Tän tekstin voisinki alottaa kehuskelemalla. Kun Tamara tuli, puhuttiin hetki puhelimessa siitä, miten se saapuu tähän taloon. Hetken päästä siltä tuli viesti, et se oli päässy metroon ja lisäys, et kuulostan jo ihan britiltä. Hihii ^^ Sunnuntaina esityksen jälkeen oltiin siellä pubissa ja brassityttö Joyce kysäs multa, et Suomestako mä olin. Vastasin myöntävästi ja sen jätkäkaveri (jonka oletin olevan britti) sano, et oli luullu mua englantilaiseks. Kehuin siinä vähän Suomen koulujärjestelmää, mut oikeesti myhäilin itekseni ;D Viime viikolla täällä kävi puuseppä muutamana päivänä ja yks päivä oltiin kahestaan kämpillä ja se tuli keittiön ovelle, ku laitoin lounasta. Se alotti, et "anteeks, olin epäkohtelias" ja aattelin, et mitäs nyt. Jatko kuulu, et se oli kuunnellu, ku puhuin Clairen kaa puhelimes (ja salakuuntelua siis pyys anteeks) ja: "Sun enkku on täydellistä." Täydellistä. Voiko parempaa kehua natiivilta saada? Ihan ku tää ei olis ollu jo tarpeeks saamaan mua ylimieliseks paskiaiseks (anteeks mun ranska), nii lauantaina olin liikkeellä porukassa, johon kuulu australialainen au pair, joka sano, et mun enkku on tosi hyvää, lähes menisin natiivista. Ja Anna-Liisa sano, et tähtää samanlaisiin enkuntaitoihin ku mulla. Lentelen tässä pois onnensiivillä~~~
//
I could begin this post with bragging. When Tamara came, we spoke on the phone for a minute about how she would arrive at the house. After a second she messaged, saying she'd got on the tube and adding that I already sound like a Brit. Heehee ^^ On Sunday after the showcase we were in the pub and a Brazilian girl Joyce asked me if it was Finland that I was from. I said yes and her male friend (who I assumed to be British) said he'd thought I was English. I complimented on the Finnish school system for a bit but really chuckled secretly to myself ;D Last week there was a carpenter here for a few days and one day it was just the two of us in the house and he came to the kitchen door when I was making lunch. He began with "sorry, I was rude" and I thought what on earth. The rest was that he had listened to me speaking to Claire on the phone (and apologised for the eavesdropping, that is) and, "Your English is perfect." Perfect. Can one get a better compliment from a native speaker? As if this wasn't enough to make me a cocky arsehole (pardon my French), on Saturday I was out with a group that had an Australian au pair who said that my English is very good, I could almost pass for a native speaker. And Anna-Liisa said she's aiming for English skills as good as mine. I'll just fly away with wings of happiness~~~
Perjantai oli jännä päivä. Elison tuli vierailulle. Kyllä, kuuluisa Elison, Ethanin suosikki Elison, näiden edellinen au pair Elison. Oli hauskaa jutella jollekulle, joka tietää tasan, millasta tos perhees on elää. Tietenki kaikki lapset oli ihan sen kimpussa ja ymmärrettäväähän se on, enkä mä nyt olettanu, et se ois kamala ihminen (vaik tietenki osa musta toivoo, et oisin lasten suosikki xP). Jännää oli kuitenki huomata, et ne kutsu sitä välil Neaks!! Ja ku se tuli mun kaa hakee skidei koulusta, Ethan käveli kuitenki mun kaa käsi kädessä. Mitä ihmettä? o.o Illallisen jälkeen sit lähin sen ja sen italialaisten kavereiden kaa Camdenin Kokoon, osin siks, et aattelin, et ois tyhmää kieltäytyy kutsusta, osin, koska pitäähän sitä nyt ainaki kerran klubittaa Lontoossa ja osin myös näyttääkseni Clairelle, etten oo "vakava", koska se oli ihan sitä mieltä, et mun täytyy lähtee ulos. Päästiin klubiin vasta yheltätoista ja mua huvitti suunnattomasti, ku mä oisin voinu mennä tanssii, mut Elison ei halunnu, koska lattial oli liian vähän porukkaa. Ja ku paikalle tuli livebändi ja liityttiin ihmisjoukkoon, se ja sen kaverit lähinnä vaa seisoskeli paikallaan ja hihitteli muiden hassuille tanssiliikkeille. Mä tanssin. En ees niin rajusti, ku ois ollu fiilis. Et kukas nyt on se vakava :P En sit jaksanu olla ku puol kahteen, koska musa oli liian kovaa, ei tanssittu ja ne puhu vaan italiaa keskenään. Mut Elison oli kyl sulonen, ku saatto mut ulos, halas, vakuutti, et lapset tykkää musta ja kehu viel mun enkkuaki. Mut tulipa todistettuu, et en oo niin klubi-ihminen tai ainaki se täytyy tehä oikees porukas.
