearly a game, she wanted me to show her what to do instead of speaking, but today I wasn't so sure. She didn't reply my questions and I thought it was because she was still bitter that I didn't give her another corn cracker because supper was earlier (and even though other au pairs had agreed to do it). But maybe it was just exhaustion. She does do it in other occasions also that she doesn't answer when asked something. Perhaps I talk too quietly or her concentration is limited to one thing at a time.
Jacob has said to me that he likes au pairs because they are like sisters he can talk to because Ethan and Daisy are stupid (I did tell him off for saying that). But I won't complain about him gossiping about flirting and telling me how his friends are behaving unfairly at school. But he can be a pain in the arse as well sometimes. When he decides to act childishly and encourage the other two, all hell is loose. Usually he does "adult up" when he notices that it's getting too hard for me to handle. When Ethan said I'm a bad au pair, he contradicted him by saying I'm the best. "At least you can control Ethan." Even though I didn't feel like it at that particular moment, I believed Jacob anyway.


Viimeisenä analysoin itseni. Kun saatiin palautetta esityksistämme mustikurssilla, Rebecca sano, et mun ryhti oli ajoittain tosi huono, että nojaan eteenpäin. Oon kyllä huomannu sen videoilta aikasemmin. Mut sen selitys kävi täydellisesti järkeen. "Sun tarvii vaan luottaa siihen, et sun esitys on tarpeeks hyvä, että yleisö nojautuu sua kohti. Sun ei tarvii yrittää miellyttää niitä." Miten yhestä kolmeminuuttisesta voiki saada noin syväluotaavan analyysin? Tajusin, et se pitää täysin paikkaansa, eikä ainoostaan esiintyessä. Vaikka mä en välitäkää siitä, mitä tuntemattomat ajattelee musta, nii kyllä mä aina uusia ihmisiä tavatessani toivon, et ne pitää musta ja yritän parhaani saavuttaakseni sen. Eli ilmeisesti lavalla paljastanki itestäni enemmän ihmisenä ku oon arvannukaa.
Mut vaikka ehkä mulla on alitajunen tarve miellyttää, en kuitenkaa suostu pompoteltavaks. Keskiviikkona mul ois ollu kuoro, olin jo muutenki lähössä myöhässä, kun Anthony ilmotti, et lähtee pikalenkille ja pyys mut laittaa Jacobin nukkuu. En siinä tietenkää viittiny tai edes tajunnu sanoa, et ei käy, mulla on menoa, vaan jätin kuoron välistä. Kuitenki seuraavana aamuna pyysin, et tulevaisuudessa saisin tietää lapsenvahtikeikoista etukäteen. Anthony sano, et totta kai ja kysy, oisko mul sit ollu jotain. Kerroin, et olis ja se sano, et mä oisin hyvin voinu sanoo, et se ois voinu jäädä kotiinki. No, eihän se mulle tullu mieleen (kuten ei sille tullu mieleen, et se ois kysyny multa illalla, oisko mulla ollu jotain). Äiti sano, et olin rohkee, ku huomautin asiasta, et ei kaikki varmasti olis. En mä kokenu olevani mitenkää erityisen rohkee, koin vaa, et muuta vaihtoehtoo ei ollu. Ehkä se sit on sitä rohkeutta. Ja sitä varmasti, et koen voivani sanoa täällä asioista rehellisesti.

//

Finally, I'll analyse myself. When we got feedback on our performances in the musical theatre course, Rebecca said my posture was very bad from time to time, that I lean forward. I have noticed that before on videos. But her explanation made perfect sense. "You just have to trust that your performance is good enough, that the audience will lean forward towards you. You don't have to try and please them." How can one make such a deep-cutting analysis from a three-minute song? I realised that it's completely accurate and not just while performing. Even though I don't care what strangers think of me, still everytime I meet new people, I hope they'll like me and do my best to achieve that. So, apparently I give away more of myself on stage that I've even realised.
But even though I might have a subconscious need to please, I won't tolerate being pushed over. On Wednesday I would've had my choir rehearsal, I was already leaving late when Anthony informed that he'd go for a quick run and asked me to put Jacob to bed. At that very moment I obviously didn't dare or even think to say that it won't do, I've got plans, but I skipped choir. However, the next morning I asked that in the future I'd know about babysitting needs beforehand. Anthony was on board and asked if I had had something the night before. I told him yes and he said I should've said something, he could've stayed home. Well, it didn't even cross my mind (as it hadn't crossed his mind to ask me in the evening if I had had something). Mom said I was brave for bringing the matter up, that everybody would not have. I didn't feel particularly brave, just that that was the only option. Perhaps that's bravery then. And certainly that I feel comfortable enough here to speak my mind honestly.

Loppuviikko paketissa // The End of the Week Wrapped Up

Alan taas päivittää ja ehkä saan tän perjantaina julkastua (nyt on sunnuntai-ilta) xD Keskiviikko oli taas normipäivä lomailun jälkeen. Tai no, lähes normaali. Se oli viikon viimenen päivä, jollon Claire oli läsnä. Aikasin torstaiaamuna se lähti ystävänsä kaa Berliiniin neljäks päiväks, mikä tarkotti siis sitä, et olin lapsista periaatteessa vastuussa yksin kaks kokonaista päivää. Keskiviikko oli siis ohjeidenantopäivä "kyllä sä pärjäät" -päivä ja sitä rataa. Claire luki Ethanille iltasadun, kun mä viimestelin keittiössä, ja sit juoksin yläkertaan sanomaan heipat, koska lähin testaustunnille pop-kuoroon. Claire oli täysin unohtanu tän (en ihmettele) ja huolehti, et ehinhän ajoissa. Se sano vielä viime hetken ohjeet, kerto jättävänsä lapun pöydälle, "hätä"numerot ja kaikki, halas ja vakuutti, että selviin varmasti ongelmitta. 
Ehin ajoissa kuoroon, vaikka bussilla kesti ikuisuuden tulla ja lähin kävelee väärään suuntaan Muswell Hillissä xP Saavuin paikalle ja lähimpänä mun ikäluokkaa oli kuoron vetäjä. Loput oli keski-ikäsiä ja sitä vanhempia. Laulut ei ollu Lady Gagaa tai Robbie Williamsia niinku netissä oli lukenu, vaan 60-luvun korni balladi ja disco-potpuri (mm. It's Raining Men, Y.M.C.A. ja MacArthur Park). Ei ihan sitä, mitä ootin, mutta hauskaa mulla oli :D Ja pääsinpähän laulamaan! Kovasti oli "huippu"laulajat (tunnetaan myös nimellä sopraanot) houkuttelemassa mua liittymään ja lupailinki niille, että nähään ens viikolla. Ja miksipäs ei. Vähän päälle sata puntaa harjotuksista joulukuun puoleenväliin asti ei oo paha ja sit voin lopettaa, jos on ihan typerää. En mä mitään menetäkään (vaikka en ehkä vanhempieni ikästen kanssa treenien jälkeen drinksuille haluis jäädäkää xP).

