Tauon paikka // Time for a Break

Hanukkaperinne oli aika hieno. Joka ilta perhe kokoontu yhessä (ja kutsu mutki mukaan) ja sytytti ikkunalaudalla olevat kynttilät, yks lisää joka ilta. Mäki sain sytyttää, yhtenä iltana jopa kaikki kynttilät yhestä kyntteliköstä! ^0^ Ne laulo joka ilta aina saman laulun, jonka mäki melkein opin (en tietenkää sanoja xP). Sit toivotettiin hyvää hanukkaa ja jaettiin lahjat. Tiistai- ja torstai-iltoina mäki sain lahjat! Tiistaina sellasen ihanan lämpimän, pehmeen metsänvihreen peiton (jonka alla makaan nytki, en tiiä, miten selvisin ilman tätä) ja sit torstaina vielä kynsilakkasetin. Olin ihan ällikällä lyöty. Ne oli kertonu, et ostaa au pairilleki lahjan, mut et KAKS. Daisy ja Jacob oli heti kertomassa mulle, millä värillä mun pitää lakata mun kynnet :D Jacob ois halunnu peiton itelleen ja sano, et rakastaa kynsien laittamista, et ois halunnu ne lakatki. Anthony sano siihen, et tollasta et sano ees leikilläs. Mua suretti (useesta syystä). Oisin halunnu perustaa kynsistudion Jacobin kaa! Meil oli myös hanukkajuhla yhdistettynä Clairen ja Anthonyn hääpäivään, kasvishodareita, nachoja ja donitseja, jälkimmäiset kuuluu olennaisesti hanukkaan. Paljon väkeä ja lapsia ja seisova pöytä. Jouduinki seuraavana päivänä pesee tahmaset lattiat xP Mut oli hauskaa silti :)

//

Chanukah tradition was quite cool. Every night the family gathered together (and asked me to join) and lit the candles on the windowsill, one more each night. I got to light them, too, one night even all the candles of one candelabra! ^0^ Every night they sang the same song which even I almost learnt (not the lyrics obviously xP). Then they wished happy Chanukah and gave presents. On Tuesday and Thursday nights I got presents, too! On Tuesday this lovely warm, forest green sherpa throw (under which I'm lying right now, I don't know how I survived without this) and then on Thursday a nail polish set. I was astounded. They had told they get the au pair a present, too, but that TWO. Daisy and Jacob were immediately telling me with which colour I should varnish my nails :D Jacob would've liked to have the sherpa for himself and he said he loves to do nails, so he would've liked the polishes as well. Anthony said that that's something you don't even joke about. I was sad (for several reasons). I would've liked to have a nail studio with Jacob! We also had a Chanukah party combined with Claire and Anthony's anniversary party, veggie hot dogs, nachos and doughnuts, latter of which are essential to Chanukah. A lot of folks and children and a buffet. I was forced to wash the sticky floors the next day xP But it was still fun :)

                                 

   Lahja lahjaan käärittynä // A present wrapped in a present

Viimesen kokonaisen viikon saldo:

1) Hämmentävä tauti (josta vielä hämmentävämmin kaikki sukulaiset ja ystävät tuntu olevan tietosia). Maanantaina olin yksin skidien kaa, koska Claire ja Anthony oli vuosipäivälounaalla, joka kesti iltaan asti. Mul oli jotenki hassu olo iltapäivästä alkaen, yritin maata sohvalla ja syödä välipalaa haettuani lapset koulusta, koska aattelin, jos se oli energianpuutosta. Valmistin sit päivällistä, ku yhtäkkii oli vaa pakko mennä makuulle ja nostaa jalat ylös. Sit menin vessaan ja oksensin. Tuntu heti paremmalta ja sain annettuu päivällisen niille. Vanhemmat kuitenki kylvetti ne ja mä menin tosi aikasin nukkumaan. Aamulla oli vaa jumputus päässä, muuten aika normaali olo. Annoin Jacobille aamiaisen ja sit silmissä sumeni ja piti istuu alas. Sain oman aamiaisen tehtyy ja sen syötyäni Ant lähetti mut ylös lepäämään. Lepäsin sit koko päivän, vaik suurimman osan ajasta tunsin oloni jo ihan sellaseks, et mitään ei koskaan ollu tapahtunukaa. Hassua.

2) Ethanin joulujuhlalounas. Tein aamulla tonnikalavoileipiä, jotka vein koululle ja autoin muita äitejä (vaikken äiti ookaa) kattamaan pöydän lapsille. Niillä oli siis lounas salissa, voileipiä, sipsejä, hedelmiä, suklaata, joulupaukkuja (ei sille oo suomennosta...) ja pientä kivaa. Touhu oli kyl hyvin epäorganisoitunutta. Meil oli ensin liian vähän voileipiä, mehuja ei ollu kaikille lapsille, mut kyl niitä sokerisia asioita sit oli vaik muille jakaa. En ymmärrä, kuin vaikee ois ollu sopii, et sinä teet näin monta leipää ja sinä tuot näin monta mehua, ettei tarvii pohtii muiden pöydistä pöllimistä. No, lapset tuli sit paikalle paperikruunut päissään ja istu pöytään. Mä tietenki hengasin Ethanin vieressä siihen asti, et Claire tuli magneettikuvauksesta, mut oli söpöö huomata, et muutki lapset pyys mun apua, vaik siel oli äitejäki. Tai kai mä niille olin jonkun äiti yhtä lailla. Aika sulonen perinne.

3) Viimenen ehtoollinen Gail'sissa Sophien ja Floran kaa torstaina. Se oli Sophien lähtöpäivä. Tuntu niin hassulta erota, vaik totta kai me nähään ens vuonna. Siin oli sekasin sellasta haikeutta, et ei nää näitä ihmisiä ja sellasta epäuskoa, et on iteki kohta oikeesti kotimatkalla. Gail's on superkallis mut myös supermaukas. Täydellinen viimeinen "kahvi".

4) Tauoton perjantai. Pitkästä aikaa oli kunnon sapatti-illallinen, vieraita ja kaikki, joten mulla oli tietysti tosi paljon tekemistä. Suihkun ja lounaan lisäks mulla ei oikeestaan ollu paussia pienten hengähdystaukojen lisäks, mut koko ajan aattelin vaan sitä ihanaa illallista, jonka saisin syödä myöhemmin. Ja ku lapset oli haettu koulusta, oli mul hetken rauha ennen vieraiden tuloo. Mahtavaa päättää viimenen viikko kunnolliseen sapattijuhlaan! Ja sit käytiin viel Lillyn kaa pubissa, mut viihdyttiin siellä vaan tunti ja lähettiin himaan puol ykstoista, koska oltiin niin väsyneitä molemmat xD

5) PARAS MUSIKAALI IKINÄ!!! Oltiin lauantaina kattomassa Kinky Boots Marin kaa ja oli kyl loistava valinta näin vikaks musikaaliks ennen jouluu! Tai ihan mihin väliin vaan. Halusin tanssia ja laulaa mukana, itkin, nauroin, ennen kaikkea nauroin. Näyttelijät oli upeita ja musiikki mahtavaa! Ja kaiken lisäks siinä oli mulle täydellinen rooli *^0^* Löysin pääsykoebiisin ;) On ehkä hölmöö tääl teatterin luvatussa kaupungissa haluta mennä kattoo sama esitys uusiks, mut äiti lupas maksaa teatteriliput, ku ne tulee ja mä taidan tietää, mitä me mennään kattoo...

6) Yksityisravintolat. Käytiin ennen teatterii syömäs intialaista ja raflassa ei ollu meijän lisäks muita. Se oli osin myös huono juttu, koska tarjoilija oli aika innokas juttelee meijän kaa, mut me haluttiin vaa jutella keskenämme... Ja sunnuntaina oltiin päivällisellä pienessä kahvila-ravintolassa Floran kaa ja sielläkää ei ollu meijän lisäks muita. Ja siitä lisää kohta.

7) Hyvästit Lillylle. Sunnuntaina käytiin Floran ja Lillyn kaa kahvilla Kentish Townissa ja se oliki sit vika kerta, ku nähtiin Lilly. Tai tulee se maaliskuussa käymään, koska sen frendit oli jo varannu liput tulla sitä kattomaan, nii se lähtee niiden mukaan sit "vierailemaan ittensä luona" xD Se siis jää Itävaltaan, koska sen pitää opiskella pääsykokeisiin ja se ois kuitenki joutunu lähtee helmikuussa. Halattiin pitkään ja hartaasti ja vilkutettiin niin pitkään, ku nähtiin sen katoavan metron portaisiin. Jos niiden ihmisten hyvästely tuntu oudolta, jotka näkee vielä, nii toi vasta tyhjän olon jätti. Mut mä todella toivon, et ollaan Lillyn kaa jatkossaki yhteydessä, niin siisti tyyppi! Ja aina on yöpymispaikka, jos päättää Itävaltaan lähtee ;)

8) Varastelua. Ku oltiin erottu Lillysta, ei haluttu vielä mennä syömään, joten päätettiin palata Camden Marketille kattomaan, oisko donitsit myynnissä halvalla. Myyjä huus, et kolme yhellä punnalla. Totta kai päätettiin hyödyntää tarjous! Mul ei ollu kymmentä pencee, joten maksettiin £1,10 eikä saatu vaihtorahaa (ei se varmaa olettanu, et kukaa maksais muuta ku tasan punnan). Valittiin donitseja ja yhtäkkii Flora sano, et pitäiskö ottaa neljäski. Mä olin heti mukana. "Ei se huomaa mitään ja roskiin nää menee joka tapauksessa." Flora alko vähän epäröidä, mut kyl me sit sujautettiin yks ylimääränen pussiin kans ja kipitettiin jännittyneinä pois paikalta. Ei olla kumpikaan koskaan tehty mitään väärää, joten toi oli aika raju veto. Ollaan aika hurjia xD Mut ei ees varastettu. Ostettiin vaan kolme donitsii punnalla ja yks kymmenellä pencellä :P