//
Friday was an interesting day. Elison came to visit. Yes, the famous Elison, Ethan's favourite Elison, their previous au pair Elison. It was fun to talk to somebody who knows exactly what it's like to live in this family. Of course all the children were all over her and it's utterly understandable, and I wasn't expecting her to be a horrible person (even though a part of me wishes I was the children's favourite xP). It was weird to notice that they called her Nea once in a while!! And when she accompanied me to pick up the kids from school, Ethan still walked hand in hand with me. What on earth? o.o After dinner I went with her and her Italian friends to Koko in Camden, partly because I thought it would've been silly to decline an invitation, partly because it's almost compulsory to club in London at least once and also partly to show Claire I'm not "serious", since she was of the opinion that I need to go out. We made it into the club at eleven o'clock and I was immensely amused because I could've gone and danced but Elison didn't want to due to too few people on the dance floor. And when a live band started to perform and we joined the crowd, she and her friends mainly just stood still and giggled at the funny way others danced. I danced. And not even as fiercely as I would've felt like. Who's serious now :P I didn't want to stay past half one, because the music was too loud, we didn't dance and they just spoke Italian to each other. But Elison was really sweet, walking me out of the club, hugging and reassuring me the kids like me and complimenting on my English on top of everything. Well, I proved I'm not a clubbing kind of person or at least it has to be done in the right company.
Lauantaina lähettiin Floran kaa Brick Lanelle, jossa oli kansainvälisesti järjestettävä Renegade Craft Fair, käsintehtyjä koruja, kortteja, pehmoleluja, tauluja ja leivonnaisia ja paljon paljon muuta. Iso sisähalli (kiitos kaunis, koska oli sadepäivä), jossa pyöri paljon ihmisiä. Eihän jokasen pöydän edessä ees voinu viettää nii paljon aikaa, ku ois ehkä halunnu, koska siin ois menny ikä ja terveys. Mut tosi ihanaa, et tollasia tapahtumia järkätään ja et ihmisillä on ideoita ja jaksaa nähä vaivaa valmistaakseen mitä mahtavimpia asioita! Tavattiin paikan päällä Anna-Liisa, sen suomalainen au pair -kaveri Elisa ja australialainen au pair Rachel. Meillä oli Floran kaa niin paljon ongelmia päästä ite tapahtumapaikalle (ei selvästi ollu kummankaan meijän päivä), et ku saavuttiin, ei ehitty kauaakaa kierrellä, ku kaikilla oli jo lounasnälkä. Mentiin vastapäiseen intialaiseen, Flora joutu lähtee, mut eipä menettäny mitään. Saatiin alkupalaks papadomit ja dipit, ooteltiin pääruokiamme. Ooteltiin vähän lisää. Ja lisää. Kateltiin keittiöön (täynnä tarjoilijoita, ei siis varmaa ollu kokeistakaa pula) pahal silmäl, pian tarjoilija tuli sanoo, et kestää kakskyt minsaa. Hämmennyttiin. Luulin, et se tarkotti, et meijän täytyy ymmärtää, et neljän annoksen tekoon menee pidempi aika, mut ilmeisesti se tarkottiki, et VIELÄ kakskyt minsaa. Kerran vielä joku tuli sanoo, et pari minsaa. Loppujen lopuks ootettiin ruokiamme lähes viiskyt minsaa yhteensä. Eihän meillä muutakaan tekemistä ois ollu... Ei saatu ees mitään syytä. Ja Rachel sai kaiken lisäks kanaa tilaamansa lampaan sijaan. Hehän sit toi lammasannoksen myös ja kana oli talon tarjooma. Eli ruokaa vaa siis roskiin, koska ei kukaan jaksa kahta annosta intialaista syödä. Saatiin laskusta 20% kyl pois ja tarjoilija anto käyntikortin ja lupas alennuksen aina, ku tullaan sinne syömään. Mikä on kyllä ei koskaan. Harmi, koska ruoka oli hyvää. Käytiin Anna-Liisan kaa viel markkinoilla, se osti kuumaa siiderii ja mä ostin leivonnaisen, yllätys yllätys :D Liityttiin taas kahen muun joukkoon ja käveltiin metrikselle, jossa erottiin. Mä lähin lasten koulua ja ilotulitusiltaa kohti. Koska 5.11. oli Guy Fawkesin päivä, koululla oli iso tapahtuma, kokko, ruokaa, juomaa ja ilotulituksia. Niin hienoja ilotulituksia *^0^* Ja ku on tottunu näkee niitä vaan uutena vuonna. Siinä seistessä aattelin, et se oli mun tyylinen ilta, ei bilettäminen nuhjusessa klubissa. Lopetin päivän siihen leivonnaiseen ja Vihan liekit -elokuvaan. Mahtii.