//

I'll start to update again and maybe get this published on Friday (it's Sunday night now) xD Wednesday was an ordinary day again after the festivities. Well, almost ordinary. It was the last day of the week with Claire around. Early on Thursday morning she left to Berlin with a friend for four days, which meant that I was basically responsible for the children all by myself for two whole days. So, Wednesday was guidance day, "you'll do great" day etc. Claire read a bedtime story for Ethan when I finished up in the kitchen, and then I ran upstairs to say goodbye because I had a taster session for a pop choir to go to. Claire had completely forgotten about this (no wonder) and worried whether I was going to make it on time. She gave me last minute advice, told me she'd leave a note on the table, "emergency" numbers and everything, hugged me and assured me that I would manage without problems.
I got to the choir rehearsal on time even though the bus took ages to come and I started walking in the wrong direction in Muswell Hill xP I arrived in the venue and the person closest to my age was the leader. The rest were middle-aged or older. The songs were not Lady Gaga or Robbie Williams as the website had said but a cheesy 60's ballad and a disco medley (including It's Raining Men, Y.M.C.A. and MacArthur Park). Not quite what I'd expected but I still had fun :D And I got to sing! The "top" singers (also known as sopranos) were really eager to talk me into joining and I did promise them to see them next week. And why not. A bit over a hundred quid for rehearsals until mid-December is not bad and I can quit then if it's awfully stupid. There's nothing to lose (even if perhaps I don't want to stay out for drinks after rehearsals with people the age of my parents xP).


Kohtalokas torstaiaamu valkeni ja odotin varmaan pahinta: kiukuttelua, äidin kaipaamista, tavaroiden lentelyä jopa (okei, ehkä en). Mut ei. Ei mitään. Tai ei ainakaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Sekä Ethan että Daisy oli valmiina lähtöön ajoissa, olin auttanu Daisya matikanläksyissä ja Ethan oli syöny aamiaisensa kiltisti. Ainoo kunnon vääntö oli, ku Daisy ei halunnu laittaa takkia päälle ja alko tarkistaa säätiedotusta iPadilta sillon, ku meijän piti olla jo ulkona ovesta. Annoin sen sit lähtee takitta mut vannotin, et mulle on sit turha inistä, jos on kylmä. Ei inissy. Melkein unohdin postittaa jonku kirjeen, jonka Anthony oli luvannu postittaa Clairen puolesta, oli kuulemma tosi tärkee. Meijän piti ottaa se koulumatkalle mukaan, mut kävin sit heti kotiin palattuani heittää sen Market Placen postitoimiston edessä olevaan laatikkoon. Miina väistetty, haha.
Tein kaiken valmiiks iltapäivän pyöritystä varten (Clairen vinkistä), jotta en joutuis ylimääräseen paineeseen. Annoin lapsille vähän periks eväiden kanssa, koska Daisy halus toisen maissikakun ja Ethan halus maissikakun Odditiesien lisäks, joten puolitin niille yhen, koska ei se ketään tapa. Puol viideltä Clairen äiti soitti ja kysy, monelta sen oli tarkotus hakee Ethan uintiin. Sanoin, että paperissa luki, että puolelta tai kakskyt vailla ja että tietääkseni tunti alkaa tasan viideltä. Joan pahotteli, ettei ehi paikalle, koska oli ymmärtäny, et sen piti olla meillä vasta viideltä. Se puhu Ethanille (ja sano olevansa paikalla viidessä minuutissa, mitä en ihan ymmärrä) ja sit Daisylle, jolta se kysy, keitä muita uimassa käy. Daisy ties kertoa, että Nicolen poika on samassa ryhmässä, joten mä soitin Robertalle ja pyysin sitä (tai itse asiassa Nicolen toista poikaa) soittaa Nicolelle ja kysyy, voisko se nappaa Ethanin kyytiin matkalla. Nicole soitti kotipuhelimeen viideltä ja kerto saaneensa Robertalta viestin, josta oli päätelly, et Ethan ois pitäny hakee, mut se oli lukenu sen liian myöhään ja sano, ettei ees tienny, et sen ois pitäny kuskaa Ethania. Selitin sille tilanteen ja se pahotteli, ettei voinu auttaa. Soitin Joanille ja kysyin, oliko se tulossa. "No mutta se tuntihan on jo alkanu, ei me sinne ehittäis. Ethan ei vaan nyt valitettavasti voi mennä, anteeks tästä sekaannuksesta." Eihän se sen vika ollu. Ja salaa olin ilonen, et ainoo asia, joka päivässä meni mönkään (koska jonki täytyy aina mennä, kun on poikkeustilanne) ei johtunu musta.

//

The fateful Thursday morning dawned and I probably was expecting the worst: acting out, missing Mommy, thing flying even (okay, maybe not). But no. Nothing. Or at least nothing out of the ordinary. Both Ethan and Daisy were ready to go on time, I had helped Daisy with her maths homework and Ethan had eaten his breakfast nicely. The only proper tough negotiation was when Daisy didn't want to put on a coat and started checking the weather forecast on the iPad just when we were supposed to be out of the door. Finally, I let her leave without a coat but made clear that there's no use whining to me if she feels cold. She didn't whine. I almost forgot to post a letter that Anthony had promised to post for Claire, apparently it was highly important. We were supposed to take it with us on the way to school but right after I'd returned home, I went and chucked it in the letterbox outside the post office on Market Place. Avoided a mine there, haha.
I prepared everything beforehand for the afternoon turmoil (Claire's tip) so that I wouldn't be under extra pressure. I gave in a little with the snack because Daisy wanted another corn cracker and Ethan wanted a corn cracker in addition to his Oddities so I snapped one in half for them because it wouldn't kill anybody. At half past four Claire's mom phoned and asked what time she was supposed to be picking Ethan up for swimming. I told her that the note said half past or twenty to and that as far as I know, the lesson started at five sharp. Joan apologised that she wouldn't make it because she had understood that she was meant to be at the house at five. She talked to Ethan (and said she'd arrive in five minutes which I don't quite get) and then to Daisy from whom she asked who else took swimming lessons. Daisy knew that Nicole's son is in the same group so I called Roberta and asked her (or in fact Nicole's other son) to call Nicole and ask if she could snatch Ethan with her on the way. Nicole called the house phone at five and told me she'd received a message from Roberta from which she had concluded that Ethan should've been picked up, but she had read it too late and said that she didn't even know she was meant to drive Ethan. I explained the situation to her and she was sorry she couldn't help. I phoned Joan and inquired if she'd be coming. "Well, the lesson has already started, we wouldn't make it. Unfortunately, Ethan can't go, I'm sorry for the mix-up." It wasn't her fault, though. And secretly I was pleased that the only thing that went south during the day (because something always has to when it's an exceptional situation) was not due to me.