9) Alennuksia. Mentiin siis illalliselle Arancini Brothers -nimiseen paikkaan, jonka erikoisuutena oli risottopallot. Kyllä. Syötiin molemmat kasvishampurilaiset (oletuspihvi oli sieni-kesäkurpitsa-risotto-pihvi, lisäks ois voinu ottaa pekonii tai lammasta) sinihomejuustolla ja mielenkiinnosta tilattiin vielä annos niitä risottopalloja. Mentiin kassalle ja säädettiin vähän laskun kaa. Nuori kundi tiskin takana sano, ettei pysty jakaa laskua kahtia, mut jostain syystä se sit onnistu kuitenki. Flora kysy, et oliks tää nyt hinta sisällä syömisestä. "Ei, mä laskutin mukaanottohinnan, mitäs tuosta. Ja täs on 20 pencen alennus myös." Oltiin tosi yllättyneitä ja sanottiin, et tänne tullaan kyl uudestaan! Se kiitteli meitä. Eikä ees valehdeltu. Hampurilaiset oli tosi herkullisii ja risottopallot oli omituisuudessaan täydellisiä. Flora sano, et ne saatto jopa olla paras asia, jota se on täällä syöny. Ja ne plus juoma vaan £7,90! Mietittiin, haluskohan se meijän numerot vai oliks se vaan taktiikka saada asiakkaat palaamaan. Mikä olikaan, toimi! Tipattiin ja lähettiin tyytyväisenä mutustamaan pöllittyjä donitsejamme. Erottiin kovin siirappisissa merkeissä, halattiin pitkään ja sanottiinki, et ihan hölmöö käytöstä, koska nähään parin viikon päästä, vaik se ens vuoden puolella onki. Oon tosi ilonen, et näinki lyhyes ajas on tullu näin läheiseks ihmisten kaa ^^

10) Karma iskee takas. Odotettiin koko ajan, et meijän donitsikeissin jälkeen tapahtuis jotain pahaa, koska karma on ilkee, mut ei. Tuntu, et eteen tuli vaan superhyviä kokemuksia. No, Flora kuitenki kerto, et melkein myöhästy lennoltaan, joutu jättää suklaalevitteen kentälle, koska se oli "nestettä" ja yks sen joululahjoista meni rikki. Mul taas oli tosi kiva päivä, opetin Daisya neulomaan, autoin sitä pakkaamisessa Israelia varten ja se autto mua viikkaa pyykit. Illalla sit oli sille pienet synttärijuhlat, muutama vieras, kakkua ja lahjoja. Se tykkäs varmaa mun piirtämästä kortista enemmän ku lahjasta, mut toivottavasti sen luettuaan se on eri mieltä :D Spiderwickin kronikat nääs. Korjasin sit jälkiä ja laitoin astioita kaappiin. Nostin lautaspinoo ja eikös sit jotenki mun käsi hipassu Ethanin hanukkana saamaa R2-D2-munakuppia, jonka päällinen putos ja räsähti rikki. Karma... Ja mikä lopetus vuodelle. Claire oli muutenki jo stressaantunu Israeliin lähöstä ja matkalaukuista, nii en ollu innoissani kertomassa mokastani. Se kuitenki vaa naurahti, et miettiki, missä vaiheessa se rikkoutuu. Sano, et voin kokeilla korjaa, mut jos ei onnistu, ei tarvii huolehtii. Anthony oli selvästi enemmän pettyny. Kuulin Clairen nimittäin sanovan: "Se korjaa sen. Se tekee niin." Äänensävy oli todella painokas ja mun teki mieli mennä halaa sitä uudestaan, ku se puolusti mua tollee. Vaik en mä ihmeisiin pysty. Kokeilin jo liimaa sitä yhteen, mut ei onnistunu. Ostan vaik sit uuden, jos on niin vakavaa.

Tänään olin keilaamassa poikien kaa, oli tosi hauskaa! Ja huomenna kotiin <3<3<3 Eli tää oli nyt viimenen kirjotus tänä vuonna. Hyvää joulua ja uutta vuotta ja ne, jotka nään pian - nähään pian! ;D

//

The achievements of the last whole week:

1) A confusing illness (of which, more confusingly, all relatives and friends seemed to be aware of). On Monday I was alone with the kids, since Claire and Anthony were having an anniversary lunch which lasted till the evening. I somehow had a funny feeling from the afternoon on, I tried to lie on the couch and have a snack after picking up the kids from school, because I thought it was lack of energy. I then prepared supper, when suddenly I simply had to lie down and lift my feet up. Then I went to the loo and threw up. I instantly felt better and was able to give supper to them. The parents still bathed them and I went to bed really early. In the morning I just had a thumping in my head, otherwise I felt pretty normal. I gave Jacob breakfast and then my vision blurred and I had to sit down. I was able to make my own brekkie and having eaten it, I was told to go upstairs to rest by Anthony. I rested for the whole day, even though for the most part I felt like nothing had ever happened. Weird.
2) Ethan's Christmas party lunch. I made tuna sandwiches in the morning and took them to the school and helped the other mums (even though I'm not a mum) set up a table for the children. They had lunch in the hall, sandwiches, crisps, fruit, chocolate, Christmas crackers and little nice things. The going was very unorganised. At first we had too few sandwiches, there weren't enough juice boxes for all the kids, but the sugary things were plenty. I don't get how hard it would've been to agree that you'll make this number of sandwiches and you'll bring this number of juice boxes, so that there's no need to contemplate nicking from the other tables. Well, the kids arrived in their paper crowns and sat down. I obviously hung out with Ethan until Claire got back from her MRI, but it was adorable to realise the other children asked for my help, too, even though there were mums around. Or I guess to them I was as much of a mum as anybody else. A rather sweet tradition.
3) Last supper in Gail's on Thursday with Sophie and Flora. It was the day of Sophie's departure. It felt so weird to part, even though of course we'll see next year. There was a combination of the kind of melancholy of not seeing these people and of the kind of disbelief that I'm on my way home soon, too. Gail's is super expensive but also super delicious. A perfect last "coffee".

4) A Friday without breaks. After a long time we had a proper Shabbat's dinner, guests and everything, so of course I had a lot to do. Besides having a shower and lunch I didn't really have a break apart from a couple of small breathers, but all the time I just thought about the lovely dinner I would eat later. And when the kids had been picked up from school, I did have a moment of peace before the guests arrived. Amazing to end the week with a real Shabbat feast! And then we went to a pub with Lilly but stayed there only for an hour and left home at half past ten, because we were both so tired xD
5) THE BEST MUSICAL EVER!!! We went to see Kinky Boots with Mari on Saturday and it was an excellent choice for the last musical before Christmas! Or for whenever, in fact. I wanted to dance and sing along, I cried, laughed, first and foremost laughed. The actors were marvellous and the music superb! And on top of that there was a perfect role for me *^0^* I found an audition song ;) It may be silly here in the promised city of theatre to want to go to the same show again, but mum promised to pay for theatre tickets when they come for a visit and I think I know what we're going to go see...

6) Private restaurants. Before the theatre we had Indian food for lunch and were the only people in the restaurant. It was partly a bad thing also, because the waiter was quite eager to talk to us but we just wanted to talk to each other... And on Sunday we had dinner in a small café restaurant with Flora and that was otherwise empty, too. And more of that in a bit.
7) Goodbye to Lilly. On Sunday we had coffee in Kentish Town with Flora and Lilly and that was the last time when we saw Lilly. Or she will come visit in March because her mates had already booked tickets to come visit her, so she joins them "to visit herself" xD She will now stay in Austria because she needs to study for exams and she would've had to leave in February anyway. We hugged for a long while and waved as long as we saw her disappear in the stairs of the underground. If saying goodbye to the people I know I'm still gonna see felt strange, then that definitely left me feeling empty. But I really do hope we'll stay in touch with Lilly in the future, such a cool girl! And there's always a place to crash if I decide to go to Austria ;)
8) Stealing. When we had parted ways with Lilly, we didn't want to have supper yet, so we decided to return to Camden Market to see if there were doughnuts for sale for a cheap price. The salesman shouted that you could have three for a pound. Of course we decided to make the most of the offer! I didn't have ten pence, so we paid £1,10 and didn't get change (he probably didn't assume anybody would pay something else than an exact pound). We picked the doughnuts and suddenly Flora wondered if we should take a fourth one. I was immediately on board. "He won't notice anything and these'll go in the bin in any case." Flora started to hesitate a little but we did slip an extra one in the bag and skittered from the scene with excitement. Neither of us has ever done anything wrong so that was quite extreme. We're pretty tough xD But we didn't even steal. We just bought three doughnuts for one pound and one for ten pence :P
9) Discounts. So we had dinner in a place called Arancini Brothers which speacialises in risotto balls. Yes. Both of us had veggie burgers (the patty in all the options was a mushroom courgette risotto patty, in addition you could have bacon or lamb) with blue cheese and out of interest we ordered a dish of the risotto balls. We went to the till and had some problems with the bill. The young bloke behind the counter said he can't split the bill but for some reason it worked after all. Flora asked if that was the price for eating in. "No, I charged for take out, no worries. And there's a 20 pence discount as well." We were really surprised and said we'd most certainly come back there! He thanked us. And we didn't even lie. The burgers were really yummy and the risotto balls were perfect in their quirkiness. Flora said they might have been the best thing she's eaten here. And those plus a drink only £7,90! We wondered if he wanted our numbers or if it was just a strategy to make costumers return. Whatever it was, it worked! We tipped and left happy to munch on our nicked doughnuts. We parted in very sappy circumstances, hugged for a long time and said that it's silly behaviour since we'll see each other in a couple of weeks, even though it is the next year. I'm really glad that in such a short time I've got this close to people ^^
10) Karma strikes back. We constantly waited for something bad to happen after our doughnut case, because karma's a bitch, but no. It only felt like super good experiences crossed our path. Well, Flora told me she almost missed her flight, had to leave a chocolate spread at the airport because it was "liquid" and one of her Christmas presents broke. I had a really nice day instead, I taught Daisy how to knit, helped her pack for Israel and she helped me fold the washing. In the evening we had a small birthday party for her, a few guests, cake and presents. She probably liked the card I drew more than the present but hopefully after reading it she'll feel differently :D The Chronicles of Spiderwick, that is. I cleared up and put dishes back in the cupboard. I lifted a pile of plates and sure enough somehow my hand grazed Ethan's Chanukah present, an R2-D2 egg cup, the top of which fell and shattered. Karma... And what an ending to the year. Claire was already stressed out about leaving to Israel and the suitcases, so I was not eager to tell about my mess-up. However, she just chuckled and said she'd wondered when that would break. Said I could try and fix it but if it won't work, I needn't worry. Anthony was clearly more upset. I heard Claire say, "She will stick it back together. She WILL." The tone was very firm and I felt like going to hug her again when she stood up for me like that. Even though I can't perform miracles. I already tried to glue it together but it didn't work. I can buy a new one if it's that big of a deal.