//
On Saturday we set course to Brick Lane with Flora, there was an internationally organised Renegade Craft Fair, handmade jewellery, cards, plushies, paintings and pastries and much much more. A large indoors hall (thank you kindly, because it was a rainy day) in which plenty of people milled around. You couldn't even spend as much time beside every stand as you may have liked, because that would've taken ages. But it's really lovely that that kind of events are organised and that people have the ideas and effort to make most amazing things! On the spot we met with Anna-Liisa, her Finnish au pair friend Elisa and an Australian au pair Rachel. We had so many problems and setbacks with Flora to get into the venue itself (it clearly wasn't our day) that when we arrived, we didn't have time to circle around much before everybody was hungry for lunch. We went to an Indian restaurant opposite the hall, Flora had to leave, but she didn't miss anything. We got our starter papadoms and dips, we waited for our main courses. We waited some more. And more. We glared the kitchen (full of waiters, so probably there wasn't a lack of cooks either) with the evil eye, soon a waiter came to tell that it takes twenty minutes. We were confused. I thought he meant that we have to understand that preparing four dishes takes more time but apparently he meant that twenty minutes MORE. Once again somebody came and informed us that the food will be there in a couple of minutes. In the end we waited for our food for nearly fifty minutes in total. We wouldn't have had any other things to do.. And they didn't even give us a reason. And on top of everything Rachel got chicken instead of the lamb she ordered. So they brought the lamb dish as well and the chicken was on the house. Ergo waste of food because nobody can eat two plates of Indian. We got 20% off the bill and a waiter brought a card and promised a discount every time we come there to eat. Which will be never. A pity since the food was good. We went back to the fair with Anna-Liisa, she bought hot cider and I a pastry, surprise surprise :D We joined the other two and walked to the tube station where we parted. I headed towards the kids' school and fireworks night. Because November 5th was Guy Fawkes' Day, the school arranged a big event, a bonfire, food, drinks and fireworks. Such pretty fireworks *^0^* And because I'm used to seeing them only on New Year's. Standing there, I thought that was the kind of evening I like, not partying all night in a dingy club. I finished the day with the pastry and Catching Fire the film. Nice.