Perjantaina Anthony vei lapset kouluun ja mä jäin valmistelee illallista. Ei tarvinnu onneks tehä tavallista rumbaa, keitto oli jo valmis ja hedelmiä ei tarvinnu niin paljoo, koska meitä oli vaan me kuus. Tai niinhän mä luulin. Lähin iltapäivällä puistoon lukemaan Shakespearen Erehdysten komediaa (aurinko paisto ja olin varmaa väsyny, koska silmät lupsu xD) ja sieltä suoraan hakemaan skidejä koulusta. Kun saavuttiin kotiin, Anthony oli jo tullu töistä. "Sä et ollu paikalla, mikä on tietysti ok, toivottavasti oli mukava iltapäivä. Mut meille on tulossa neljä vierasta eli pitää tehä vähän ylimäärästä. Ja riisi ja perunat pitäis valmistaa nyt." Säädin itteni toimintavaihteelle ja käärin hihat. Pilkoin lisää vihanneksia ja aloin keittää riisiä. Ei mun ees tarvinnu kuorii ja pilkkoo enempää perunoita, lykkäsin valmiit vaa uuniin Anthonyn ohjeistuksen jälkeen. Lapset meni kylpyyn ja mun piti imuroida alakerta. Kun olin sen tehny, oli burgerien aika mennä uuniin. Kylpyhuoneesta kuulu epäilyttävää loiskintaa ja kikattelua. Menin ylös ja kaikki kolme lasta oli ammeessa - ilman isänsä valvontaa. Mä sit käskin pojat ylös ja pesin pikasesti Daisyn hiukset. Anthony tuli stressaantuneena ovelle ja lähti pahotellen, ja pian kuulin sen älähtävän, et vieraat tuli jo. Hoputin lapsia vaihtaa vaatteet ja ne juoksi alakertaan. Onneks Anthony oli joko ollu väärässä tai valehdellu, eikä kukaan ollu vielä saapunu. No, kun ne saapu, nii sithän vasta hauska alko. Kaks ylimäärästä tyttöä ja yks poika, "mun" lapset, kaks isää ja minä. Lapset oli hyperaktiivisia, kiljuvia ja kikattavia eikä kiddushin lausumisesta meinannu tulla mitään. Vaik Anthony oli selvästi turhautunu, kyl sitäki onneks nauratti tilanteen absurdius. "Jos täällä ois vaan naiset paikalla eikä meitä, tää ei varmasti ois samanlaista", se totes ja kiitti myös mua sanoen, et ilman mua ei koko illallista ois ollu. Kaikki kuitenki söi nätisti ja mäki näin, mitä jälkiruoan jälkeen ja ennen vieraiden lähtöä tapahtu. Kaikki keräänty vielä pöydän ääreen laulamaan yhen laulun. Tätä osuutta en ennen ollu nähny, koska oon aina ollu poissa. Kun olin menossa ylös rentoutumaan, Jacob ei ois halunnu, et lähen. "Mä kaipaan sua jo nyt", se huokas. Lupasin, et nähään seuraavana päivänä. Sanoisinko, että ihan mukava lopetus päivälle ^^
Niin. Ruokailun aikana lapset leikki leikki leikkiä, jossa ne sano jonkun nimen ja toisen piti sanoo asia, joka eka tuli mieleen. Mun cocktail oli seuraava: keila (Jacob), kirje (Amelia), makeinen (Micha), sateenvarjo ja puu (Daisy). Hauskoja mielleyhtymiä mun nimestä tulee :D (Jacob vakuutti, että keila on hyvä juttu.)

//

On Friday Anthony took the children to school and I stayed and prepared dinner. Luckily I didn't have to do the ordinary frenzy, the soup was already ready and we didn't need that much fruit because it was just us six. Or so I thought. I went to the park in the afternoon to read The Comedy of Errors by Shakespeare (the sun was shining and I must've been tired since my eyes kept closing xD) and straight from there I went to pick up the kids from school. When we arrived home, Anthony had already come from work. "You weren't here which is obviously okay, I hope you had a nice afternoon. But we're going to have four guests so we need to do a little extra." I switched myself to action mode and rolled up my sleeves. I chopped more more veggies and started to cook the rice. I didn't even have to peel and chop more potatoes, I just shoved the ones I'd prepared in the oven after Anthony's instructions. The kids went to have a bath and I had to hoover downstairs. When I was finished with that, it was time for the burgers to go into the oven. From the bathroom I could hear suspicious splashing and giggling. I went upstairs and all three children were in the tub - without their father's supervision.
I ordered the boys to get out and rapidly washed Daisy's hair. Anthony came to the door all stressed out and left, apologising, and soon I heard him yelp that the guests had arrived already. I hurried up the kids to get changed and they ran downstairs. Luckily Anthony had been either wrong or lying, and nobody had come yet. Well, when they did arrive, that was the beginning of all kinds of fun. Two extra girls and a boy, "my" children, two dads and I. The children were hyperactive, screamy and giggly and it seemed like reciting kiddush would be a fat chance. Even though Anthony was visibly frustrated, fortunately even he laughed at the absurdism of the situation. "If it was the women present and not us, it certainly wouldn't be like this," he noted and also thanked me, saying that without me there would not have been any dinner to serve. Everybody ate nicely anyway and I saw what happened after dessert and before the guests left. Everybody gathered around the table to sing one last song. I had never seen this part before because I've always been away. When I was heading upstairs to relax, Jacob wouldn't have liked for me to go. "I miss you already," he sighed. I promised we'd see each other the next day. A lovely ending for the day, I'd say ^^
Yes. During supper the kids played a game in which they said somebody's name and the other person had to say the first thing that came to mind. My cocktail was the following: a bowling pin (Jacob), a letter (Amelia), a sweet (Micha), an umbrella and a tree (Daisy). Fun associations originate from my name :D (Jacob assured me that a bowling pin is a good thing.)


Lauantaina oli taas vapaapäivä! Tuntuu, et mitä pidempään oon täällä, sitä enemmän arvostan näitä xD Ei nii, et perheen kaa ei ois mukavaa, mut on kivaa tehä ihan omia kavereiden kaa ja tutkia Lontoota. Viime lauantai oliki aikamoinen tutkimusmatka! Lähettiin Weronikan ja Anna-Liisan kaa aikasin liikkeelle, tavattiin Victorialla keskipäivällä ja käveltiin Eaton Placelle/Squarelle/mikä olikaan. Se oli Weronikan lempialue Lontoossa, hienostoalue jossa identtisiä taloja kadut pullollaan. Siellä oli puutarhoja ja puistoja, kaikki priimakunnossa mutta tietty yksityiskäytössä. Tunnelma oli raukee ja seesteinen, mut en mä kyllä siellä ois halunnu asuu. Liian hienostelevaa mulle. Mut seuraava mesta oli ku tehty mua varten! Shoreditch!! <3 Katutaidetta, graffiteja, hippimäistä kapinahenkeä. Mahtavaa! Bussipysäkin vieressä oli heti ruokatori, mut koska Flora ja toinen ranskis ootti toisella torilla, suunnattiin sinne (vaikka oltiin kaikki kuolla nälkään). Se oliki sit lähinnä juomatori. Ei niin mahtavaa. Löydettiin kuitenki falafel-koju, jonka ulkopuolella tarjottiin maistiaisia. Napattiin yhet ja sit kokonaiset annokset perään. Kierreltiin kaduilla ja imettiin tunnelmaa. Käveltiin väärään suuntaan ja käännyttiin takas. Oltiin syvennytty karttaan, ku joku jätkä käveli ohi kysyen, ollaanko ok ja tarvitaanko ohjeita. Ihmettelin eka, mistä se ties, et oltiin hukassa, kunnes tajusin, et meijän naamat oli tyylii upotettu kännykän ruutuun ja vanhanaikaseen karttaan xD Se opasti meitä "jatkamaan" katua siihen suuntaan, josta oltiin oikeesti tultu päästäksemme määränpäähän. Cereal Killer Café. Cocktailien, leivonnaisten tai kahvin sijaan siellä tarjottiin muroannoksia. Aivan huikee idea! Ja toteutus sitäki upeempi. Muropaketit oli seinillä ja sisustus oli vanhoja leluja ja pelejä, pieniä telkkareita ja videoita. Ihana paikka <3 Ja kuulemma porukka käy siellä joka päivä syömässä aamiaista xD
Illalla mun piti vahtia lapsia ja kahta niiden kaveria, jotka oli yökylässä. Sain kaikki leffan jälkeen sänkyyn ilman suurempia ongelmia, mut pian Sophie ja Ethan tuli alakertaan ja Ethan sano, et Sophie haluu piirtää. Vein molemmat takas sänkyyn, mut ne valitti, ettei saa unta. Yritin selittää, et paras keino on vaan rentoutuu ja olla tekemättä mitään, niin uni tulee. "Ei se toimi niin. Me ei olla sellasia ihmisiä." Vai niin. Luin niille yhen sadun, mut se ei auttanu. Tein Sophielle selänkutitusta, koska se on rentouttavaa. Sitä alko naurattaa, mikä sai Jacobin tulemaan huoneeseen, koska se luuli jonku itkevän. Päädyttiin sit vaa siihen, et paras on saada ne makuulle ja lähtee huoneesta. Niin sit tehtiin ja varmaa vartin päästä kuulin tuhinaa oven takaa. Ei ollu sellasia ihmisiä he, ei.

//

On Saturday it was a day-off again! I feel that the longer I am here, the more I appreciate these xD Not that it is not nice with the family but it's great to do my own stuff with my mates and explore London. And last Saturday was quite an exploration! We went out and about early with Weronika and Anna-Liisa, met in Victoria at noon and walked to Eaton Place/Square/whatever. It was Weronika's favourite area in London, a posh neighbourhood with streets filled with identical houses. There were gardens and parks, all in excellent condition but for private use, of course. The atmosphere was calm and serene, but I wouldn't have liked to live there. Too toffee-nosed (just learnt this word and adore it!) for me. But the next place was made for me! Shoreditch!! <3 Street art, graffities, hippie-like rebel vibe. Superb! Right next to the bus stop was a food market but because Flora and another French girl were waiting in another market, we headed there (even though we were on the verge of starvation). It was a drink market for the most part. Not that superb. We still found a falafel stand outside of which tasters were offered. We grabbed ones and then whole dishes after. We walked around in the streets and absorbed the vibe. We walked into the wrong direction and turned around. We were concentrating on a map when a bloke walked past and asked if we were ok and if we needed direction advice. At first I wondered how he knew we were lost but then I realised that our faces were basically sunk into the screen of a mobile and an old-fashioned map xD He told us to "carry on" to the direction we had actually come from to get to our destination. Cereal Killer Café. Instead of cocktails, pastries or coffee they served bowls of cereal. What an amazing idea! And the execution even better. There were boxes of cereal on the walls and the decoration was old toys and games, tiny tellies and videos. A lovely place <3 And apparently some people eat their breakfast there every day xD
In the evening I had to babysit the children and two of their friends who were there for a sleepover. After a film I got them all to bed without much difficulty but soon Sophie and Ethan came downstairs and Ethan said that Sophie wants to draw. I took them both back to bed but they complained that they couldn't sleep. I tried to explain that the best way is to just relax and do nothing and sleep will creep in. "It doesn't work like that. We're not that kind of people." Right. I read them a story but it didn't help. I gave Sophie a tickleback because it's relaxing. It made her laugh which caused Jacob to come to the room because he thought somebody was crying. We decided that it's best just to get them to lie down and then leave the room. We did that and in about fifteen minutes I heard sounds of sleep behind the door. They were not that kind of people, no.

Graffiteja Shoreditchissa // Graffities in Shoreditch

Jäätävän hieno // Freakishly good

  

Minä ja pöllöt // Owls and I

Muropaketit // Cereal boxes

Sisustusta // Decoration

Ja murot totta kai! // And the cereal, of course!

Sunnuntaina taas melkein itkin ilosta. En varmaan muusta täällä oo itkenykää. Kurssilla esitettiin soolobiisit, lauloin On My Own. Mua ennen oli yks tosi vahva- ja hyvä-ääninen laulaja, joten päätin, et pakko mennä, jottei tuu enempää alemmuuskompleksii. Meni huonommin ku treenatessa, mut mikä parasta, en välittäny. Yleisön kasvoilta näin, et ne seuras mua ja tykkäs. Ja Rebeccan (ohjaaja) kommentti mun vedon jälkeen oli musiikkia korville: "Oot tosi ihana esiintyjä. Musta toi oli loistavaa, nautin siitä paljon." Toki sain parannusehdotuksia ja treenattavaa, mut tuli sellanen olo, et hei, tätä mun kuuluu tehä. Siks alko itkettääki. Muiden laulaessa tajusin, kuinka paljon haluun A) päästä laulaa sen typerän soolon ja B) päästä tekee musateatterii. Tunnin jälkeen kurssikaveritki nyki hihasta ja kommentoi, et mustahan paljastu esiintyjä. Ihanaa ^^

(Ja nyt on torstai, woopwoop!)

//

On Sunday I almost cried from joy again. I don't think I've cried here from anything else. On the course we sang our solo songs, I did On My Own. Before me there was a singer with a really strong and good voice so I decided that I had to go next to reduce the chances of a bigger inferiority complex. It went worse than during practise but what was the best, I didn't care. I could see from the faces of the crowd that they followed me and liked my performance. And Rebecca's (the tutor) comment after my thing was like music to my ears, "You're such a lovely performer. I thought that was brilliant, I enjoyed it a lot." Obviously I got suggestions on how to improve and what to work on but I had a feeling that hey, this is what I'm supposed to do. That's why I felt like crying. When the others were singing, I realised how much I wanted to A) get to sing that stupid solo and B) be able to perform in musical theatre. After the lesson my course mates nudged me and commented that I turned out to be a little performer. Wonderful ^^

(And it's Thursday now, woopwoop!)

Monsteripostauksen aatelia // Monster Post the Mighty

Voisin vaikka alottaa tän päivityksen kertomalla asioista, jotka unohtu viime tekstistä xP (lahopää kun olen) Viime keskiviikkona siis odottelin Maria saapuvaksi ja joku koputti ovelle. Jacob oli hämmentyny ja mä menin avaa. Postimies. Se kysy, kuka on Nea, ja sillä hetkellä tajusin, et paketti sen kädessä oli mulle!! Suomi-postia <3 Juoksin yläkertaan ja revin paketin auki (ei ollu mikää helppo homma) ja heti päällä oli villasukat, jee! Myös kasa valokuvia oli mukana, suklaakonvehdit niinku Jacob oli pyytäny (se söi heti yhen :D) ja heijastimet. Mut sit oli myös yllätyksiä! Lumenen kasvonpuhdistusaine ja kasvovesi sekä maskara ja kajaali (olinki ehtiny jo huolestuu, mitä merkkiä joudun ostaa seuraavaks)! Ja sit vielä Fazerin suklaalevy tädiltä~ Kiitos siis äiti ja Annika!! <3 ^0^

Toinen unohdus: Ooteltiin Ethanin kaa Daisya koulunpihalla ja se kapus kiipeilytelineen yläosaan jalat palkin molemmin puolin ja hilas itteään siellä eteenpäin. No, sepä ei sit osannukaa enää tulla alas. Tivasin, miks se meni sinne, jos se ei tienny, kuinka tulla alas. Vieressä oli joku kakkosluokkalainen poika, joka sano, et ykköset ei ees sais kiipeillä siellä. Loistavaa. No, jotenki Ethan sit pääs liukumaan alas niinku palomies, paitsi et otin sen puolimatkassa syliini. Virhe. Se halus liukuu alas asti, joten se kiipes ylös uudestaan! Kun yritin käskee sitä alas, tää tokaluokkalainen puuttu asiaan: "Kuuntele äitiäs." Ethan ja minä sanottiin lähes yhdestä suusta, etten oo sen äiti, mut nauraen mä kiitin sitä poikaa kuitenki avusta. Ja pääshän se Ethanki sieltä sit lopulta alas. Mut en ehkä ihan vielä oo valmis viisvuotiaan äidiks.

//

I could start this update by telling about things I forgot from the last entry xP (airhead that I am) So, last Wednesday I waited for Mari to arrive and there was a knock on the door. Jacob was baffled and I opened the door. The postman. He asked who Nea was, and at that moment I realised the parcel in his hand was for me!! Mail from Finland <3 I ran upstairs and tore the parcel open (not an easy task) and straight on top were woollen socks, yay! There was a pile of photos, chocolates which Jacob had wished for (he ate one immediately :D and Mari got a taste of Finland when she arrived, too) and reflectors. But then there were surprises as well! Face cleanser and toner alongside mascara and eyeliner from Lumene (I had already been worried which brand I'd have to opt for next)! And then a Fazer milk chocolate bar from my aunt~ So thank you, Mom and Annika!! <3 ^0^

The other thing that was forgotten: We were waiting for Daisy in the school playground with Ethan and he climbed to the top of the jungle gym, legs on both sides of a wooden block, and he dragged himself forward there. Well, he did not know how to come down. I demanded why he had gone up if he didn't know how to get down. There was a boy from year two next to us who said that year ones aren't allowed to climb on the thing. Brilliant. Well, somehow Ethan managed to slide down like a firefighter except that I took him into my arms halfway. Mistake. He wanted to slide all the way down so he climbed up again! When I tried to tell him to get down, this year-two-boy interfered: "Listen to your mom." Almost at the same time Ethan and I corrected him that I was not Ethan's mom, but I thanked the boy for the help, laughing. And eventually Ethan got down. But perhaps I'm not ready to be a mom for a five-year-old just yet.

Pakettipakettipaketti <3 // Parcelparcelparcel <3

Perjantaina perhe lähti sapatti-illalliselle ystävien luo ja tietenki mun tuurilla oltiin mietitty Kaisan kaa, et tehtäis jotain kimpassa, mut koska luultiin, et illastan perheen kaa, se oli sopinu jo muuta. Mutta ei hätää, Flora oli vapaa illalliselle! Söin alkupalaks keitonjämiä himassa, koska Floran työt veny, mut sit matkattiin East Finchleyyn ja valittiin japanilainen Yamayama-ravintola. Se oli aika pieni ja söpö ja ruoka oli hyvää! Tarjoilija toi mun annoksen ja olin varma, et se sano sitä kanacurryks. Koska en tunnistanu yhtäkään kasviksista lautasella, oli pakko tarkistaa. "Se on kasviscurry, sanoin vahingossa väärin." Annoin anteeks, koska se oli hyvännäkönen eiku mitä xD En silti tiiä, oliko se kasviscurry, koska klöntit lautasella maistu lähinnä perunalta. Mut maistu kuitenki, joten en valita ;) Jälkiruoalle siirryttiin The Bald Faced Stag -pubiin, joka vaikutti tosi hienostuneelta ja hinnasta päätellen oliki: £6 jälkiruoka-annos. Hiisk. Päätettiin kuitenki repästä ja Flora tilas valkosuklaakakun karhunvatukoilla ja minttu-Aero-suklaalla. Mä meinasin ottaa suklaa- ja hasselpähkinäganachet, jäädytettyä praliinia ja kakkua, mut kakussa olis ollu alkoholia, joten jätin väliin ja valitsin jogurttimoussen, sorbetin ja omenamarengit. Saatiin annoksemme ja hetken päästä tarjoilija pyyhäls pöydän ohi ja pudotti siihen kolmannen lautasen: "Tää on kaupan päälle, koska se oli viimenen keittiössä!" Se oli se mun ekaks miettimäni vaihtoehto! Jaettiin kaikki kolme jälkkäriä. Valkosuklaakakku oli ihanan kermanen, jogurttimousse ja sorbetti raikkaita ja suklaaganache ihanan täyteläistä <3 Eikä £12 kolmesta jälkiruoasta tuntunu loppujen lopuks niin pahalta :D

//

On Friday my family went to have Shabbat dinner with their friends and sure enough with my luck we had thought about doing something together with Kaisa, but because we were under the impression that I was going to dine with my family, she had made other plans. But no harm done, Flora was free to have dinner! I had soup leftovers for an appetizer at home because Flora had to work later than expected but then we headed to East Finchley and chose a Japanese restaurant called Yamayama. It was rather small and cute and the food was good! The waiter brought my dish and I was sure he said it was chicken curry. Because I couldn't recognise any of the veggies on the plate, I had to check. "It's a veggie curry, I accidentally told you wrong." I forgave him because he was good-looking wait what xD I still don't know if it was a veggie curry because the clumps on the plate tasted mostly like potato. But it was tasty anyway so I'm not complaining ;) For dessert we moved to The Bald Faced Stag pub which seemed very sophisticated and judging by the prices it was: £6 for a dessert. Yikes. But we decided to live a little and Flora ordered a white chocolate tart with blackberries and mint Aero chocolate. I was about to take chocolate and hazelnut ganache, frozen praline and a sponge but the sponge would've been flavoured with alcohol so I skipped it and picked yoghurt mousse, sorbet and apple meringue instead. We got our dishes and after a minute the waitress flew by our table and dropped a third plate on it, "This is complimentary because it was the last one in the kitchen!" It was the option I had thought about at first! We shared all three desserts. The white chocolate tart was lovely and creamy, yoghurt mousse and sorbet fresh and chocolate ganache was wonderfully rich <3 And £12 for three plates of dessert didn't seem that bad after all :D

  

Söpöt syömäpuikkopidikkeet! Pingu~ // Cute chopstick holders! Penguin~

Jälkkäriä kerrakseen // Dessert to share

Lauantaina oli kulturelli päivä: British Museum! Ja vähän myös tuttua kulttuuria edustavaa seuraa, koska olin liikkeellä Marin ja kahen muun suomalaisen tytön kaa ^^ Todettiin kyllä heti alkuun, että ois pitäny mennä kahville ensin, koska meijän museokierroksesta ei meinannu tulla mitään, ku pysähdyttiin koko ajan juttelemaan xD Kierrettiin Egypti-osio (tuntu, ku oisin nähny sen jo aiemmin, koska Louvre) ja pieni manga-huone. Oisin halunnu mennä kelttiläisnäyttelyyn, mut se oli maksullinen :( Käytiin sen sijaan kattomassa korealaisia ja kiinalaisia astioita, nättejä oli! Hurjan iso paikkahan toi on eikä millään ees voi yrittää nähä kaikkee, joten suosiolla menee myöhemmin takas ja tutkii loput osastot, koska ilmaseks pääsee! Museoilun jälkeen kävästiin kirjakaupassa ja sen jälkeen oltiinki jo tankkausta vailla ennen shoppailua Primarkissa. Ihan sattumalta päädyttiin menemään Nando'siin, josta olin ehkä hiukan liian innoissani x'D Se on kuitenkin vaan ruokaa (vaikka onki mun ihailun kohteen kantapaikka). Pitkä lista erilaisia vaihtoehtoja ja just sopivan tulista pikaruokaa, mut kuitenki vähän hienompaa ku perus-Mäkkärit ja -BK:t :) Ja pääsin esittelemään uusille tuttavuuksille älykkyyttäni. Otin cokista automaatista ja tutkailin sitä hetken ja totesin, et jotenki sen juoman täytyy siitä mustasta putkesta tulla. Laitoin lasin alle ja aloin painaa sit mustaa. Mari seiso vieressä ja kuulosti epäuskosen huvittuneelta: "Meillä on noita Suomessakin. Nojaa sillä lasilla siihen mustaan." No kappas! Eikös kaikki Lontoossa ookaan uutta ja ihmeellistä xD Aivoilla oli selvästi lomapäivä (taas).

//

Saturday was a cultural day: British Museum! And a little bit of familiar culture in the form of my company since I was there with Mari and two other Finnish girls ^^ Right at the beginning we noted that we should've had coffee first because our museum tour was about to go flat because we kept stopping for a chat all the time xD We went through the Egypt section (it felt as if I had seen it before because of Louvre) and a tiny room of manga. I would've liked to see the Celtic arts exhibition but it was chargeable :( Instead we went to see Korean and Chinese vases, they were pretty! It's a humongous place and I can't even imagine trying to see everything on one go, so better just to go back another time and explore the other departments because it's free! After visiting the museum we popped into a bookshop and after that we were in need of energy before shopping in Primark. By a twist of fate we ended up in Nando's for lunch of which I was maybe a bit too excited x'D It's only food in the end (even though it is the favourite place of the object of my admiration). A long menu of various choices and just the right amount of spiciness but still a little fancier fast food than in your basic McDonald's and Burger King :) And I got to show off my brightness to my new acquaintances. I took Coke from a machine and eyed it for a second and concluded that somehow the drink must come from the black pipe. I put my glass under it and started to press the black object. Mari stood next to me and sounded incredulously amused, "We've got those in Finland, too. Lean the glass on the black thing." Well blimey! I thought everything is new and exciting in London xD My brain obviously had a day-off (again).

British Museumin aula // The hall of British Museum 

Menin museoon ja otin kuvan mangasta // I went to a museum and took a photo of manga

Jokaisen Niall-fanin unelma // The dream of every Niall girl

Sunnuntaina Flora otti muhun yhteyttä ja kysy, olinko vapaa, koska sen suunnitelmiin oli tullu muutos. Mulla oli mun kurssi mutta pyysin sitä sit lounaalle ennen sitä. Selvästi Angel-aseman lähistöki on jotain vähän hienompaa aluetta, koska kaikkialla ruoka makso £15 ylöspäin... Päädyttiin sit Pret A Manger -ketjukahvilaan, mut eipä sen väliä, koska ruoka oli halpaa ja maukasta! Söin intialaisen mausteisen Sag Aloo -keiton ja paikan päällä leivotun patongin ja juomaksi otin porkkanamehua, puristettu pelkistä porkkanoista, ei mitään lisää. Nam~ Kurssilla oli taas tosi mahtavaa! Ja se fiilis, kun osas jo tanssia koreoo suurempia miettimättä oli vaan niin hyvä. Nyt vaan pitäis jaksaa veivaa sitä yksin kotona, koska ei enää tehä sitä tunnilla ennen esitystä o.o Ja ens kerralla valitaan solistit Les Misiin, jännää!

Ilta meniki sit vähän odottamattomissa merkeissä. Stina lähetti mulle viestin kisasta, jossa voi voittaa liput One Directionin uuden levyn julkaisutapahtumaan, jonne pääsee vaan kourallinen ihmisiä. Pakkohan mun oli selvittää, minkälainen kisa täällä Briteissä on. No, olin just oikeeseen aikaan liikkeellä. Sunnuntai-iltana tuli radiolähetys, johon merkin tultua sai soittaa ja tunnistaa kolme 1D:n kappaletta oikeessa järkässä ja sit voittaa liput. Tuli mielenkiintonen lapsenvahti-ilta mulla... Puolel korval kuuntelin koneel Michael Bladesia (ihastuin siihen!) ja välil kävin tsekkaa Star Warsia kattovia lapsia. Sain Daisyn ja Ethanin sänkyyn ja just ennen ku oli Jacobin aika mennä nukkuu, Michael ilmotti, että yheksän jälkeen alkaa kisa. Jacob oli aivan ihana <3 Se sano, et mä voin hyvin soittaa sinne, se selvii kyl yksinki ja ku kerroin, miten homma toimii, se kysy, mitä tapahtu, jos sit ne ei vastaa. "Sit en voi voittaa", selitin. Sen naama venähti. Se ymmärs, ku kysyin, onks ok, jos teen lyhyemmän selänkutituksen ja ku lähin sen huoneesta, se sano: "Varmista, et sä voitat." Lupasin yrittää parhaani. No, kisa alko ja soitin. Numero oli varattu. Soitin taas. Ja uudestaan. 25 kertaa soitin (vielä sillonki, ku joku oli jo lähetyksessä xD) enkä päässy läpi. Mut olin tosi ilonen sen voittajan puolesta, ku kuulin sen ilahtuneen kiljasun, ku se sai tietää voittaneensa. Eihän sitä voi olla katkera, ku tietää, miten paljon se kaikille faneille merkitsee, et pääsis tapaa pojat.

//

On Sunday Flora contacted me and asked if I was free because her plans had fallen through. I had my course but I asked her to accompany me for lunch before it. Clearly the area around the Angel tube station is a bit fancier since everywhere food cost more than £15... We ended up going to Pret A Manger chain café but it didn't matter because the food was cheap and tasty! I had an Indian spicy Sag Aloo soup and a baguette that was baked there and for drink I chose carrot juice, pressed from carrots only, nothing added. Yum~ And the course was superb once more! And the feeling when I could dance the routine without thinking that much was just the greatest. Now all I need to do is rehearse it by myself over and over because we won't practise it in the lessons before the showcase o.o And next time we'll choose the soloists for Les Mis, exciting!
The night was spent in a little unexpected way. Stina sent me a message about a competition in which the prize was tickets to the publishing event of One Direction's new album where only a handful of people would be able to go to. I was forced to find out what kind of a competition we had here in Britain. Well, I was right on time. On Sunday night there was a radio show to which you could call after being told to do so and then identify three 1D songs in the order they played them and win the tickets that way. It was an interesting night of babysitting for me... Half-listening to Michael Blades on my laptop (loved him!) and from time to time checking on the kids who were watching Star Wars. I got Daisy and Ethan to bed and just before it was Jacob's bedtime, Michael announced that the competition would start after nine o'clock. Jacob was absolutely wonderful <3 He hurried and said that I could call the show, he could manage by himself and when I told him how the system worked, he asked what happens if they don't answer. "Then I can't win," I explained. His face dropped. He understood when I asked if it was ok if I did a shorter tickleback and when I left his room, he said, "Make sure you win." I promised to try my best. Well, the competition began and I called. The number was engaged. I called again. And once more. 25 times I dialled the number (even then when somebody was already on air xD) and I didn't get through. But I was really glad for the winner when I heard her delighted squeal when she learnt that she had won. I can't be bitter when I know how much it would mean to all the fans to have a chance to meet the boys.


Maanantaina oli jälleen juhlapyhä, tällä kertaa ei vaan syöty sukkah'ssa enää (varmaan sään ja väenpaljouden takia). Se tarkotti, että mäki osallistuin yli kolmen tunnin lounaalle. Autoin tietysti astioiden korjaamisessa ja siivoomisessa, mut sain kans kyl syödä oikein kunnolla uskomatonta ruokaa, jota oli aivan jäätävät määrät! Keittoa, punajuuri-papu-halloumisalaattia, ruusukaalia paahdetuilla manteleilla ja cashewpähkinöillä, pastaa, perunaa, parsakaali-juustopiiras ja sit tietenki vielä jälkiruoka! Sticky toffee pudding oli tosi hyvääää~ Illalla olin aivan naatti, ihan niinku aina Suomessaki esimerkiks tortillakestien jälkeen, mut silti päätin olla luovuttamatta ja kantaa korteni kekoon. Suomi-versio 1D-kisasta oli julisteen suunnitteleminen tapahtumalle (typerää, tiiän) ja mä ja Stina päätettiin, et aiotaan vielä yrittää. Stina hankki kaikki tarvikkeet ja teki suurimman osan askartelusta, mut koska valokuvia ei saanu käyttää ja haluttii pojat julisteeseen, mä piirsin ne. Olin kyl semityytyväinen lopputulokseen, kuitenki väsäsin sen väsyneenä tunnissa. Ja vaikka ei voitettaiskaa, nii eipä kovin usein tuu kahessa päivässä tehtyä julistetta kahesta valtiosta käsin!

//

On Monday it was another holiday celebration, only this time lunch was not eaten in the succah (maybe due to the weather and the number of people). It meant that I, too, joined in the over three-hour-lunch. Obviously, I helped with clearing the table and cleaning up but I could eat so much of the unbelievable food of which there was a ridiculous amount! Soup, a beetroot, bean and halloumi salad, Brussels sprouts with roasted almonds and cashews, pasta, potatoes, a broccoli and cheese quiche and then dessert, of course! Sticky toffee pudding was really gooood~ In the evening I was utterly knackered, like  always in Finland after tortilla feasts, but still I decided not to give up and pitch in. The Finnish version of the 1D competition was to design a poster for the event (stupid, I know) and Stina and I decided that we'd give it another shot. Stina bought all the equipment and did most of the arts and crafts, but because photos were not allowed and we wanted the lads in the poster, I drew them. I was semi pleased with the outcome, I had created it in an hour while tired. And even if we didn't win, I can't say it's often that you make a poster in two days from two countries!

Ja siinä on tekeleemme! // And that's what we fashioned!

Tiistai oli ihan hullu päivä! En tehny mitään ja silti tein vaikka kuinka. Alotin päivän skypettämällä Stinan kaa, koska osallistuttiin tohon kilpailuun ja haluttiin tehä se yhessä. Silitin siinä samalla Anthonyn paitoja. Juteltiin ja menin syömään lounasta. Jatkettiin juttua ja Stina söi päivällistä. Jossain välissä perhe palas synagogasta, jonne ne oli lähteny aamulla, ja Claire kapus yläkertaan kysyen, kenen kaa skypetän. Se ilmotti heti olevansa hiukan humalassa, koska ilmeisesti ne juo alkoholia synagogassa o.o Siinä se sit esitteli Ethanin märkiä vaatteita, koska "he ovat hulluja eikä käytä sateenvarjoja niinku normaalit ihmiset". Tää johtuu siis siitä, et niiden kantaminen on työtä ja oli pyhäpäivä. Yhtäkkiä Claire alko sit avautuu alkoholinkäytöstä ja pahotteli ensin sitä, että oli hiprakassa ja sit sitä, et mulla ja Stinalla on negatiiviset kokemukset alkoholista (koska Suomessa yleensä viinankulutus on niin naurettavaa), nii ei olla koettu sen rentouttavaa vaikutusta. En todella muista, millä aasinsillalla se pääty puhumaan siitä, kuinka mä oon vakava ja maailman taakka on mun harteilla. Se tuli todella puun takaa. Siis ymmärrän, että se vielä näkee musta lähinnä mun "työ"minän, mut ku se selitti, että tavallisesti mun ikäset käy bilettämässä, matkustelee eikä huolehdi asioista. Koko ajan se painotti, ettei se oo huono asia, et toi on mun luonteenpiirre ja et kyllä se näkee mun hauskan puolen, ku oon lasten kaa, mut et siitä on kurjaa, et oon jo nyt niin vakava, ku ehtisin olla sitä myöhemminki. En ihan tajua. Totta kai mä matkustelisin, kävisin kahviloissa ja teatterissa ja vaan perseilisin kavereiden kaa, jos A) ois varaa ja B) en haluais viedä elämääni tiettyyn suuntaan ja tähdätä kohti ammattia, jossa haluaisin olla. Mut ehkä vaan tunnen itteni enkä pahemmin välitä siitä, millanen kuva Clairelle on muodostunu, ja uskon Heliä, joka muistutti, että suomalaiset on paljon brittejä itsenäisempiä (minkä oon kyllä huomannu ja kyllä Clairekin mainitsi, et voi johtua kulttuurieroistakin tämä). No, Claire lähti ja tästä väliintulosta hämmentyneenä jatkettiin Stinan kaa juttua vielä aika pitkään. Lopetettiin vasta, kun mä halusin päivällistä ja se lähti kauppaan. 6 tuntia ja 7 minuuttia. Ah, skypen ihmeellinen maailma.

Ehin päivittää niin harvoin, että tekstit aina paisuu enkä ees ehi siihen päivään, jona julkasen xD No, ainaki voin varmuudella sanoa, että perästä kuuluu, haha.

//

Tuesday was a bonkers day! I didn't do anything and still I did all sorts of things. I started the day by skyping with Stina because we took part in that competition and wanted to do it together. I ironed Anthony's shirts at the same time. We talked and I went to have lunch. We continued our chat there and then Stina had dinner. At some point the family came home from shawl where they had gone to in the morning, and Claire climbed upstairs, asking who I was skyping with. First thing she did was to inform that she was a little drunk because apparently they drink alcohol in shawl o.o There she was, presenting Ethan's wet clothes because "they are mad and don't use umbrellas like normal people." This is because carrying is considered as work and it was a holiday. Suddenly Claire started to open up about the use of alcohol and firstly was sorry for being tipsy and secondly that Stina and I have negative experiences regarding alcohol (because usually in Finland the consumption of booze is so ridiculous) so that we have not experienced the relaxing effect of it. I really can't remember what the transition was but she ended up talking about how I'm "serious" and "feel the weight of the world." It honestly came out of the blue. I mean, I understand that what she mainly sees is my "work" self but she kept saying that usually people of my age go to parties, travel and don't worry about stuff. All the time she emphasised how it's not a bad thing that that's part of my personality and that she sees my fun side when I'm with the kids, but that she thinks it's sad that I'm so serious already when I would have time for it later in life. I quite don't get it. Of course I would travel, go to cafés and the theatre and just go mental with pals if A) I could afford it and B) I wouldn't like to take my life into a certain direction and aim for a profession that I'd like to do. But maybe I just know myself and don't put too much thought on what kind of a picture Claire has formed of me, and believe Heli who reminded that Finns are much more independent than Brits (which I have noticed and Claire did mention too that this could be due to cultural differences). Well, Claire left and confused by this interference Stina and I went on talking for quite a long time. We finished only when I wanted to have supper and she had to go to the shop. 6 hours and 7 minutes. Ah, the wonders of skype.

I've got time to update so rarely that the texts always become so long and I don't even make it to the day I'm publishing on xD Well, at least I can say with certainty that you've not heard the last of me yet, haha.