Today I was bowling with the boys, it was really fun! And tomorrow I'll go home <3<3<3 So this is the last update this year. Merry Christmas and a happy New Year and those who I'll see soon - see you soon! ;D

Sain tarrasta joululounaalla // I got stickered on the Christmas lunch

Joulupuuron makuinen chai latte ja suolakaramelli-pekaani-banaanikakkunen // Chai latte that tasted like Christmas porridge and a salted caramel pecan and banana cake

Rakkaus // Love

Päivän lainaus // The quote of the day

Gourmet-purilainen ja risottopallo // Gourmet burger and a risotto ball

Itsenäisyyttä ja ihmetystä // Independence and Incredulity

Ethan on kyllä kummallinen lapsi. Täst on jo aikaa, mut yhtenä aamuna sil oli taas sen perinteinen "en tykkää susta" -rutiini meneillään. Sit illalla ne tuli Kumonista ja mä olin onnistunu pilaamaan riisinuudelit ja Claire ei todellakaan ollu tyytyväinen. Olin seurannu paketin ohjetta, koska se oli sanonu omien ohjeidensa lisäks, et paketissa kyllä lukee, mitä tehä. Sen siitä saa, ku yrittää käyttää omia aivoja... No, se joutu sit tekee ite uuden satsin, onneks ne valmistuu aika nopee. Ethan sano siinä samaan aikaan (ei selvästi ollu kovin nälkänen), et "Älä huoli, Nea, ei se oo niin vakavaa". Kun istuttiin pöytään, se ilmotti hankkivansa mulle hanukkalahjan, koska teen niin kovasti töitä. Olin vielä niin itseäni soimaavassa tilassa, etten ees kunnolla rekisteröiny, mitä se sano, mut kyl sain päästettyy jonku aww-äänen kuitenki. Sit se teki jotain maailman söpöintä; se muodosti nuudeleista lautasella minisydämen ja näytti sitä mulle. Melkein tuli parku. Mut paras palkinto oli silti, ku olin kylvettäny sen ja Claire kysy, joko se voi tulla lukee satuu ja se ilmotti: "Nea lukee mulle tänään!" Sen takii multa jäi taas kuoro väliin, mut enhän mä tollaselle voinu sanoo ei! Se kyl pelasti mun päivän. (Vaik seuraavana päivänä olin sit taas ärsyttävä ja huono au pair xP)
Sit ku se sai hanukkalahjaks oikeesti supersiistin haalaripyjaman (supersankareita!!), se alko raivota ja kutsu lahjaa "roskaks". Ja että miks joka vuos pitää saada vaatteita. Olin tyrmistyny. Mut Anthonyn selitys seuraavana aamuna oli kyl järkeenkäypä; kun Ethan on keskittyny yhteen asiaan, se ei voi ajatella mitään muuta ja kaikki muu on pettymys. Ja se halus Mr Strong -pehmon (jonka sai seuraavana iltana, koska se oli aamulla pyytäny oma-alotteisesti käytöstään vilpittömästi anteeks ja Claire helty). Oon huomannu ton piirteen siinä kyllä muutenki. No, sunnuntaina mä sit onnistuin tulee kotiin, ennen ku ne oli sytyttäny kynttilät ja sain annettuu omat lahjani. Jacobille hankin (omaksi häpeäkseni) Taylor Swiftin levyn, koska tiiän sen olevan iso fani ja sitä ei voi kuunnella oikein mistään. Daisylle löysin kai kuusenkoristeeks tarkotetun keijukaisen, jol oli ruskee nuttura ja violetti hame ja jotenki se muistutti mua Daisysta balettiasussa. Ethanille ostin Stick Man -kirjan, koska se oli kerran mulle sanonu, et todella todella haluais sen. Kun se avas paketin, sen kasvoilta näki, et se oli todella ilonen ja se juoksiki halaamaan mua. Seuraavana aamuna se kiitti mua uudemman kerran. Sit kuitenki ku autoin sitä pukeutumaan, se sano, et mun ois pitäny ostaa sille Stick Man -pehmo sen kirjan sijaan. Jäin paikalleni kattomaan sitä moittivasti ja pettyneenä, sanomatta sanaakaan. Se sano: "Mä vihaan tota katsetta." Mä vastasin: "Mä vihaan sitä, mitä sä just sanoit." Sit selitin sille, et halusin tehä kivan eleen ja hankkia sille jotain, jonka tiesin sen todella haluavan ja et on aika epäkiitollista sit kertoa, mitä ois mieluummin halunnu. "No, sä oisit voinu ostaa mulle molemmat." En vaan ymmärrä. Mut ei sille kai mikään oo koskaan tarpeeks, koska hanukan jälkeenki se heti jo aatteli uusia leluja, joita se haluais. Harmi vaan, et mulle tuli sellanen olo, et ei enää tee yhtään mieli ostaa sille yhtikäs mitään.

Sil on kans kolme kummallisuutta. Tai no, ensimmäinen ei niinkään oo kummallisuus, mut asia, jonka se on huomannu mussa ja josta se huomauttaa. Kun mä yritän saada sitä pukeutumaan tai kylpyyn tai nukkumaan, tietenki mä keksin eri keinoja, joilla mä saisin sen tapahtumaan. Yleensä se sanoo mulle: "Mä tiiän, mitä sä teet. Sä yrität rohkasta mua." Vastaan aina, et totta kai, koska mä haluan, et sä teet ne asiat, jotka sun pitäis xP
Toinen on sen tapa sanoa, et se pelkää asioita, joista se ei pidä tai jotka se haluu pois sen näkyvistä. Suurin ongelma muodostuu aina aamusin, koska Daisy syö aina paahtiksen maapähkinävoilla ja Ethan sattuu "pelkäämään" sekä maapähkinävoita että erityisesti paahtista (ja Daisy tykkää ärsyttää sitä niillä)...
Ja kolmas on ehkä erikoisin. Sil on fiksaatio pehmolelujen tuotelappuihin, lähinnä yhen tietyn merkin, jonka lapuissa lukee pehmojen nimi ja syntymäpäivä. Musta tää on hassuu, koska A) revin ite laput aina ekana irti, B) halusin antaa pehmoille omat nimet ja C) niiden syntymäpäivät oli ne päivät, jollon mä olin ne saanu (pidin tästä ihan listaa). Mut Ethanille lapun irtoominen tarkottaa, et pehmo ei oo enää erityinen. Yritä siinä sit selittää, et se lappu ei siitä tee erityistä, vaan se, miten Ethan kokee sen pehmon ja mitä se sille merkitsee. Ei auta, kun toisella on itkukohtaus meneillään, että "se ei oo enää erityinen". Tossa just illalla se lähes pakotti mut korjaamaan sen lapun (jonka irtoomisesta mun ois pitäny olla ihan hiljaa, mut tyhmyyttäni en ollu) sillä silmänräpäyksellä, vaik sanoin, et voin korjata sen aamulla ja et se ei oikeestaan oo asemassa, jossa se kertoo mulle, mitä tehä. Jacob sit ystävällisenä veljenä (sekä Ethanille että pikkasen myös mulle) lupas korjaa sen heti. Varmaa multaki se ois ollu fiksuin veto, mut en vaa kyenny opettaa sille, et annan sen (naurettaville) vaatimuksille periks tosta noin vaan.

//

Ethan is a peculiar child indeed. This was a while ago, but one morning he once again had his traditional "I don't like you" routine going on. Then that evening they came home from Kumon and I'd succeeded in ruining the rice noodles and Claire was certainly not happy. I had followed the instructions on the packet because in addition to her own guidelines she'd said that the packet will tell what to do. That's what you get for trying to use your own brain... Well, then she had to make a new batch, luckily they're ready quite quickly. While that was happening, Ethan (who was obviously not very hungry) said, "Don't feel bad, Nea, it's not a big deal." When we sat down, he announced he'd get me a Chanukah present because I work so hard. I was still in such a state of self-blame that I didn't even properly register what he was saying but I did manage to get out an 'aww' sound anyway. Then he did the cutest thing; with the noodles on his plate he formed a mini heart and showed it to me. I almost started sobbing. But the best prize was still when I had bathed him and Claire asked, if she can come and read a story and he declared, "Nea will read to me today!" I missed choir again because of that but how could you say no to that! That saved my day. (Even though the next day it was back to me being an annoying and bad au pair xP)
Then when he got a seriously super cool onesie pyjama (superheroes!!) for a Chanukah present, he started to rage and called it "rubbish". And why do they have to get clothes every year. I was appalled. But Anthony's explanation the next morning made all the sense; when Ethan is focused on one thing, he can't think of anything else and everything else is a disappointment. And he wanted a Mr Strong teddy (which he got the next evening, because without nobody telling him to do so, he had sincerely apologised his behaviour in the morning and Claire relented). I've noticed that quality in him otherwise, too. Well, on Sunday I managed to come home before they had lit the candles and I was able to give my own presents. For Jacob I got (to my shame) a Taylor Swift record because I know he's a huge fan and you can't really listen to her anywhere. For Daisy I found a fairy that was supposedly meant to be a Christmas tree decoration, it had a brown bun and purple skirt and somehow it reminded me of Daisy in a ballet dress. For Ethan I bought The Stick Man book because once he'd said to me he really really wants it. When he tore the wrapping paper, I could see from his face he was very happy and he even ran to hug me. The next morning he thanked me again. However, when I helped him get dressed, he said I should've got him a Stick Man teddy instead. I stayed still, looking at him with a scolding and disappointed look, without saying a word. He said, "I hate that look." I replied, "I hate what you just said." Then I explained to him that I wanted to do a nice gesture and get him something I knew he really wanted and that it's rather ungrateful to then tell, what he'd rather liked. "Well, you could've bought me both." I just don't get it. But I guess nothing is ever enough for him because even after Chanukah he was immediately thinking of new toys he'd like to have. Too bad that I felt like not ever buying him anything ever again.

He's got three quirks, too. Well, the first one's not so much a quirk but a thing he's noticed in me and of which he always makes a remark. When I try to make him get dressed or in the bath or to bed, of course I try to think of different ways to make that happen. Usually he says to me, "I know what you're doing. You're trying to encourage me." I always answer, but of course because I want you to do the things you should xP
The other is his way of saying he's scared of stuff he doesn't like or that he wants out of his sight. The biggest problem arises always in the mornings because Daisy always eats toast with peanut butter and Ethan happens to be "scared" of both peanut butter and especially toast (and Daisy likes to irritate him with those)...
And the third may be the strangest. He's got a fixation on the labels of teddies, mainly of this one particular brand whose teddies have got their names and birthdays on the labels. I find this funny because A) the first thing I always did was to tear the labels off, B) I wanted to name my teddies myself and C) their birthdays were the days I had got them (I even kept a list of this). But if the label comes off, for Ethan it means the teddy is not special anymore. Try and explain that the label is not what makes it special but how Ethan feels about the teddy and what it means to him. It won't help when one is having a sobfest about "him not being special anymore". Just the other night he almost made me fix a label (the coming off of which I should've kept quiet about but stupid that I am, I didn't) right that second, even though I said that I can fix it in the morning and that he really isn't in a position to tell me what to do. Jacob then, the kind brother he is (to Ethan and a little bit to me, too) promised to fix it straight away. Probably would've been the smartest thing to do from me, too, but I just couldn't teach him that I give in to his (ridiculous) demands just like that.

Olin otettu, ku Daisy oli lähössä kouluretkelle viktoriaaniseen kouluun ja pyys mua opettaa sille Cockney-aksentin. Sanoin hämmästyneenä, et enhän mä oo englantilainen ja en en tiiä, millanen aksentti se ois. ”Mut sä oot näyttelijä!” Ihanaa, et se uskoo mun kykyihin :D Kyl me sit jollain Cockney-aksentilla väännettiin koko ilta, mut suurimman osan ajasta se vaa kikatti, et mitä toi on olevinaan, ja jouduin selittää, et mähän sanoin, etten osaa. Toisena iltana tein jotain hassuu ääntä ja aksenttii kylvyn aikana ja se kysy, mitä se oli. Ku sanoin, et vaihtelen ääntä huvin vuoks, se pyys mua tekee eri ääniä ja aksentteja. Ja sillehän kelpas vaa pari sanaa yhellä, sit piti jo vaihtaa. Olin aika pulassa ja muutaman jälkeen. Se kyl tykkäs mun Intia-aksentista ;) Ja teki omiaan kans, vaik huomautin sille, et ne oli lähinnä eri tunnetiloja ku ääniä. Mut kuulemma sen äänenkorkeus oli vähän eri. Niinhän sitä käy, ku tunnetila vaihtuu xP Mut meijän kylpyviihdykkeet on kyl aina hauskoja. Harmi vaa, et sillon yleensä pitäis olla nopee, et ei oo paras aika yrittää keksii kappaletta jokaikiselle aakkosen kirjaimelle... (Daisy oli vähän närkästyny, ku keksin vaa biisei, joita se ei tuntenu, haha) Kuunneltiin kans Adelen levyy, hyvää taustamusaa kylpemiselle :D Ja sit yks ilta se ilmotti, et mulla on nyt ilo kuunnella, kun se lukee ääneen Narniaa. Claire huus toisesta huoneesta, et mitä ihmettä sä teet. Daisy vastas lukevansa. "Kenelle??" "Nealle!" Oli kyllä jotenki etuoikeutettu olo ^^

//

I was flattered when Daisy was going on a school trip to a Victorian school and she asked me to teach her a Cockney accent. I said, baffled, that I'm not English, am I, and I don't even know what that accent is like. "But you're an actress!" How lovely that she believes in my talents :D We did mumble our evening through with some sort of a Cockney accent, but most of the time she just giggled, asking what that was supposed to be, and I had to explain to her that I'd told her I can't. Another night I did some funny voice and accent during bathtime and she asked what that was. When I said I'm changing my voice just for fun, she asked me to do different voices and accents. And only a couple of words with each was good enough for her, then I had to change already. I was in quite a trouble after a few. She liked my Indian accent, though ;) And did some of her own, even though I pointed out that what she did was mainly different emotions rather than voices. But apparently the tone of her voice was a bit different. Well that's what happens when your mood changes xP But our bathtime entertainment is always fun. Shame that then we would usually have to be quick, so it's not the best time to think of songs starting with each letter of the alphabet... (Daisy was a bit exasperated when all I could think of were songs she didn't recognise, haha) We listened to Adele's album, too, good background music for bathing :D And then one evening she announced I had the pleasure to be read Narnia to. Claire shouted from the other room what on earth she was doing. Daisy replied that she was reading. "To whom??" "To Nea!" I did feel somewhat privileged ^^


Kun Jacob innostuu, se alkaa kiljuu. Enkä tarkota mitään pientä kiljumista, vaan täyttä kurkkua (kliseevarotus) niin korkeelta, et vaan koirat enää kuulee. Melkein. Täs lähiaikoina oon todistanu sitä vähän useemmin. Ku se sai tietää, et ne sai liput Jingle Bell Balliin, aamu ei alkanu kovinkaa rauhallisesti, jos nyt vähätellään tilannetta. Ja ku se veti hanukkalahjapaketista pehmoset housut ja poolopaidan ja hetken hämmennyksen jälkeen tajus, et ne oli oloasu, siitä kirkumisestakaa ei ollu tulla loppuu. No, hyvä, et on innoissaan ^^;; Muistuttaa vähän vaan sitä, ku aina ei tiiä, itkeekö vai nauraako lapsi, koska mä ainaki yhdistän kiljumisen hätään... Oon myös huomannu, kuinka helppoo on olla läheinen näiden kaa, halata ja pörröttää hiuksia. Ehkä se johtuu siitä, et ne on lapsia tai sit koska ne on niin avoimia, niin se tuntuu luontevalta. Ku Jacobki yks ilta valitteli, ettei haluu mennä kouluun, mä tyylii melkein kiipesin sen viereen sänkyyn, ku sit juttelin sille, et kohta on loma ja vapaus. Se sano sitäki, et viikonlopun pitäis olla päivän pidempi, koska lauantaina ne aina menee synagogaan ja sit se menee vähän siinä. Ja perjantainaki ne nyt talviaikaan käy siellä. Jos osaan yhtään tulkita ihmisiä, nii sanoisin, et ku se kasvaa aikuiseks, se ei tuu olee yhtä uskonnollinen ku isänsä. Mielenkiintosta nähä, mitä käy, jos oon viel yhteydessä, toivottavasti oon. Anthony sano yks päivä, et jos sapattia ei ois, se ei tietäis, miten se selviäis. Se oli musta aika pelottava lause.

//

When Jacob gets excited, he starts to scream. And I don't mean little screaming but full on (cliché alert) so high that only dogs can hear it. Almost. Recently I've witnessed it a bit more often. When he found out that they got the tickets to Jingle Bell Ball, the morning didn't start in a calm way at all, to say the very least. And when he pulled fluffy trousers and a turtleneck from a Chanukah present wrapping and after a moment's puzzlement realised that it was lounge wear, there was no end to the shrieking. Well, it's good that he's excited ^^;; It just reminds a little of the way you don't always know if a child is crying or laughing, because at least I connect screaming with emergencies... I've also noticed how easy it is to be close to them, hug and ruffle their hair. Maybe it's because they're children or because they're so open, it seems natural. When Jacob was complaining one night how he doesn't want to go to school, I basically climbed to his bed next to him, when I talked to him, saying it's soon the holidays and freedom. He also said that the weekend should be a day longer, because on Saturdays they always go to shawl and then it's kind of it for the day. And now during winter they go there on Fridays, too. If I know how to read people at all, I'd say when he grows up, he won't be as religious as his dad. Interesting to see what happens, if I'm still in touch with him, hopefully I am. Anthony said one day that if it wasn't for Shabbat, he wouldn't know how to survive. That was a rather scary sentence to my ears.


Joulukuun eka viikonloppu oli täysin Suomi-viikonloppu (ja täysin Ranska-viikonloppu Floralle, kuten se huomautti). Perjantai-iltana oltiin Kaisan kaa syömässä Muswell Hillin Giraffessa ja tuli puheeks, et oltiin molemmat menossa seuraavana päivänä ostoksille Oxford Streetille. Mä meinasin eka, et en ois lähteny sen mukaan, koska olin aatellu aamupäivällä leipoo ja skypee, mut sit mietin, et miks kieltäytyisin seurasta ja päätin lähtee sen mukaan. Hyvä päätös, koska aukeemisaikaan Primarkissa ja muutenki alueella oli paljon väljempää liikkuu. Mut seurassa shoppaillessa rahaa tuntuu aina kuluvan enemmän. Melkein pelästyin, kuin tyhjä mun lompakko oli. Anthony sano himassa, et ei kai sitä voi koskaan liikaa rahaa käyttää, eiks joulussa oo siitä kyse. A) ei todellakaan oo ja B) jos mul oiski saman verran rahaa ku sillä, nii ehkä sen kuluttaminen ei tosiaan ois niin kamalaa. Et voihan ne alkaa mulle maksaa lisää palkkaa xD Illalla sit kävin Marin kaa Wood Greenin Nando'sissa (ah, Nando's <3) ja mentiin siellä Vuessa kattoo Nälkäpelin vika osa, ku liput oli halvemmat ku muualla (ja itse asiassa se mesta on aika lähel Marin kämppää). Ja mä kyllä tykkäsin leffasta! Jouduin tekee järkyttävän poikkeuksen ja juoksee vessaan kesken leffan, mitä en ikinä yleensä tee, mut Nando'sin ehtymättömät juomavarat pani mut koetukselle... Onneks kirjan lukeneena osasin ajottaa oikein :P Sunnuntaina oliki sit itsenäisyyspäivä ja Anthonyn pyynnöstä leivoin aamulla jotain suomalaista eli omena-rahkatortun. Claire sano, et toivois, etten leipois aamusin, vaik kyl yritin tarjoo apuu Anthonylle ja totuuden nimissä, en ois leiponu, jos se ei ois pyytäny. Ja aattelin vaa tehä kivan eleen. Mut Anthony ei ees maistanu koko kakkuu ja puolet meni roskiin... T_T Ens kerral taidan leipoo vaa, ku on ite fiilis. Mut mentiin Suomi-tyttöjen kaa Scandinavian Kitcheniin lounaalle, siel oli tosi ihanii salaattei ja perunoita! Perunoita <3 Sit siirryttiin Suomi-kirkolle kattoo Linnan juhlii, litkimään glögii ja syömään karjiksii ja joulutorttui. Missasin suurimman osan, koska piti lähtee lapsenvahdiks, mut näin mä ainaki Ismo Leikolan xD Ja söin Suomi-suklaata ja salmiakkisuklaata. Ja korvasin sen, et en ollu nähny Kaisaa pitkään aikaan näkemällä sitä viikonlopun jokasena päivänä :D

//

The first weekend of December was completely Finnish (and completely French for Flora, as she pointed out). On Friday night we had dinner in Giraffe in Muswell Hill with Kaisa and it came up that we both were going to do shopping on Oxford Street the next day. At first I figured I wouldn't go with her because I'd had in mind to bake and skype in the morning, but then I thought that why would I refuse the company and decided to go along. A good decision because around opening time Primark and the whole area was much more loose to move around in. But shopping with somebody seems to always eat more money. I was nearly frightened how empty my wallet was. Anthony said at home that you can never spend too much money and isn't that what Christmas is about. A) it most certainly isn't and B) if I had as much money as he does, perhaps spending it wouldn't be half bad. So I won't oblige if they start to pay me more xD In the evening I went to Nando's (ah, Nando's <3) in Wood Green with Mari and we went to Vue there to watch the last Hunger Games, because the tickets were cheaper than anywhere else (and because it actually is quite near to Mari's place). And I did like the film! I had to make a horrifying exception and run to the loo in the middle of the film, which I usually never do, but Nando's' unlimited drink resources put me to the test... Luckily, having read the book, I knew how to time it right :P On Sunday it was independence day and out of Anthony's request I baked something Finnish in the morning, that is an apple quark tart. Claire said she'd like it if I didn't bake in the mornings, even though I did try to offer my help to Anthony and to be honest, I wouldn't have baked at all, hadn't he asked me to. And I just thought to do a nice gesture. But Anthony didn't even taste the cake and half of it went to the bin... T_T Next time I think I'll only bake when I feel like it. But with Finnish girls we went to have lunch in Scandinavian Kitchen, they had lovely salads and potatoes! Potatoes <3 Then we moved on to the Finnish church to watch the ball from the presidential castle, sip glögi and eat Karelian pie and Christmas pastries. I missed most of it because I had to leave to babysit but at least I saw Ismo Leikola xD And ate Finland chocolate and salty liquorice chocolate. And made up for not seeing Kaisa for a long while by seeing her every day of the weekend :D

Yllätyspaketti joulun odotukseen isältä ja Memmulta (pukki on jo syöty) // A surprise parcel to wait for Christmas from dad and Memmu (Santa's already been eaten)

Kausisyömingit à la Nando's // Season's Eatings à la Nando's

Skandinaavinen lounas // A Scandinavian lunch

Itsenäisyyspäivän koristukset // Independence Day decorations

Itsenäisyyspäivän eväät // Independence Day snack

Sale // The President

Seuraavana perjantaina olin Lillyn ja Sophien kaa Wagamamassa syömässä. Se oli meille kaikille jonkinlainen eka kerta: mulle eka kerta Wagamamassa, Sophielle eka kerta ulkona ilman muita ranskiksia, Lillylle eka kerta kunnon ravintolassa. Ruoka oli maukasta ja suhteellisen kohtuuhintasta kuitenki. Jälkkärilistalla oli hyvä vaihtoehto, minikakkupalat kaikista listan kakuista, et sai maistaa jokasta ja sit vaik seuraaval kerral voi tilaa vaan suosikkiaan ;) Oltiin kaikki tosi uupuneita (au pairin elämä), joten lähettiin kotiin joskus siinä puol yhentoista aikaan. Seuraavana päivänä lähin taas shoppailukierrokselle, tällä kertaa Marin kaa. Aattelin, et viime viikon shoppailun jälkeen mun lompakko säästyis kolhuilta, mut aina on varaa erehdyksille... Adelen levy oli alessa, joten se lähti mukaan, mut toisaalta Taylor Swiftin levyn sai puoleen hintaan, jos osti jotain muuta samalla, et tavallaan Adele oli tarpeellinen. Tekosyyt kuluttamiselle xP Mentiin Vapianoon pizzalle etittyämme ruokapaikkaa ihan liian pitkään. Otin pinaattipizzan, Suomessa otin aina pinaattipastan. Selvästi en ite tee tarpeeks ruokaa pinaatista xD Tarkotus oli mennä leffaan, mut Mari halus mennä lepäämään ennen luistelua illalla ja mä halusin säästää ehtyviä varojani Cambridgeen, joten menin kotiin ja skypetin Stinan kaa. Ei hullumpaa.

Sunnuntaina sit heräsin aikasin valmiina lähtemään Floran ja Laurien kaa Cambridgeen. Vettä tuli ku aisaa. Säätiedote lupas rankkasadetta koko päiväks Cambridgeen. Ei haluttu tuhlata rahojamme. Tehtiin pieni "kahvilaryömintä" odottaessamme British Libraryn Liisa Ihmemaassa -näyttelyn aukeemista. Se oli mielenkiintonen ja tuli olo, et pitäis lukee se kirja. Ostin myymälästä pinssin, koska ostin sellasen myös Globesta ja aattelin, et tää vois olla mun juttu. Pinssien keräily. Lähettiin Little Feast -markkinoille Shepherd's Bushiin eikä melkein eka löydetty sinne. Siellä syötiin terveellistä pikaruokaa, jotku gluteenittomat ja maidottomat letut, vihanneksia (pinaattia!) ja kukkakaaliriisii. Ja terveellisyyden pilaamiseks hapankermaa ja juustoo xP Ja sit haluttiin toisesta kojusta cheddar-ranskikset, ai että oli hyviä! Käytiin nopeesti Lontoon isoimmassa ostoskeskuksessa Westfieldissä ja sieltä löyty jälkiruoka: minipannareita, jäätelöä, kastike ja kaks päällistä (Nutella, keksejä ja mansikoita), nammmm~ Käytiin vielä tiedemuseossa, mut oltiin kaikki tosi väsyneitä niin vaikeille asioille, et lähettiin aika pian kotiin. Matkalla sattu olee Le Pain Quotidien ja niiden kaakao kutsu mua. Ja oli pettymys. Litkua verrattuna edelliseen. Mut sainpahan tuoreen patongin <3 Joskus suunnitelmien muutos voi johtaa hienoihin kokemuksiin ^^

//

The next Friday I had dinner in Wagamama with Lilly and Sophie. It was a some kind of a first time for all of us: my first time in Wagamama, Sophie's first time out without other French girls, Lilly's first time in a proper restaurant. The food was tasty and relatively reasonably priced, anyway. On the dessert menu there was a good option, mini cake bites of all the cakes on the menu, so you could taste all of them and then next time you can order your favourite ;) We were all very exhausted (au pair life), so we went home around half past ten. The next day I went on a shopping spree again, this time with Mari. I thought that after last week my wallet would be safe from harm, but there's always room for error... Adele's cd was on discount so I snatched it, but on the other hand Taylor Swift's cd was half-priced when you bought something else at the same time, so basically Adele was a necessary purchase. Excuses for spending xP We had pizza in Vapiano after looking for a place to eat for too long. I had a spinach pizza, in Finland I always had the spinach pasta. Clearly I don't make enough food of spinach xD It was our intention to go to the cinema but Mari wanted to rest before ice skating in the evening and I wanted to save my limited funds for Cambridge, so I went home and skyped with Stina. Not too bad.

On Sunday I then woke up early ready to go to Cambridge with Flora and Laurie. It was raining buckets. The forecast said heavy rain in Cambridge for the whole day. We didn't want to waste our money. We did a small "café crawl" while waiting for British Library's Alice in Wonderland exhibition to open. It was interesting and I felt that I should read the book. I bought a badge from the shop because I also bought one from the Globe and I thought this could be my thing. Collecting badges. We left for Little Feast market in Shepherd's Bush and first couldn't even find the place. There we ate healthy fast food, gluten and dairy free pancakes, veggies (spinach!) and cauliflower rice. And to ruin the healthiness sour cream and cheese xP And then we wanted cheddar chips from another stall, gosh they were good! We quickly went to the biggest shopping centre in London, Westfield, and there we found our dessert: minipancakes, ice cream, sauce and two toppings (Nutella, biscuits and strawberries), yummmm~ We also visited the Science Museum, but we were all really tired for such difficult things, so we left home quite soon. There happened to be a Le Pain Quotidien on the way and their hot chocolate called for me. And was a disappointment. Liquid compared to the last one. But at least I got a fresh baguette <3 Sometimes the change of plans can lead to great experiences ^^

Kakkumaistiaiset ja ilmanen vihree tee // Cake tasters and free green tea

Pinaattipizza // Spinach pizza

Liisa ja kissa kirjastossa // Alice and the Cat in the library 

Lisää pinaattia // More spinach

Ranskikset jakoon (ranskisten kaa) // Chips to share (with French fries, I mean, girls)

Avaruustiedettä // Space science

Turistina on hyvä olla // I'm a Tourist and I Like It

Oon aika jäljessä. Viime viikonloput on ollu aika turistipainotteisia. Heli tuli vierailulle Glasgow'sta 19. päivä, joten totta kai mun piti sille näyttää paikkoja, ihan paikallinen ku oon. Haha :D Perjantaina käytiin lounaalla Chilli 'n' Chocolatessa, koska pitihän mun esitellä lähiseudun antimet. Yllättäen se ei halunnu jäädä meille pyörimään ja kattelee, ku kylvetän lapsia ja yritän pitää kaaosta kurissa (xD), vaan sovittiin tapaavamme SoHossa illalla. Mentiin Chinatowniin syömään. Raflan valkkaaminen ei ollukaa nii helppoo, koska kaikki oli tietenki kiinalaisia ja listat aika samaa laatuu. Mut päädyttiin halpaan raflaan, jos oli pitkä lista, ilmanen tee ja neljä kerrosta, joten aateltiin, et ei se nyt ihan huonokaa voi olla. Eikä ollu! Käveltiin vähän ympäri SoHoa ja ihailtiin jouluvaloja ja sit suunnattiin silloille. Se oli kolmas kerta, ku oon käyny siellä (reili ja Tamara) ja aina ne on ollu erilaisia! Päiväsaikaan elokuun alussa, alkuillasta lokakuun lopussa ja nyt myöhään illalla marraskuun lopussa. Ja täytyy sanoo, et tää marraskuun loppu oli mun lemppari! Valaistu Tower Bridge oli törkeen hieno ja oli mahtavaa, et Heli pääs toteuttaa lapsuuden haaveensa ^^

Lauantaina mentiin aamiaiselle Brick Lanen Cereal Killer Caféseen. Mä aattelin, et ku tää kerran on aamiainen ja se on päivän tärkein ateria, tehään siitä kunnollinen: Crispy Minis banaani -muroja ja kanelin makusia muroja, kuivattuja karpaloita ja Reese's piecesejä, Nutella-paahtis ja sit vielä juotavaks iso suolakaramellikaakao. NAM. Hyvä, ku kassa luuli, et lopetin tilauksen murokulhoon. Mähän vasta pääsin alkuun xD Ja sit se unohti laskuttaa kaakaosta! Mä vähän ihmettelinki, et kuin oli nii halpa, vaa 90p kalliimpi ku Helin tilaus, joka oli pelkkä murococktail. Ja ku kaakaoiden kuvissa ei lukenu hintaa (ne oli sivulla seinällä). Aattelin jopa hetken, et ne on hulluja ja jakelee sellasii herkkui ilmaseks. Mut ei, se tuli sit huomauttaa virheestään ja maksoin, ku lähettiin. Vähän käveltiin siellä sit Brick Lanen kupeessa, ei sit ihan kunnolla Shoreditchissa pyörähdetty, vaan jatkettiin matkaa skandinaavisille joulumarkkinoille Rotherhitheen. Käveltiin kojut läpi aika sutjakkaa, ihmismassa oli hurja, pysähdyttiin vaa kuuntelee brassibändii. Sit päästiin suomalaiselle merimieskirkolle. Kyllä. Kävin siellä kuitenki, vaik nauroin ajatukselle. Enkä kadu! Ostettiin Helin kaa glögiä ja pipari-Dumleja iltaa varten ja tottahan mun piti yks salmiakkisuklaalevy ja sit uus Pure Dark Chili -levy ostaa :P Ja sit ku Mari (joka liitty meijän seuraan) oli kassajonossa ruissipsien kaa, muistin, et mäki halusin niitä. Ja se käski mua tuomaan itelleen toisen pussin xD Olin vaa nii ilonen Helin puolesta, ku se oli luvannu tehä joulutorttuja joihinki skandijuhliin ja tuolta löyty sekä hillo et taikina. Ja Mariki sai valmiin piparitaikinan, ettei tarvii ite alkaa väsää xP Sit mentiin siellä kahvilaan lounaalle: karjalanpiirakka munavoilla, ruisleipä kylmäsavulohella ja tietenki korvapuusti <3 Lähettiin suu korvissa seuraavaa kohdetta päin: Hyde Parkin Winter Wonderland. Sopivasti oliki vuoden eka talvinen päivä (aamulla sato "lunta", lapset oli sitä kattomassa ikkunasta silmät suurina (tuli paha mieli niiden puolesta, koska se oli vaa märkää sohjoo ja niille se oli lunta)), hengitys huurus, ku käveltiin sisään. Kojuja kojun perään, ruokaa ja krääsää, huvipuistolaitteita ja kaikki niin paljon isompaa ku Suomessa! Oli siellä luistelukenttäki. Aika lailla se vaikutti just joltai tivolilta, ainoo ero oli, et tarjolla ei ollu jätskiä xD Tietysti meijän piti ostella kaikkee kivaa, suklaakuorrutettui mansikoita ja vaahtokarkkei, erimakusia popcorneja ja aivan viimetteeks löydettiin fudge-koju ja mä päätin, et persaukisena on kivaa ^^;; Oli kylmä ja ruokanälkä, joten päätettiin kävellä johonki läheiseen ketjukahvilaan lämmittelemään. Lähellä oleva katu oliki sit Oxford Street. Siitä aina huomaa, et en ihan viel paikallinen oo, ku yllätyn aina päädyttyäni eri teitä samoille paikoille :D Lontoo on pieni kaupunki vai miten se meni. Pretin sienirisottokeitto (kyllä, keitto) lämmitti mukavasti ja matkalla lastenvahtikeikalle ostettiin vielä hunajapaahdetut maapähkinät ja käytiin Disney-kaupassa leikkimässä Tuhkimoa. Himassa meillä oli sit hetki rauhaa keitellä glögiä, paahtaa suklaa-challah'aa ja istuu alas, ennen ku perhe tuli himaan. Lapset kuulutti heti, et aikoo kattoo Strictlyy (Tanssii tähtien kanssa) ja me sit istuttiin niiden kaa. Ethan oli mitä sulosin, se tuli ihan mun viereen nyhjää, anto munki tulla viltin alle, ja kommentoi ihan hassuja koko show'n ajan >3< Olin niin ylpee siitä ja Daisysta (ja itestäni), ku ne meni kiltisti ylös ja nukkumaan ja pääsin esittelee Helille, et osaan olla sekä hauska että jämpti au pair (koska munhan piti sille kauheesti todistella xP). Ku Jacobki oli sängyssä, päätettiin päättää päivä villisti ja katottiin Prinsessa Ruusunen. Ihana leffa kyl <3 DISNEY <3<3<3 Oli tosi mahtava päivä! (Ikinä en oo syöny yhtä paljon ja vähän samaan aikaan xDD)

Sunnuntaina päätettiin ottaa vähän rennompi aamu ja se sopi oivasti, koska Camden Market aukes vasta kympiltä ja sinne oltiin menossa. Yks sana: VALTAVA. Luultiin kiertäneemme jo ison osan kojuista, mut johan niitä tuli lisää. Se on markkinoiden plus- ja miinuspuoli, ainaki musta. Aina tulee vastaan kaikkee, mitä haluis kokeilla (lähinnä puhun siis ruoasta, lmao), mut jossai vaihees tulee vaan lompakon ja vatsan rajat vastaan. Tuolta ostin Special-nimisen smoothien (ananas, kiwi, mansikka, banaani), kunnolliseen leipään tehdyn avokado-cheddar-rucola-sämpylän, kaneli-crêpen (koska crêpejä on aina tarjolla enkä ikinä ollu viel ostanu) ja puolitettiin Helin kaa uppopaistettu Oreo -annos eli siis kaks molemmille. Huh, ne oli täyttävii, vaik ei tietenkää oikeesti. Heli halus käydä Harrodsilla, joten se oli meijän seuraava kohde. Paitsi ettei ollukaa. Matkalaukku ois pitäny laittaa säilytykseen ennen sisäänmenoo ja se makso £10. Joten jäi väliin. Tää vaan vahvisti mun elitististä kuvaa Harrodsista, ja painotin Helilleki, et ei se oo ihmeellinen paikka. Mentiin sit Kensington Gardensin kautta King's Crossille ihailemaan laituria 9 3/4 (joka lahjakkaasti missattiin reilillä, vaik seisottiin ihan vieressä xD). Siin oli pitkä jono ihmisiä, jotka halus kuvan seinästä törröttävien ostoskärryjen ja pöllön kaa taikasauva kädessä ja huivi kaulassa (kuva, jollanen jokaikisellä brittilapsella on seinällään, ainaki niiden kodeissa, joissa oon käyny (eli siis aivan kaikki britit)). Me ei jääty jonottaa, vaan mentiin kahville Costaan, jossa ei ollu vessaa. Eihän kahvilassa tietenkään tarvii olla vessaa. Maksoin siis juna-aseman vessasta 30p. Ei paljoo tietenkään mut silti. Naurettavaa. Sit oliki Helin aika lähtee ja hyvästeltiin ja onneksemme pystyttiin sanomaan, et nähään kuukauden päästä!

//

I'm quite behind on updates. Past weekends have been rather tourism influenced. Heli came to visit from Glasgow on the 19th, so of course I had to show her around, the local that I am. Haha :D On Friday we had lunch in Chilli 'n' Chocolate because no doubt I had to present the goods of the nearby area. Unexpectedly she didn't want to hang out in our place and see me bathing the kids and trying to control a chaos (xD), but we agreed to meet in SoHo in the evening. We went to Chinatown for supper. Picking a restaurant wasn't that simple because all of them were obviously Chinese and the menus were more or less cut out of the same wood. But we opted for a cheap restaurant with a long menu, free tea and four floors, so we thought it can't be half bad. And it wasn't! We walked around in SoHo for a bit, admiring the Christmas lights and then headed for the bridges. It was the third time I've been there (interrail and Tamara) and they've always looked different! During daytime at the beginning of August, during early evening at the end of October and now late in the evening at the end of November. And I must say this end of November was my favourite! The Tower Bridge lit up was fricking beautiful and it was amazing that Heli got to realise her childhood dream ^^

On Saturday we had breakfast in Cereal Killer Café on Brick Lane. I thought that because this is brekkie and that's the most important meal of the day, better make it proper: Crispy Minis banana cereal and cinnamon flavoured cereal, dried cranberries and Reese's pieces, Nutella toast and on top of that a large salted caramel hot chocolate to drink. YUM. It was funny, the clerk thought I finished my order with the cereal bowl. I had only just started xD And then he forgot to charge for the hot chocolate! I was a little bewildered how it was so cheap, only 90p more expensive than Heli's order which was only a cereal cocktail. And the pics of the hot chocolates didn't have any prices on (they were on the side on the wall). For a moment I even thought they're crazy and give away those kind of treats for free. But no, he came and pointed out his mistake and I paid when we left. We strolled for a bit round Brick Lane, we didn't make a proper turn in Shoreditch after all, but continued to the Scandinavian Christmas Market in Rotherhithe. We walked past the stalls quite rapidly, the mass of people was immense, we only stopped to listen to a brass band. Then we made it to the Finnish se men's church. Yes. I went there anyway even though I laughed at the idea. And I have no regrets! We bought glögi and gingerbread Dumle with Heli for the evening and surely I had to buy one salty liquorice chocolate bar and one new Pure Dark Chili chocolate bar :P And when Mari (who joined us) was in the queue to the till with a bag of rye crisps, I remembered that I wanted them, too. And she asked me to bring her another bag xD I was simply so happy for Heli because she'd promised to make Christmas pastries for a Scandi party and both the jam and dough were found there. And Mari got gingerbread dough so that she doesn't have to make it from scratch herself xP Then we had lunch in the café there: Karelian pie with egg butter, rye bread with smoked salmon and of course a cinnamon bun <3 We had our mouths up to our ears when we left for our next destination: Winter Wonderland in Hyde Park. Conveniently it was the first wintery day of the year (in the morning it "snowed", the kids were looking at it through the window with wide eyes (I felt so bad for them because it was but wet mush and for them it was snow)), breath made puffs when we walked in. Stall after stall, food and junk, amusement park rides and everything so much bigger than in Finland! They even had an ice rink. It pretty much seemed like a funfair, the only difference was that they didn't serve ice cream xD Obviously we had to buy all things nice, chocolate covered strawberries and marshmallows, popcorns of different flavours and the last stall we found was full of fudge and I decided that being broke is fun ^^;; It was cold and we were hungry for food so we decided to walk into a near chain café to keep warm. One of the closest streets was Oxford Street. That's how I always notice I'm not quite a local yet when I'm surprised after ending up in the same places through different routes :D London is a small city or how was it. Pret's mushroom risotto soup (yes, soup) was nice and warm and on the way to a babysitting gig we bought honey roasted peanuts and went to the Disney shop to play Cinderella. At home we had a minute to ourselves before the family got home. The children immediately made an announcement that they were going to watch Strictly (Come Dancing) and we sat with them, then. Ethan was the cutest, he came and snuggled next to me, let me come under his blanket and commented funny things throughout the show >3< I was so proud of him and Daisy (and myself) when they went up to bed without a fuss and I got to show Heli that I can be both a fun and strict au pair (like I needed to prove her something xP). When Jacob, too, was in bed, we decided to end the day in a wild way and watched Sleeping Beauty. It's a lovely film, no doubt <3 DISNEY <3<3<3 It was an amazing day! (Never have I eaten so much and little at the same time xDD)

On Sunday we made our minds up and had a more relaxed morning and that suited our plans perfectly because Camden Market only opened at ten o'clock and that was where we were heading. One word: HUGE. We thought we'd circled through most of the stalls but there were always more. It's the pro and con of markets, at least in my opinion. You constantly run into something you want to try (I mainly talk about food, lmao), but at some point your wallet and tummy have reached their limits. From there I bought a smoothie called Special (pineapple, kiwi, strawberry, banana), an avocado cheddar rocket sandwich made with proper sourdough bread, a cinnamon crêpe (because markets always have crêpes and I'd never bought one yet) and we shared a plate of fried Oreos with Heli, so two each. Phew, they were filling, even though they weren't really. Heli wanted to go to Harrods so that was our next stop. Except that it wasn't. Suitcase would have had to be left in storage before entering and £10 paid for that. So we skipped it. This only deepened my elitist image of Harrods, and I assured Heli that it's not a special place. We then went through Kensington Gardens to King's Cross to admire platform 9 3/4 (which was skillfully missed by us on our interrail even though we had stood right next to it xD). There was a long line of people who wanted a photo with an owl and a shopping cart protruding from the wall, holding a wand in hand and having a scarf around their necks (a photo that each and every British kid has on their wall, at least in the houses of those I've been to (so all of the Brits)). We didn't go in the queue but to have coffee in a Costa that didn't have a loo. Obviously a coffeehouse doesn't need to have a loo. So I paid 30p for the train station's loo. It's not much of course, but still. Ridiculous. Then it was time for Heli to go and we said goodbye and lucky us, we could say see you next month!

Turistit Tower Bridgella // Tourists in Tower Bridge

Mun täydellinen suolakaramellikaakao // My perfect salted caramel hot chocolate 

Suomi-lounas // Finnish lunch

Talven ihmemaa // Winter Wonderland

Yks kojuista // One of the stalls

Popcorn-koju // Popcorn stall

Vale-Tuhkimo vaunussaan // Mock Cinderella in her carriage

Eväät lastenvahteiluun // Snacks for babysitting

Aamiaissämpylä // Brekkie sandwich

Hulluna crêpeen (tai muuten vaan hullu) // Nuts about crêpes (or just nuts)

 Peukku ylös uppopaistetuille Oreoille // Thumbs up for deep fried Oreos

Seuraavana perjantaina perhe oli taas ulkona. Päätettiin tavata Floran, Sophien ja Lillyn kaa ja koska haluttiin säästää rahaa, kutsuin ne meille syömään. Ja vähän niinku jätin kertomatta perheelle. Oonko aika pahis >w< Mut aina ku oon kysyny, voinko kutsuu kaverin, vastaus on ollu nii sellanen, et "mitä sä typeriä kysyt, totta kai", et päätin sit olla kysymättä. Syötiin pastan jämät jääkaapista ja loihdittiin kastike tomaattimurskasta, pavuista, Floran tuomista tonnikalasta ja oliiveista. Sit jälkkäriks laitoin jakoon Cadburyn Marvellous Smashables Rocky Mallow Road -suklaalevyn, koska ohjeena oli, et murskaa ja jaa kaverien kaa ;) Oli kivaa viettää chilli ilta kotona, sellanen on aika harvinaista täällä, ku asuu kuitenki toisten himassa. Sit suunnattiin SoHon O'Neill'siin bilettämään ja totesinpa taas, et oikee seura on kaiken a ja o. Oli paljon hauskempaa ku ekaa kertaa O'Neill'sissä ja satamiljoonaa kertaa hauskempaa ku Elisonin ja sen porukan kaa "bilettämässä". Flora ja Sophie lähti puol yhen aikaan, mä jäin viel Lillyn, Borin ja Denisan seuraan. Onneks! Koska ku kävelin Ossulton Wayta pitkin himaan lähes tunnin yöbussimatkan jälkeen (Piccadilly Circusilta Leicester Squarelle, yks metropysäkki, kesti 20 minsaa...), näin kaks tuttua hahmoa. Flora ja Sophie! Ne oli lähteny tuntii aiemmin, mut oli saapunu silti vasta hetki sitte. Mulla kävi aika hyvä tuuri siis. Nukkumaan pääsin kolmelta ja onneks lauantai oli täysin vailla suunnitelmia.

Otin aamun rennosti ja lähin Muswell Hilliin jouluostoksille. Kiertelin Planet Organicissa, joka on ekokauppa, aika samantyyppinen ku Ruohonjuuri. Ja koska kävin Crocodile Antiques -nimisessä kaupassa ostoksilla, sain 10% alee Crocodile Caféssa eli lounaskeitto ja -leipä oli neljä puntaa, jee! Mun päivän pääaktiviteetti oli Phoenixissa näytettävä Carol. Tosi hyvä! Cate Blanchett on jumalatar, tää on mun rehellinen mielipiteeni. Sit vaa skypetin illan ja söin pakastepizzaa lapsenvahtina. En varmaa oo ikinä tehny lauantaina näin vähää :D

Sunnuntain alotin hyvin epätyypillisesti itelleni. Mentiin Floran ja Sophien kaa Westminster Abbeyn jumalanpalvelukseen, laulettuun ehtoolliseen. (Täs oli tapahtunu kommunikaatiokatkos, koska luulin, et oltiin menossa kattoo jotain toimistoa siellä, vaik kyse oliki jumalanpalveluksesta.) Olihan siel hieno tunnelma ja kirkkokuoro laulo kauniisti, mut vähän pitkästytti, koska en ymmärtäny puoliikaa enkä jaksanu keskittyy tarpeeks ja ku sit oli ehtoollisen aika, mieles pyöri vaa, et tää porukka on oikeesti tosissaan. Mut kättelin muita seurakuntalaisia rauhan merkiksi ja hetken harkitsin hämmentäväni muita lukemalla Isä meidän -rukouksen suomeks, koska kaikkia kehotettiin lukemaan äidinkielellään. Mut se ois ollu huijausta ja tuntunu väärältä, nii en tehny niin. Seuraava kohde oliki paljon enemmän mun mieleen: World Press Photo -näyttely ja vankien ja yhdyskuntapalvelua tekevien taideteoksia Southbank Cetressä. Oli tosi mielenkiintosta! Ku poistuttiin näyttelytiloista, kuultiin pianonsoittoa ja suunnattiin sitä kohti. Keskuksessa oli meneillään joku Be a Man -tapahtuma ja satuttiin paikalle jonku tanssiesityksen aikana. Viis miestä veti jotain breakdancen, modernin ja akrobatian sekotusta, oli tosi upeen ja sulavan näköstä. Ja sai mut kaipaamaan tanssimista. Haluttiin käydä katsastamassa katutaidetunneli ja kävästiin matkalla Le Pain Quotidienissa ostamassa evästä - mozzarella-avokado-patonki ja maailman paras luomukaakao <3 Täyteläinen ja suklainen, nam~ Tunneli oli aika epämääränen ja lähinnä vaan sotkugraffiteja, mut kyl pari aika hienooki teosta mahtu mukaan. Kun oltiin se kävelty läpi, oli tarkotus mennä kellariviinibaariin. Se oli aivan täynnä, valmiiks jo muutenki klaustrofoobikon unelma (ei nii, et ite oisin, mut siel ois kyl helposti voinu tulla). Pakko oli huokasta pettymyksestä ja lähtee ettii toista paikkaa. Heti lähellä oli joku sisäänheittäjä, joka houkutteli meitä lämpimään juomaan tai syömään tai ihan vaan pois alkaneesta sateesta. Otettiin tarjous vastaan. Mesta oli aika hienostunu mut samalla kotosa ja alas istuminen oli tervetullut vaihtelu. Kateltiin listaa ja pyöriteltiin silmiä hinnoille. Siel oli kuitenki mukavasti jaettavien annoksien osio, joten otettiin maustettu camembert ja leipää. Ja juomaks mä otin kotitekosta sitruunamehua. Jos en minkään muun takii haluis sinne raflaan takas (koska lista näytti tosi hyvältä, joten hyödynnän sit vanhempien lompakoita, ku ne tulee vierailulle, voitte jo varautuu ;D), nii sen mehun takii haluun! Jos pullo ei ois maksanu kolmee puntaa, oisin ottanu vaikka kaks lisää. NIIN HYVÄÄ *o* Ja camembert oli myös erittäin maukas illallinen, hehe.

//

On the next Friday the family was out again. We decided to meet up with Flora, Sophie and Lilly and because we wanted to save money, I asked them for dinner at our place. And kind of didn't tell the family. Am I a baddie >w< But everytime I've asked if I can have a friend over, the reply has been of the sort "why are you asking silly questions, of course you can" that I decided not to ask, then. We ate leftover pasta from the fridge and fashioned a sauce out of tomato passata, beans and the tuna and olives that Flora brought. For dessert I spread the joy and followed the instructions of Cadbury's Marvellous Smashables Rocky Mallow Road chocolate; it said to smash it and share with friends ;) It was nice to spend a chilled night at home, that's quite rare here, living in somebody else's house. After that we headed to O'Neill's in SoHo to party and again I noted that company is what matters most. I had much more fun than the first time in O'Neill's and a hundred million times more fun than "partying" with Elison and her crew. Flora and Sophie left around half past twelve, I stayed with Lilly, Bori and Denisa. Onneks! Because when I walked along Ossulton Way to go home after almost an hour's journey in the night bus (it took 20 minutes from Piccadilly Circus to Leicester Square, one tube stop...), I saw two familiar figures. Flora and Sophie! They'd left an hour earlier, but had still arrived only a moment ago. I was rather fortunate, then. I got to bed at three and luckily Saturday was completely without plans.

I had a very laid-back morning and went to Muswell Hill to do Christmas shopping. I took a tour in Planet Organic, an eco shop, rather similar to Ruohonjuuri in Finland. And because I bought something in a shop called Crocodile Antiques, I was entitled to a 10% discount in Crocodile Café so my lunch soup and bread was four pounds, yay! The main attraction of my day was Carol which they showed in Phoenix. Very good! Cate Blanchett is a goddess, that's my honest opinion. Then I just skyped in the evening and had a frozen pizza while babysitting. I think I've never done this little on a Saturday :D

The start of Sunday very untypical of me. With Flora and Sophie we went to Westminster abbey for a service of worship, a sung eucharist. (There was a communication breakdown here because I was under the impression that we were going to see an office there, even though it was a service in question.) The atmosphere was fine alright and the church choir sang beautifully, but I was a little bored since I didn't understand half of the sermon and didn't have the energy to concentrate enough and when it was time for communion, I just kept thinking that these people are genuinely serious. But I did shake hands with other members of the congregation as a sign of peace and for a minute I contemplated citing the Our Father prayer in Finnish just to baffle the others, because everybody was encouraged to say it in their native language. But that would've been cheating and felt wrong so I didn't do it. Our next sight was much more to my liking: World Press Photo exhibition and art by prisoners and community service workers in Southbank Centre. It was really interesting! When we exited the exhibition space, we heard piano playing and followed the sound. There was some kind of a Be a Man happening going on in the centre and we happened to come at the spot during a dance performance. Five blokes did a combination of breakdance, contemporary dance and acrobatics, it looked really amazing and smooth. And made me miss dancing. We wanted to go and check a tunnel filled with street art and popped to a Le Pain Quotidien on the way to grab a bite - a baguette with mozzarella and avocado and the best organic hot chocolate in the world <3 Rich and chocolate-y, yum~ The tunnel was quite dodgy and mainly full of messy graffitis but a couple of good pieces had their place there. When we'd walked through that, we were supposed to go to a cellar wine bar. It was crammed, already a dream of a claustrophobic (not that I was one but it was really close to become one there). We had to sigh out of disappointment and start looking for someplace else. Right nearby was a guy, tempting us to go in the warmth to drink or eat or just to get out of the rain that had started. We took the offer. The joint was quite sophisticated but cosy at the same time and sitting down was a welcome change. We scanned the menu and rolled our eyes at the prices. Conveniently, they had a section of dishes to share, so we opted for baked spiced camembert and bread. And for drinks I had a homemade lemon juice. If nothing else made me want to go back to that restaurant (because the menu looked really good, so I'll take the benefit of my parent's wallets when they come visiting, just a heads up ;D), that juice would! If a bottle had not cost three pounds, I'd had taken even two more. SO GOOD *o* And the camembert was a very delicious supper, too, hehe.

Westminster Abbey

Ja totta kai me noudatettiin ohjetta (tosin muffineilla) // And of course we followed the advice (with muffins, though)

 Vankien näkemyksiä // The insights of prisoners

Katutaidetta katossa // Street art on the ceiling

 Supersankareita! // Superheroes!

Leipä, camembert ja sitruunamehu // Bread, camembert and lemonade

Joulukuun ekalla viikolla päätettiin englantilaistua. Mentiin kolmen ranskalaisen kaa ranskalaiseen kahvilaan (tosi enkkulaista xD) iltapäiväteelle, joka oli meijän lounas. Tietenkään mikään ei ikinä mee jouhevasti. Iltapäiväteetä riitti vaan kahelle, joten tarjoilija suositteli meijän valitsevan joitain toisia makeita listalta. Valittiin erilainen iltapäivätee yhelle ja millefeuille lisäks. Kun se tuli takas, tulin aatelleeks, onko suolasia tarpeeks. Neljä pientä voileipää. Ja eiku takas listan pariin ja valitsemaan lounasta. Flora ja Amélie jako jonku kinkku-juustopiiraan ja mä ja Sophie otettiin lohi-parsapiiras puoliks. Ruoat tiputeltiin pöydälle osissa ja kaikki oli kyl tosi hyväääää ^0^ Skonssit <3 Jossai vaihees alettiin miettii, minne meijän millefeuille jäi ja kysyttiin sitä. Tarjoilija ilmotti unohtaneensa (ei sinänsä ihme) ja lupas tuoda. Hetken päästä se tuli takas kertomaan, et ne on myös loppu. Ei haluttu sit mitään tilalle. Lopulta päästiin kaikki punta halvemmalla ku jos oltais saatu iltapäivätee neljälle (£12,50 per nuppi), et jotain positiivista sen puoleen. Ja kylhän kaikki maistu hyvältä. Pitää varmaan joskus käydä jossain toisessa mestassa testaamassa kans, on vaan aika hintavaa touhua.. Mut kyllä sen arvosta ^^

//

On the first week of December we decided to English up. We went to a French café with three French girls (very English xD) to have afternoon tea which was our lunch. Of course nothing ever goes smoothly. There was only enough afternoon tea for two, so the waitress recommended we choose some other sweet things from the menu. We chose a different kind of afternoon tea for one and a millefeuille to add to our order. When she came back, it crossed my mind whether there were enough savoury things in the afternoon tea. Four small sandwiches. And back to the menu to pick our lunch. Flora and Amélie shared a ham and cheese pie and Sophie and I each had half of a salmon and asparagus tartine. The food was dropped on the table one by one and everything was really goooood ^0^ Sconces <3 At some point we started to wonder where our millefeuille was and we asked about it. The waitress said she'd forgotten about it (no wonder) and promised to bring it. After a moment she returned, telling that those were finished, too. We didn't want anything to replace it. Finally we all had to pay a pound less than we would've if we'd got afternoon tea for four (£12,50 per person), so there was something positive there. And everything did taste fine. I guess I must try another place, too, it's just really pricy.. But definitely worth it ^^

Siinä meijän iltapäivätee // That's our afternoon tea

Ja siinä lohi-parsapiiras ja kasvissipsit // And that's the salmon and asparagus tartine and veggie crisps