Suklaa-vadelma-leivonnainen, nami // Chocolate and raspberry pastry, yummy
Sunnuntaina leivoin korvapuusteja aamulla. Vihdoin! Ei onnistunu parhaal mahollisel taval, oli epämääräsen näkösiä, mut on ne vaan niin hyviä <3 Menin Robertan kaa sushi-illalliselle Piccadilly Circusin lähellä olevaan Taro-ravintolaan. Oli sushiaki niin ikävä!! Ruoka on parasta, hahaha. Ja Robertaa kuunnellessa kiitin mielessäni onneani mun host-perheestä. Vaikka välillä tuntuu, et en voi elää tarpeeks itsenäisesti ja vapaasti ja duunit ja lapset ärsyttää, nii on mulla asiat tosi hyvin kuitenki. Ehkä mun luonteella on kans merkitystä, koska en kyllä itelleni hyväksyis Robertan tilannetta, puhuisin huolistani ja vaatisin enemmän oman hyvinvointini eteen. Kun se puhu sen koti-ikävästä, mulle alko melkein tulla koti-ikävä. Onneks en koe sitä usein. Käveltiin Piccadillyn kaduilla, jotka oli valastu jouluvaloin. Vaik on musta liian aikasta, annoin anteeks, koska näytti niin upeelta. Poikettiin pieneen suklaapuotiin, Roberta valitsi kaakaon ja mä muutaman (kalliin) konvehdin. Annoin sille mukaan korvapuusteja, kun erottiin, koska niitä oli niin valtava määrä. Oli mukava ilta :)
//
On Sunday I baked cinnamon buns in the morning. Finally! They didn't succeed in the best way possible, were a bit unformed, but they are just so good <3 I went for sushi dinner with Roberta in a restaurant called Taro near Piccadilly Circus. I missed sushi so much too!! Food is the best, hahaha. And listening to Roberta, in my mind I thanked my luck for my host family. Even though at times it feels like I can't live independently and freely enough and the work and children are annoying, I'm still in a pretty good place. Maybe my personality's got something to do with it, too, because I wouldn't accept the situation Roberta's in, I'd talk about my worries and would demand more for my well-being. When she talked about homesickness, I almost became homesick myself. Luckily I don't experience that often. We walked on Piccadilly's streets which were illuminated with Christmas lights. Even though I think it's too soon, I forgave them, because it looked so marvellous. We popped into a tiny chocolate shop, Roberta chose hot chocolate and I a few (expensive) small chocolates. I gave her cinnamon buns to take with when we parted, because there was a huge pile of them. It was a pleasant night :)
Roberta ja minä // Roberta and I
Korvapuustit! // Cinnamon buns!
Kasvis-bento // Vegetarian bento
Suklaat toisesta kulmasta // Chocolates from a different angle
Jouluiset valot // Christmassy lights
Kun vietetään Jacobin kaa "deitti-iltaa" ja syödään kahestaan illallista, jutellaan ja lauletaan yhessä Frozenia. Kun Daisy kertoo olevansa yhen koulukaverinsa kaa "frenemy" (välillä vihataan ja välillä rakastetaan toisiaan) ja mä vertaan sitä meijän väliseen suhteeseen, ja Ethan kommentoi hymy äänessään, et hän vihaa mua koko ajan. Kun törmään au pair -kavereihin koulun pihalla ja Ethan nolostuu, kun Flora yrittää mun kanssa auttaa sitä aidalle istumaan, ja ne kehuu sitä söpöks (olin iteki sillä hetkellä samaa mieltä) ja uskoo sen pitävän musta ja sanoo meitä sisarusten näkösiks. Kun keksitään Daisyn kanssa koko aakkosille nimet ja samalla kirjaimella alkavat ammatit (Paula poliisi jne.). Kun siitä huolimatta että oon just ollu tiukka ja noudattanu Clairen käskyjä (vaikka Ethan sano, et oon huono au pair, koska EN tee, mitä Claire toivoo), ne haluaa halaa mua ja nauraa mun jutuille. Sellasina hetkinä mua ei kaduta, että oon täällä.
//
When we're having a "date night" with Jacob and eat dinner just the two of us, chat and sing Frozen together. When Daisy tells me she's a "frenemy" with a girl from school (sometimes you hate and sometimes love each other) and I compare it to our relationship, and Ethan comments with a smile in his tone that he always hates me. When I run into fellow au pairs in the school playground and Ethan gets embarrassed when Flora tries to help me make him sit on the fence, and they tell me he's cute (and I agreed at that moment) and thinks he likes me and say we look like siblings. When we think of alliterations for names and occupations (Paula the Policewoman etc.) for each letter of the alphabet with Daisy. When despite the fact that I've just been strict and followed Claire's orders (even though Ethan said I'm a bad au pair because I DON'T do what Claire wishes for), they want to hug me and laugh at the things I say. On moments like those I don't regret being here.
Tältä näyttää mun huoneen seinä nyt - valokuvia kotoa // This is what the wall in my room looks like now - photos from home
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti