Onko mun pakko keksiä otsikko? // Do I Have to Come Up with a Title?

Perjantai kolmastoista. Töiden suhteen erilainen, koska perhe lähti sapatiks muualle syömään eli mulla ei ollu hirveesti tekemistä. Iltapäivällä hain lapset aiemmin koulusta, mikä oli aika jännää. Piti soittaa ovisummerii, et pääs portista sisään ja kirjata ne ulos syineen päivineen. Sit ne lähti tohinalla isovanhemmille ja mä imuroin pikasesti. Olin oottanu tota päivää ku kuuta nousevaa. One Directionin uuden albumin julkasupäivä. Kipitin bussille ja sillä Brent Crossiin. Pyörin siellä yli tunnin tsekaten kaikki kaupat. Ei levyjä, ei cd:itä missään. Argh! Olin niin vihanen ja pettyny!!! Dx Ostin kuitenki pari joululahjaa, nii ei ihan menny hukkaan reissu. No, ilta onneks käänty nousuun. Menin päivälliselle The Joiner Armsiin Kaisan, yhen suomalaisen Mikaelan ja saksalaisten Jessin ja Bettyn kaa. Oli tosi hauskaa! Istuttiin pikkiriikkisessä pöydässä kuunnellen vieressä pauhaavaa kaiutinta, meneillään oli futispeli, mut ei se haitannu tunnelmaa. Ruoan jälkeen Betty katteli jälkiruokalistaa ja sano, et sitä kyl vähän houkuttelis sellanen, mut jos kukaan muu ei ota, ei sekään. Sanoin, et mulle käy aina jälkkäri. "Mä tykkään susta", se kommentoi. Haha :D Tilattiin jaettava keksipizza ja siinä ois kyl ollu jaettavaa neljälleki! Se oli siis keksitaikina, joka oli tehty pizzan muotoon ja leikattu paloiks, päällä brownieta, vaahtokarkkeja ja toffeekastiketta, tarjoiltuna jäätelön kera. Sokeripommi. Vyöryttiin Tescoon, koska Kaisa ja Jessi halus ostaa suklaata (minä ja Betty ei xD). Sisään tullessamme Kaisa huomautti heti, et tuolla on cd-hylly. Mun vireystila nous. Juoksin hyllyn luo ja skannasin sen. Made in the A.M.!!! Monta yksilöä vierekkäin. Teki mieli kiljua onnesta ^0^ Liian aikasin. Pelkkiä tavallisia versioita ja halusin deluxen, koska siinä on ylimääräsiä biisejä. Olin vajota maan alle taas uudesta pettymyksestä. Päätin kuitenki viel selata takanaki olevat levyt ja siel oli muutama deluxe jäljellä! En tajuu, miks sillä oli niin suuri merkitys, et sain sen just julkasupäivänä, koska tiesin, etten kuuntelis kuitenkaa, mut sil vaa jotenki oli. Tunti ennen päivän loppua se oli mun <333

//

Friday the 13th. When it came to work, it was different because the family went out for Shabbat dinner, so I didn't have much to do. In the afternoon I picked the kids up earlier from school, which was quite exciting. I had to ring the door buzzer to be let in through the gate and sign them out with reason of leaving early and all. Then they left in a fuss to the grandparents', and I hoovered quickly. I had waited for this day, holding my breath. The release date of One Direction's new album. I skittered to the bus and by it to Brent Cross. I spent there more than an hour, checking out all the shops. No records, no cds anywhere. Grr! I was so angry and disappointed!!! Dx I still bought a couple of Christmas presents so the whole trip wasn't a complete waste. Well, luckily the night took a turn in a better direction. I went to have dinner in The Joiner Arms with Kaisa, another Finn Mikaela and Germans Jessi and Betty. It was really fun! We sat at a teeny tiny table, listening to the speaker next to us, blasting the on-going football game, but it didn't bother the mood. After main course Betty eyed the desserts menu and said that she was tempted to try one but if nobody else would, she'd skip it. I said that I'm always up for dessert. "I like you," she commented. Haha :D We ordered a cookie pizza to share and there would've been enough to share for four people! It was cookie dough made into the shape of a pizza and cut into pieces, topped with brownie, marshmallows and toffee sauce, served with ice cream. A sugar bomb. We rolled into Tesco because Kaisa and Jessi wanted to buy chocolate (Betty and I didn't xD). When we got in, Kaisa instantly pointed out a cd shelf. I perked up. I ran to the shelf and scanned it. Made in the A.M.!!! Many copies next to each other. I felt like screaming of happiness ^0^ Too soon. Only the regular editions and I wanted the deluxe one because it has extra songs. I was about to sink underground out of yet another disappointment. I decided to go through the back rows anyway and there were a few deluxes left! I don't get why it meant so much to get it on the day of releasing, because I knew I wouldn't listen to it, but somehow it just did. An hour before the day ended it was mine <333

Onnellinen Made in the A.M.:n omistaja // The happy owner of Made in the A.M.

Olin oottanu lauantaita innolla. Cats. Alotin aamun rauhallisesti ilman perhettä, söin aamiaista Made in the A.M.:n soidessa taustalla (ja rakastuin siihen <3). Kyllähän mä olin jo edellisiltana kuullu Pariisin iskuista, mut ku niiden laajuus selvis ja Marilta tuli viesti, et sen äiti ei haluis sen lähtevän ja et Lontooski on nostettu valmiustilaa (mikä on tietenki ihan loogista), nii alkohan mua vähän hirvittää metromatkustaminen. Ei tollasta Suomessa tuu aatelleeks, siel kaikki tollanen tuntuu tosi kaukaselta. Mut ku hetken oli järjellä aatellu, nii totta kai mä aioin lähteä. Varsinki jos oisin yksin himaan jääny, oisin seonnu. Ja kuten Lilly sano, se oli varmaan turvallisin päivä lähtee, koska kaikki oli varpaillaan. Teatterillaki oli laukkujen tarkistus. Onneks Mariki päätti olla antamatta pelolle periks ja tuli. Esitys oli mahtava! Yhtäaikanen laulu ja tanssi, kissamaiset liikkeet, ne oli oikeesti kissoja eikä näyttelijöitä, musiikki ja koreografiat, ah <3 Eihän siinä tarinassa mitään järkee oo, mut ei sil oo välii :D Ja olin superilosesti yllättyny siitä, miten Rum Tum Tugger oli toteutettu! Rockstaran sijaan se oli pukeutunu takaperoseen lippikseen ja haaremihousuihin, se breikkas ja räppäs soolonsa!! Huikeeta. Mun ei ois tarvinnukaa olla lastenvahtina illalla, mut koska kaikkien muiden piti ja olin naatti, menin vaa himaan ja katoin Matkijanärhen ykkösosan jäätelöpurkin ja suklaan kera.

//

I had eagerly waited for Saturday. Cats. I started my morning peacefully without the family, had brekkie with Made in the A.M. on the background (and fell in love with it <3). I had heard about the attacks in Paris the night before, but when the extent of them was revealed and Mari texted that her mom doesn't want her to go and that London has raised security levels (which is obviously very logical), I did become a bit horrified of going to the tube. You don't think about that kind of thing in Finland, stuff like that seems so distant there. But when I had contemplated it for a minute with reason, of course I was going to go. Especially if I had stayed home alone, I would've gone out of my mind. And as Lilly said, that was probably the safest day to go because everybody was on alert. There was even a bag search at the theatre. Fortunately Mari decided not to give in to fear, either, and came. The show was brilliant! Simultaneous singing and dancing, cat-like movements, they were really cats and not actors, music and choreographies, ah <3 The story makes no sense whatsoever but it doesn't matter :D And I was surprised in a super positive way about the way they had changed Rum Tum Tugger! Instead of being a rock star he was dressed in a backwards cap and shalwar, he breakdanced and rapped his solo!! The bomb. I didn't have to babysit after all but because everybody else had to and I was knackered, I just went home and watched Mockingjay part 1 with a pot of ice cream and chocolate as my company.


Sunnuntaiaamuna mentiin Floran kaa The Joiner Armsiin (ilmeisesti mun kantapubi :D) perinteiselle englantilaiselle aamiaiselle. Paitsi et oltiin liian aikasin liikkeellä. Pubi aukes vasta puolen tunnin päästä, joten mentiin hämmentävään El Bazaar -kahvilaan viettämään aikaa. Hämmentävään, koska sisustus oli marokkolaisturkkilainen (tai jotain) mut menu ranskalainen ja musiikki sellasen itämaisen ja tyylii listahittien yhdistelmä. Mut hyvä paikka, joten päätettiin katsastaa joskus paremmin. (Join chai latten, joka maistu juotavalta joulupuurolta, hihii.) Siirryttiin pubiin, tilattiin perinteinen, pannukakut ja kreikkalainen jogurtti. Hetken päästä tarjoilija tuli pyytää anteeks, et jogurttii ei oo. Tilattiin puurot sen sijaan. Ei kulunu kauaa, ku se tuli taas pöytään nolona kertomaan, et seki oli loppu. Oltiin kuulemma ekat asiakkaat kolmeen viikkoon, jotka pyys niitä annoksia. Englantilaiset selvästi elää epäterveellisemmin xD Tyydyttiin sit mustikkamuffineihin. Brunssiks muuttuneen aamiaisen jälkeen suunnattiin Camdeniin, jossa oli kaks taidenäyttelyä: toinen oli yhen taiteilijan maalauksia kauhuelokuvista ja toinen oli kanadalaisen nykytaiteilijan interaktiivinen videonäyttely. Yks video katottiin pallomereen uponneena! Hyvin jännä kokemus. Mut kiva rento päivä. Ja illalla tein avokadopastakulhollisen itelleni~ <3

//

On Sunday morning we went to The Joiner Arms (apparently my regular pub :D) with Flora to have traditional English breakfast. Except that we were too early. The pub opened in half an hour, so we went to a baffling El Bazaar café to bide the time. Baffling because the decor was Moroccan-Turkish (or something) but the menu French and the music a combination of oriental and top hits, basically. But a nice place so we decided to check it out better another time. (I had a chai latte which tasted like drinkable Christmas porridge, teehee.) We moved to the pub, ordered the traditional, pancakes and Greek yoghurt. After a moment the waiter came to apologise that there was no yoghurt. We ordered porridge instead. It was not long until he came back to the table, embarrassed, to tell that was finished, too. Apparently we were the first customers in three weeks to ask for those dishes. The English clearly live more unhealthily xD We settled for blueberry muffins, then. After the brekkie that had turned into a brunch we headed to Camden in which there were two art exhibitions: one was paintings of horror films by an artist and the other an interactive video exhibition by a Canadian contemporary artist. One video had to be watched while being submerged in a ball pit! A very interesting experience. But a nice relaxing day. And in the evening I made a bowl of avocado pasta for myself~ <3

Alkupala // Starter

Perinteinen englantilainen aamiainen brunssi // Traditional English breakfast brunch

Mun lempiruoka! // My favourite food!

Oon huomannu, et meille on Ethanin kaa muodostunu tapoja, joita tiiän, et se ei oo muiden kaa tehny. Koska halusin sen pesevän hampaita kauemmin, aloin pyytää sitä tekemään nopeen tarkistuskierroksen sen jälkeen, ku se oli tehny "aa"n ja "juuston". Nykyään se sanoo ite "Tarkistuskierros!", ku on sen aika. Hahaa! Oon opettanu sille jotain :D Toinen tapa on sillon, ku on aika mennä sänkyyn ja vaihtaa huoneen valosta Ethanin sänkyyn kiinnitettyyn pikkulamppuun. Yritetään aina sammuttaa ja sytyttää ne yhtäaikasesti, mä sammutan huoneen valon, ku se sytyttää omansa. Yleensä ei onnistuta ja testataan pari kertaa, mut sen jälkeen sanon, et on aika luovuttaa ja lukee satu. Mut se on meijän juttu ja se on kivaa ^^ Meijän juttu on myös leikkiä, et Ethanin raajat menee poikki ja mun pitää soittaa ambulanssi (ja olla ensihoitaja - tai poliisi). En tiiä, miks se haluu aina leikkii tollasta, ei kai lapsista aina ota selvää. Luulen, et se tykkää, ku teen erilaisii äänii, ainaki ku se oli yks päivä menos kylpyyn ja teki riisuutumisesta kisan ja esitteli lihaksiaan, se halus, et käytin sellasta painirinkiselostajaääntä, jolla olin alottanu kommentoimaan sen suoritusta :D Ja edelleen parasta on, ku sanon hyvää yötä ovelta ja se viittoo mua raivokkaasti luokseen ja haluu antaa pusun x3 Oon voittanu sen puolelleni. vv

//

I've noticed that Ethan and I have formed habits that he hasn't done with anybody else. Because I wanted him to brush his teeth for longer, I asked him to do a quick check round after "aa" and "cheese". Nowadays he says "Check round!" himself when it's time for it. Hahaa! I've taught him something :D The other habit is when it's time to go to bed and switch from the room light to the small lamp attached to Ethan's bed. We always try to turn them off and on simultaneously, I turn off the room light while he turns on his own. Usually we don't succeed and test it a couple of times, but after that I tell it's time to give up and read a story. But it's our thing and it's nice ^^ Our thing is also to play that Ethan's limbs are broken and I have to call an ambulance (and be the paramedic - or a police officer). I don't know why he always wants to play something like that, I guess you never know with children. I think he likes when I do different voices, at least one day when he was getting in the bath and making a contest of undressing and showing off his muscles, he wanted me to use a kind of wrestling ring presenter voice in which I had started to comment on his task :D And still the best thing is when I say goodnight from the door and he fiercely beckons me to him and wants to give a kiss x3 I've won him over. vv


Daisy on tosi samanlainen ku minä. Siis jopa pelottavan paljon. Se laulaa kans koko ajan, aivan koko ajan. Yks päivä seisoin sen vieressä, ku se oli suihkussa ja laulo. Sitähän mäki teen (paitsi ilman yleisöö xD). Ethanki kyseli, miks laulan aina ja et Daisy tekee niin kans. Koska laulaminen on parasta <3 Veljet ei vaan oo kovin kohteliaita mitä Daisyn laulamiseen tulee, ne yleensä valittaa, et se on kauheeta ja et ne kuolee. Mä aina käsken Daisyy olla välittämättä niistä ja sanon, et laulamises on kyse hauskanpidosta. Onneks Daisy ei välitäkää niiden moitteista. Kerran puhuttiin ruoasta ja mä ihmettelin ääneen, miten se selvii niin pienellä ruokamäärällä päivässä. Se sano epätoivosena: "No enhän mä selviikään!" Eli siis aina nälkänen kuten au pairinsa xD Ja se rakastaa pukeutumista ja sitä, kun saa tehä jotain tavallisuudesta poikkeavaa (esimerkiks hullut hiukset -päivä koulussa)! Ehkä vähemmän mairitteleva piirre, joka meissä on myös yhteistä, on meijän piikittely. Näsäviisaat ja nenäkkäät kommentit on molempien erikoisalaa. Hehhehee. Ja äkkipikasuutta löytyy myös tosta leidistä. Se kyl täytyy sanoo, et itestäni en tunnista sellasta selkeetä ilkeilyä ja oikeesti loukkaavia kommentteja, joita se joskus heittää. Et ehkä mekään ei ihan samasta puusta olla veistetyt.

//

Daisy is really similar to me. I mean, frighteningly so. She also sings all the time, and that is all the time. One day I stood beside her when she was in the shower and sang. That's what I do, too (except without the audience xD). Ethan asked why I always sing and that Daisy does it, too. Because singing is the best <3 The brothers just aren't very polite when it comes to Daisy's singing, they usually complain it's horrible and that they're dying. I always tell Daisy to ignore them and that singing is about having fun. Luckily Daisy doesn't give a toss about their dissing. Once we talked about food and I wondered aloud how she manages with such little food in a day. She said desperately, "Well, I don't manage!" So, always hungry like her au pair xD And she loves dressing up and doing things that are out of the ordinary (for instance mad hair day in school)! Maybe a little less flattering characteristic, which is common to us both, is the way we jeer. Snarky and cheeky remarks is the specialty of both of us. Hehhehee. And having a short temper is a quality of that lady as well. I must say that I don't recognise in myself a certain sheer nastiness and actually insulting comments that she sometimes blurts. So perhaps we're not completely carved out of the same tree.


Jacobin kanssa meillä on meijän tiistai-illalliset, jollon kuunnellaan sen uudesta sovelluksesta törkeitä soittareita (mitä ilman voisin elää xP). Mut on ihan hauskaa istuu ruoan ääressä ja bilettää sen kaa, ku muut ei oo kotona. Meil on myös meijän iltakeskustelut, ku oon lapsenvahtina. Jutellaan lempipaikoista, paikoista, joissa haluttais käydä, mun tyylikkäistä uusista hiuksista (oon tottunu, et Ethan hiplaa mun hiuksii, mut nyt se oli Jacob xD), kielistä ja kirosanoista, ja toki naureskellaan myös sen sisaruksille ja se kertoo, kuinka perhe on muuttunu. Ja sit se sanoo jotain omituista, kuten oonko mä mies, jolla on liivi tai näänkö mä pavuilla täytetyn karhun. Ja vaik mä tiiän, et sen pitäis mennä nukkumaan, en vaan voi olla huvittumatta ja jatkamatta juttua. Tiettyyn pisteeseen asti tietty. Se ois halunnu, et mä oisin jääny sen huoneeseen, koska kerroin, et jos en saa kaheksan tunnin yöunii, musta tulee hirviö ja se ois halunnu todistaa sitä. Sen sijaan tulin ylös ja kirjotan siitä ;D

//

With Jacob we've got our Tuesday suppers when we listen to rude ringtones on his new app (which I could live without xP). But it's rather fun sitting at the table and partying with him when nobody else is home. We also have our nightly conversations when I'm babysitting. We discuss favourite places, places we'd like to visit, my slick new hair (I'm used to Ethan playing with my hair but now it was Jacob xD), languages and swear words, and of course we laugh at his siblings, too, and he tells how the family has changed. And then he says something weird, like if I am a man with a vest or if I see a bear filled with beans. And even though I know he should go to sleep, I can't help being amused and continuing the chat. Up to a point, obviously. He would've liked me to stay in his room because I told him I'll turn into a monster if I don't get eight hours of sleep and he would've liked to witness that. Instead I came up and am writing about it ;D


Näin loppuun täytyy viel sanoo, et nää lapset on kyl kaikki tissipakkomielteisiä. Jacob sano pitävänsä Elsasta enemmän ku Annasta, koska sil on isot rinnat (mun mielestä ne on kyl samankokoset molemmilla xP). Daisy kerran vahingossa tarttu mun rintaan hypätessään kylvystä ja kysyin, puristiks se just mun tissii, se pyys anteeks ja sano: "Sulla on aika pienet." Sanoin olevani tietonen tästä xD Ja sokerina pohjalla tää viisvuotias. Sehän on koko ajan kurkkimassa paidan sisään ja mitä ikinä, mut koottuun parhaimmistoon kuuluu kommentti: "Tissit on parhaat, koska niitä voi työntää!" Kerran se taas venytti mun paitaa ja sano, et mun rinnat on aika isot (se oliki eka sitä laatua), mut muuttiki mielensä: "Oikeestaan ne on aika ohuet." Ja tänään (typerä kun olin ja laitoin avonaisen topin) se veti sen alas ja sano: "Sulla on ohuet tissit. Ei, ne on seksikkäät." Kyllähän mä sille sanoin, et se on sopimatonta ja sanon niille aina, et perseen läpsiminen ja puristelu on sopimatonta (Jacobista se oli hyväksyttävää, koska oon vähän ku sen sisko), mut kyl mua silti aina naurattaa, koska on siinä vaan jotain absurdia.

//

As a finish I must say that these kids all have a boob obsession. Jacob said he prefers Elsa to Anna because she's got big breasts (I think they've both got the same size xP). Daisy once accidentally grabbed my boob while jumping out of the bath and I asked if she just squished my boob, she apologised and said, "You've got quite small ones." I said I was aware of that xD And the icing on the cake is the five-year-old. He's constantly looking up shirts and what not, but one of the best comments ever is, "Boobs are the best because you can push them!" Once he stretched my shirt again and said my breasts are pretty big (well, that's a first), but changed his mind, "Actually they're quite thin." And today (stupid that I was and wore a revealing top) he pulled it down and said, "You've got thin boobs. No, they're sexy boobs." I did tell him it's inappropriate and I always tell them that slapping and pinching somebody's bum is inappropriate (Jacob thought it was acceptable because I'm kind of like his sister), but I still feel like laughing because somehow it's just so absurd.

Ylä- ja alamäkiä // Ups and Downs

Tän tekstin voisinki alottaa kehuskelemalla. Kun Tamara tuli, puhuttiin hetki puhelimessa siitä, miten se saapuu tähän taloon. Hetken päästä siltä tuli viesti, et se oli päässy metroon ja lisäys, et kuulostan jo ihan britiltä. Hihii ^^ Sunnuntaina esityksen jälkeen oltiin siellä pubissa ja brassityttö Joyce kysäs multa, et Suomestako mä olin. Vastasin myöntävästi ja sen jätkäkaveri (jonka oletin olevan britti) sano, et oli luullu mua englantilaiseks. Kehuin siinä vähän Suomen koulujärjestelmää, mut oikeesti myhäilin itekseni ;D Viime viikolla täällä kävi puuseppä muutamana päivänä ja yks päivä oltiin kahestaan kämpillä ja se tuli keittiön ovelle, ku laitoin lounasta. Se alotti, et "anteeks, olin epäkohtelias" ja aattelin, et mitäs nyt. Jatko kuulu, et se oli kuunnellu, ku puhuin Clairen kaa puhelimes (ja salakuuntelua siis pyys anteeks) ja: "Sun enkku on täydellistä." Täydellistä. Voiko parempaa kehua natiivilta saada? Ihan ku tää ei olis ollu jo tarpeeks saamaan mua ylimieliseks paskiaiseks (anteeks mun ranska), nii lauantaina olin liikkeellä porukassa, johon kuulu australialainen au pair, joka sano, et mun enkku on tosi hyvää, lähes menisin natiivista. Ja Anna-Liisa sano, et tähtää samanlaisiin enkuntaitoihin ku mulla. Lentelen tässä pois onnensiivillä~~~

//

I could begin this post with bragging. When Tamara came, we spoke on the phone for a minute about how she would arrive at the house. After a second she messaged, saying she'd got on the tube and adding that I already sound like a Brit. Heehee ^^ On Sunday after the showcase we were in the pub and a Brazilian girl Joyce asked me if it was Finland that I was from. I said yes and her male friend (who I assumed to be British) said he'd thought I was English. I complimented on the Finnish school system for a bit but really chuckled secretly to myself ;D Last week there was a carpenter here for a few days and one day it was just the two of us in the house and he came to the kitchen door when I was making lunch. He began with "sorry, I was rude" and I thought what on earth. The rest was that he had listened to me speaking to Claire on the phone (and apologised for the eavesdropping, that is) and, "Your English is perfect." Perfect. Can one get a better compliment from a native speaker? As if this wasn't enough to make me a cocky arsehole (pardon my French), on Saturday I was out with a group that had an Australian au pair who said that my English is very good, I could almost pass for a native speaker. And Anna-Liisa said she's aiming for English skills as good as mine. I'll just fly away with wings of happiness~~~

Perjantai oli jännä päivä. Elison tuli vierailulle. Kyllä, kuuluisa Elison, Ethanin suosikki Elison, näiden edellinen au pair Elison. Oli hauskaa jutella jollekulle, joka tietää tasan, millasta tos perhees on elää. Tietenki kaikki lapset oli ihan sen kimpussa ja ymmärrettäväähän se on, enkä mä nyt olettanu, et se ois kamala ihminen (vaik tietenki osa musta toivoo, et oisin lasten suosikki xP). Jännää oli kuitenki huomata, et ne kutsu sitä välil Neaks!! Ja ku se tuli mun kaa hakee skidei koulusta, Ethan käveli kuitenki mun kaa käsi kädessä. Mitä ihmettä? o.o Illallisen jälkeen sit lähin sen ja sen italialaisten kavereiden kaa Camdenin Kokoon, osin siks, et aattelin, et ois tyhmää kieltäytyy kutsusta, osin, koska pitäähän sitä nyt ainaki kerran klubittaa Lontoossa ja osin myös näyttääkseni Clairelle, etten oo "vakava", koska se oli ihan sitä mieltä, et mun täytyy lähtee ulos. Päästiin klubiin vasta yheltätoista ja mua huvitti suunnattomasti, ku mä oisin voinu mennä tanssii, mut Elison ei halunnu, koska lattial oli liian vähän porukkaa. Ja ku paikalle tuli livebändi ja liityttiin ihmisjoukkoon, se ja sen kaverit lähinnä vaa seisoskeli paikallaan ja hihitteli muiden hassuille tanssiliikkeille. Mä tanssin. En ees niin rajusti, ku ois ollu fiilis. Et kukas nyt on se vakava :P En sit jaksanu olla ku puol kahteen, koska musa oli liian kovaa, ei tanssittu ja ne puhu vaan italiaa keskenään. Mut Elison oli kyl sulonen, ku saatto mut ulos, halas, vakuutti, et lapset tykkää musta ja kehu viel mun enkkuaki. Mut tulipa todistettuu, et en oo niin klubi-ihminen tai ainaki se täytyy tehä oikees porukas.

//

Friday was an interesting day. Elison came to visit. Yes, the famous Elison, Ethan's favourite Elison, their previous au pair Elison. It was fun to talk to somebody who knows exactly what it's like to live in this family. Of course all the children were all over her and it's utterly understandable, and I wasn't expecting her to be a horrible person (even though a part of me wishes I was the children's favourite xP). It was weird to notice that they called her Nea once in a while!! And when she accompanied me to pick up the kids from school, Ethan still walked hand in hand with me. What on earth? o.o After dinner I went with her and her Italian friends to Koko in Camden, partly because I thought it would've been silly to decline an invitation, partly because it's almost compulsory to club in London at least once and also partly to show Claire I'm not "serious", since she was of the opinion that I need to go out. We made it into the club at eleven o'clock and I was immensely amused because I could've gone and danced but Elison didn't want to due to too few people on the dance floor. And when a live band started to perform and we joined the crowd, she and her friends mainly just stood still and giggled at the funny way others danced. I danced. And not even as fiercely as I would've felt like. Who's serious now :P I didn't want to stay past half one, because the music was too loud, we didn't dance and they just spoke Italian to each other. But Elison was really sweet, walking me out of the club, hugging and reassuring me the kids like me and complimenting on my English on top of everything. Well, I proved I'm not a clubbing kind of person or at least it has to be done in the right company.

Lauantaina lähettiin Floran kaa Brick Lanelle, jossa oli kansainvälisesti järjestettävä Renegade Craft Fair, käsintehtyjä koruja, kortteja, pehmoleluja, tauluja ja leivonnaisia ja paljon paljon muuta. Iso sisähalli (kiitos kaunis, koska oli sadepäivä), jossa pyöri paljon ihmisiä. Eihän jokasen pöydän edessä ees voinu viettää nii paljon aikaa, ku ois ehkä halunnu, koska siin ois menny ikä ja terveys. Mut tosi ihanaa, et tollasia tapahtumia järkätään ja et ihmisillä on ideoita ja jaksaa nähä vaivaa valmistaakseen mitä mahtavimpia asioita! Tavattiin paikan päällä Anna-Liisa, sen suomalainen au pair -kaveri Elisa ja australialainen au pair Rachel. Meillä oli Floran kaa niin paljon ongelmia päästä ite tapahtumapaikalle (ei selvästi ollu kummankaan meijän päivä), et ku saavuttiin, ei ehitty kauaakaa kierrellä, ku kaikilla oli jo lounasnälkä. Mentiin vastapäiseen intialaiseen, Flora joutu lähtee, mut eipä menettäny mitään. Saatiin alkupalaks papadomit ja dipit, ooteltiin pääruokiamme. Ooteltiin vähän lisää. Ja lisää. Kateltiin keittiöön (täynnä tarjoilijoita, ei siis varmaa ollu kokeistakaa pula) pahal silmäl, pian tarjoilija tuli sanoo, et kestää kakskyt minsaa. Hämmennyttiin. Luulin, et se tarkotti, et meijän täytyy ymmärtää, et neljän annoksen tekoon menee pidempi aika, mut ilmeisesti se tarkottiki, et VIELÄ kakskyt minsaa. Kerran vielä joku tuli sanoo, et pari minsaa. Loppujen lopuks ootettiin ruokiamme lähes viiskyt minsaa yhteensä. Eihän meillä muutakaan tekemistä ois ollu... Ei saatu ees mitään syytä. Ja Rachel sai kaiken lisäks kanaa tilaamansa lampaan sijaan. Hehän sit toi lammasannoksen myös ja kana oli talon tarjooma. Eli ruokaa vaa siis roskiin, koska ei kukaan jaksa kahta annosta intialaista syödä. Saatiin laskusta 20% kyl pois ja tarjoilija anto käyntikortin ja lupas alennuksen aina, ku tullaan sinne syömään. Mikä on kyllä ei koskaan. Harmi, koska ruoka oli hyvää. Käytiin Anna-Liisan kaa viel markkinoilla, se osti kuumaa siiderii ja mä ostin leivonnaisen, yllätys yllätys :D Liityttiin taas kahen muun joukkoon ja käveltiin metrikselle, jossa erottiin. Mä lähin lasten koulua ja ilotulitusiltaa kohti. Koska 5.11. oli Guy Fawkesin päivä, koululla oli iso tapahtuma, kokko, ruokaa, juomaa ja ilotulituksia. Niin hienoja ilotulituksia *^0^* Ja ku on tottunu näkee niitä vaan uutena vuonna. Siinä seistessä aattelin, et se oli mun tyylinen ilta, ei bilettäminen nuhjusessa klubissa. Lopetin päivän siihen leivonnaiseen ja Vihan liekit -elokuvaan. Mahtii.

//

On Saturday we set course to Brick Lane with Flora, there was an internationally organised Renegade Craft Fair, handmade jewellery, cards, plushies, paintings and pastries and much much more. A large indoors hall (thank you kindly, because it was a rainy day) in which plenty of people milled around. You couldn't even spend as much time beside every stand as you may have liked, because that would've taken ages. But it's really lovely that that kind of events are organised and that people have the ideas and effort to make most amazing things! On the spot we met with Anna-Liisa, her Finnish au pair friend Elisa and an Australian au pair Rachel. We had so many problems and setbacks with Flora to get into the venue itself (it clearly wasn't our day) that when we arrived, we didn't have time to circle around much before everybody was hungry for lunch. We went to an Indian restaurant opposite the hall, Flora had to leave, but she didn't miss anything. We got our starter papadoms and dips, we waited for our main courses. We waited some more. And more. We glared the kitchen (full of waiters, so probably there wasn't a lack of cooks either) with the evil eye, soon a waiter came to tell that it takes twenty minutes. We were confused. I thought he meant that we have to understand that preparing four dishes takes more time but apparently he meant that twenty minutes MORE. Once again somebody came and informed us that the food will be there in a couple of minutes. In the end we waited for our food for nearly fifty minutes in total. We wouldn't have had any other things to do.. And they didn't even give us a reason. And on top of everything Rachel got chicken instead of the lamb she ordered. So they brought the lamb dish as well and the chicken was on the house. Ergo waste of food because nobody can eat two plates of Indian. We got 20% off the bill and a waiter brought a card and promised a discount every time we come there to eat. Which will be never. A pity since the food was good. We went back to the fair with Anna-Liisa, she bought hot cider and I a pastry, surprise surprise :D We joined the other two and walked to the tube station where we parted. I headed towards the kids' school and fireworks night. Because November 5th was Guy Fawkes' Day, the school arranged a big event, a bonfire, food, drinks and fireworks. Such pretty fireworks *^0^* And because I'm used to seeing them only on New Year's. Standing there, I thought that was the kind of evening I like, not partying all night in a dingy club. I finished the day with the pastry and Catching Fire the film. Nice.

 

Suklaa-vadelma-leivonnainen, nami // Chocolate and raspberry pastry, yummy

Sunnuntaina leivoin korvapuusteja aamulla. Vihdoin! Ei onnistunu parhaal mahollisel taval, oli epämääräsen näkösiä, mut on ne vaan niin hyviä <3 Menin Robertan kaa sushi-illalliselle Piccadilly Circusin lähellä olevaan Taro-ravintolaan. Oli sushiaki niin ikävä!! Ruoka on parasta, hahaha. Ja Robertaa kuunnellessa kiitin mielessäni onneani mun host-perheestä. Vaikka välillä tuntuu, et en voi elää tarpeeks itsenäisesti ja vapaasti ja duunit ja lapset ärsyttää, nii on mulla asiat tosi hyvin kuitenki. Ehkä mun luonteella on kans merkitystä, koska en kyllä itelleni hyväksyis Robertan tilannetta, puhuisin huolistani ja vaatisin enemmän oman hyvinvointini eteen. Kun se puhu sen koti-ikävästä, mulle alko melkein tulla koti-ikävä. Onneks en koe sitä usein. Käveltiin Piccadillyn kaduilla, jotka oli valastu jouluvaloin. Vaik on musta liian aikasta, annoin anteeks, koska näytti niin upeelta. Poikettiin pieneen suklaapuotiin, Roberta valitsi kaakaon ja mä muutaman (kalliin) konvehdin. Annoin sille mukaan korvapuusteja, kun erottiin, koska niitä oli niin valtava määrä. Oli mukava ilta :)

//

On Sunday I baked cinnamon buns in the morning. Finally! They didn't succeed in the best way possible, were a bit unformed, but they are just so good <3 I went for sushi dinner with Roberta in a restaurant called Taro near Piccadilly Circus. I missed sushi so much too!! Food is the best, hahaha. And listening to Roberta, in my mind I thanked my luck for my host family. Even though at times it feels like I can't live independently and freely enough and the work and children are annoying, I'm still in a pretty good place. Maybe my personality's got something to do with it, too, because I wouldn't accept the situation Roberta's in, I'd talk about my worries and would demand more for my well-being. When she talked about homesickness, I almost became homesick myself. Luckily I don't experience that often. We walked on Piccadilly's streets which were illuminated with Christmas lights. Even though I think it's too soon, I forgave them, because it looked so marvellous. We popped into a tiny chocolate shop, Roberta chose hot chocolate and I a few (expensive) small chocolates. I gave her cinnamon buns to take with when we parted, because there was a huge pile of them. It was a pleasant night :)

Roberta ja minä // Roberta and I

Korvapuustit! // Cinnamon buns!

Kasvis-bento // Vegetarian bento

Suklaat toisesta kulmasta // Chocolates from a different angle

Jouluiset valot // Christmassy lights

Kun vietetään Jacobin kaa "deitti-iltaa" ja syödään kahestaan illallista, jutellaan ja lauletaan yhessä Frozenia. Kun Daisy kertoo olevansa yhen koulukaverinsa kaa "frenemy" (välillä vihataan ja välillä rakastetaan toisiaan) ja mä vertaan sitä meijän väliseen suhteeseen, ja Ethan kommentoi hymy äänessään, et hän vihaa mua koko ajan. Kun törmään au pair -kavereihin koulun pihalla ja Ethan nolostuu, kun Flora yrittää mun kanssa auttaa sitä aidalle istumaan, ja ne kehuu sitä söpöks (olin iteki sillä hetkellä samaa mieltä) ja uskoo sen pitävän musta ja sanoo meitä sisarusten näkösiks. Kun keksitään Daisyn kanssa koko aakkosille nimet ja samalla kirjaimella alkavat ammatit (Paula poliisi jne.). Kun siitä huolimatta että oon just ollu tiukka ja noudattanu Clairen käskyjä (vaikka Ethan sano, et oon huono au pair, koska EN tee, mitä Claire toivoo), ne haluaa halaa mua ja nauraa mun jutuille. Sellasina hetkinä mua ei kaduta, että oon täällä. 

//

When we're having a "date night" with Jacob and eat dinner just the two of us, chat and sing Frozen together. When Daisy tells me she's a "frenemy" with a girl from school (sometimes you hate and sometimes love each other) and I compare it to our relationship, and Ethan comments with a smile in his tone that he always hates me. When I run into fellow au pairs in the school playground and Ethan gets embarrassed when Flora tries to help me make him sit on the fence, and they tell me he's cute (and I agreed at that moment) and thinks he likes me and say we look like siblings. When we think of alliterations for names and occupations (Paula the Policewoman etc.) for each letter of the alphabet with Daisy. When despite the fact that I've just been strict and followed Claire's orders (even though Ethan said I'm a bad au pair because I DON'T do what Claire wishes for), they want to hug me and laugh at the things I say. On moments like those I don't regret being here.

Tältä näyttää mun huoneen seinä nyt - valokuvia kotoa // This is what the wall in my room looks like now - photos from home

Kohokohtia // Highlights

Viime viikonloppu oli paras tähän asti! Lapsilla oli vielä lomaa, joten ne oli himassa leikkikaveriensa kaa. Illalla Tamara saapu ja hain sen metroasemalta samalla, ku perhe (paitsi Claire) lähti synagogaan. Meillä oli hetki aikaa keskenämme, ennen ku "kaaos alko" (Clairen sanat, ei mun). Yritin kovasti jutella Tamaran kaa, mut mun ääni uhkas koko ajan lähtee... Lapset oli tosi söpöjä, kaikki halus halata Tamaraa, etenki Daisy oli superinnoissaan, se oli koko ajan siinä kiinni ja pisti pystyyn kohtauksen, ku ei saanu istuu sen vieressä. Illallisella oli muitaki vieraita, mikä oli sinänsä tosi kivaa, nii Tamara pääs kokee sapatin alun kaikessa komeudessaan :) Ruokaa oli taas ihan jäätävästi ja se oli superhyvää! Tamara katto järkyttyneenä notkuvaa pöytää ja kuiskas, kuinka paljon rahaa oikein menee, jos joka perjantai on samanlainen tarjonta. Vastasin, etten tiiä, mut ei se kovin halpaa voi olla.. Ja koska noi ei melkein koskaan käy kenenkään muun luona syömässä perjantaisin (kerran tän kahen kuukauden aikana), vaan aina se on Claire, joka hoitaa emännöinnin. Mun oli tarkotus saattaa Tamara sen hostellille asti, mut ilta meni niin pitkäks ja oltiin molemmat tosi väsyneitä (Claire ehdotti, et oltais lähetty Camdeniin, ei tainnu ihan aatella Tamaran univelkaa ja mun flunssaa...) ja oisin saattanu missaa vikan bussini, nii saatoin sen vaa pysäkille ja sovittiin tapaamisaika seuraavalle aamulle.

//

Last weekend was the best so far! The kids still had their half term so they were at home with their playdate pals. In the evening Tamara arrived and I picked her up from the tube station when the family (apart from Claire) left for shawl. We had a moment to ourselves before "the chaos began" (Claire's words, not mine). I tried hard to talk to Tamara but my voice was on the verge of disappearing all the time... The children were really cute, each wanted to hug Tamara, especially Daisy was super excited, she was hanging onto her and threw a tantrum when she couldn't sit next to her. There were other guests for dinner as well, which was in a way very nice because Tamara was able to experience the beginning of Shabbat in all its glory :) There was more than plenty of food again and it was super tasty! Tamara looked at the overflowing table in shock and whispered how much money it takes to have the same kind of serving each Friday. I told her I didn't know but it can't be that cheap.. And because they hardly ever have supper at somebody else's on Fridays (once in these two months), but it's always Claire who's hosting. I was supposed to go to Tamara's hostel with her but the night was so long and we were both exhausted (Claire suggested that we'd gone to Camden, she wasn't really thinking about Tamara's lack of sleep and my flu...) and I might have missed my last bus, so I just walked her to the bus stop and we set a meeting time for the next morning.


Huvittavaa oli, kuinka aamiaista syödessäni kerroin Anthonylle, et mennään Primrose Hillille ja kävellään sit vähän ympäriinsä, nii se sano, et siel on kivoi aamiaispaikkoja. Etkö just nähny, millasen monsteriaamiaisen vedin (niinku joka aamu)? xD Ois varmaa pitäny jättää aamiainen syömättä, koska Primrose Hillin vieressä oli mitä söpöin pikkutori täynnä leipiä, juustoja, hilloja, piiraita, leivonnaisia ja kaikkia erikoisuuksia. Mun täytyy joskus mennä sinne uusiks! Oli hauskaa käydä Primrosella uudestaan kolmen kuukauden tauon jälkeen, erilaisessa säässä ja erilaisissa tunnelmissa. Vaik Lontoo on edelleen upee ja ihmeellinen, nii on tän kuukauden aikana tähän kaupunkiin tullu jo osittain sellanen "tää on mun koti nyt" -asenne. Jonkinlainen arkipäiväsyys siis. Mut ei missään nimessä huono! Käveltiin Regent's Parkiin, tsekattiin Queen Mary's Gardens (tai mä konkarina esittelin ne Tamaralle, haha) ja lähettiin kävelemään kohti Oxford Streetiä. Siellä tavattiin Tamaran Saksassa asuva italialainen tuttu, johon se oli tutustunu Suomessa ollessaan. Yksinkertasta? Ehkä ei :P Tehtiin pikavisiitti Primarkiin ja suunnattiin Piccadilly Circusille lounaan toivossa. Matkalla satuttiin ohittaa joku vanhojen autojen näyttely keskellä katuu ja stunt-moottoripyöräilynäytös. Kaikki taitaa olla mahollista täällä. Löydettiin vihdoin pubi, jossa oli tilaa ja tarjolla Tamaran toivomat kalapotut. TV pauhas jalkapalloa ja lasku hipo pilviä, mut ainaki saatiin perinteinen pubitunnelma koettua. Vieresessä pöydässä istu kolme nuorta brittikundia mustissa neuleissa, jokasella edessä suklaakakku. Jokseenki huvittava näky :D Jatkettiin Tamaran kaa keskustaan, London Bridgelle ja Tower Bridgelle, joiden jälkeen käveltiin Shakespearen Globelle ja ohitettiin samalla Borough Market. Alko jo hämärtää, ku päätettiin suunnata metrolle, jotta päästäis Muswell Hilliin kattomaan siellä olevaa Halloween-tapahtumaa. Pysähdyttiin kuuntelemaan irkkumusaa soittavaa katuviulistia ja -kitaristia ja ihailtiin Thamesin toisella puolella kaukasuudessa näkyvää valaistua Big Beniä. Päästiin nauttimaan myös ghanalaisesta katuakrobatiaesityksestä ennen metrolle saapumista. Tuntu ihan siltä, ku oltais liikuttu Lontoon yössä, vaik kello oli vasta puol kuus. Muswell Hillin suuri Halloween-tapahtuma oli pari hassua pöytää ja muutama ihminen tanssimassa kajareista tulevaan musaan. Nauraen poistuttiin paikalta ja siirryttiin ravintola Giraffeen syömään. Oltiin molemmat tosi raukeita ja mietittiin, et alkuperänen suunnitelma lähtee Camdeniin bilettää ei tainnu olla kovin viisas. Tamara mainitsi, et sil oli vähän elokuvafiilis. Etin netistä, mitä elokuvia pyöri, missä ja millon, ja päätettiin lähtee Leicester Squaren Odeoniin kattomaan Suffragettea. Kannatti! Tosi hyvä leffa! Ja kaiken muun lisäks Tamara pääs myös näkemään vähän SoHoa. Hurjaa, miten paljon yhen päivän aikana voi nähä ja mitä kaikkea tehä, kun ei oo liian tarkat suunnitelmat ja alueena Lontoon kaltanen kaupunki ^^

//

It was amusing when I was having breakfast and told Anthony we were going to Primrose Hill and then doing a bit of walking around, and he said that there are nice places to have breakfast there. Didn't you just see the monster brekkie I shoved down my throat (like every morning)? xD We probably should've not eaten breakfast because next to Primrose Hill was the cutest little market full of bread, cheese, jams, pies, pastries and specialties. I've got to go there again one day! It was fun to visit Primrose again after a three-month break, in a different weather and different feeling. Even though London is still great and wonderful, I have formed a certain "this is my home now" attitude towards this city in these two months. A kind of mundaneness, that is. But definitely not a bad one! We walked to Regent's Park, checked out Queen Mary's Gardens (or I as an old hand showed them to Tamara, haha) and started heading towards Oxford Street. There we met an Italian friend of Tamara's who lives in Germany and whom she met while she was in Finland. Simple? Maybe not :P We quickly popped to Primark and then set direction to Piccadilly Circus in the hope of lunch. On the way we happened to pass an exhibition of old cars in the middle of the street and a stunt motorcycle performance. I guess everything's possible here. We finally found a pub which had room and fish & chips on the menu as Tamara desired. The telly bellowed football and the bill was sky-high but at least we got to experience the traditional pub vibe. In the table next to us sat three British blokes in black sweaters, a chocolate cake in front of all of them. A somewhat amusing sight :D We took off to the centre with Tamara, to London Bridge and Tower Bridge after which we strolled to Shakespeare's Globe and passed Borough Market while doing so. It started to get dim when we decided to head for the tube to get to Muswell Hill to see a Halloween happening that was going on there. We stopped to listen to two buskers playing Irish music on the violin and guitar and admired the lit Big Ben visible on the other side of Thames. We also got to enjoy a street acrobatics performance by a group from Ghana before arriving to the station. It felt as if we'd been out in London in the night time even though it was only half past five. The big Halloween happening in Muswell Hill was a couple of tables and a few people dancing to music from loudspeakers. Laughing, we fled the scene and moved to Giraffe the restaurant to eat. We were both really drowsy and figured that our original plan to go party in Camden may not have been that wise. Tamara mentioned that she felt like going to the cinema. I looked up which movies were shown, where and when, and we decided to go to Odeon in Leicester Square to see Suffragette. Worth it! It was a really good film! And in addition to everything else Tamara got to see a bit of SoHo as well. Wicked how much you can see and what all you can do in one day, when your plans are not too strict and your area is a city like London ^^

Syksyinen Primrose Hill // Primrose Hill in the autumn

Mestarin teatteri // The master's theatre

Herkku kipeälle kurkulle (tarjoajana Giraffe) // A treat for my sore throat (courtesy of Giraffe)

Sunnuntaina Tamaran lento lähti niin aikasin, et meijän ainoo yhteinen hetki oli aamiainen/lähes brunssi. Sattumoisin olin instagramissa nähny jonku lähettämän kuvan The Breakfast Clubin pannukakusta ja sinnehän meijän oli pakko päästä! Melkein ei päästy. Jono oli ulos asti (okei, paikka oli pieni) ja koska meil oli tärkee aikataulu, pohdittiin jo toisen paikan ettimistä. Onneks jäätiin kuitenki oottaa! Jonossa saatiin paksut, kylmät ananas-mustikkasmoothiet ja paikan tunnelma oli ihanan retro, musiikkia myöten. Päästiin istumaan ja tilattiin yhteiseks puuro päärynä-marjakompotilla ja paahdetuilla manteleilla, Tamara otti kasvisaamiaisburriton ja pekonia sivuun, mä valitsin pannukakut vaahterasiirapilla, marjoilla ja vaniljakermalla. Tarjoilija oli ihana, ku se kerto vaihtoehdoista tietoja, suositteli inkivääriteetä flunssan karkottajana ja sano, et pannarit on myös hyvä valinta siihen. Ne suorastaan suli mun suuhun! Ja puuro oli kans ihanaa, oikein hävetti, kun ei jaksettu syödä sitä loppuun. Mut oltais ratkettu muuten. Mä haluun mennä tonne uudestaan niin useesti, et oon syöny listalta kaiken, mitä vaan voin syödä! Aivan ähkyinä vyöryttiin ulos ja käveltiin Petticoat Lane Market läpi, ennen ku Tamara kiiruhti junalle. Hetken oli haikee fiilis, mut sit mun ajatukset siirty päivän seuraavaan koettelemukseen. Kurssin loppuesitys. Vaeltelin hetken Barbicanin läheisyydessä, kunnes päätin, et paras suuntaa Islingtoniin ja mennä Pretiin siemailemaan teetä. Inkivääri-sitruunaa jälleen. Sattumalta Adam käveli ovesta sisään ja istu mun kaa samaan pöytään. Tietysti valittelin sille ääntäni ja se vakuutti, et varmasti menee hyvin, et Tohtori Teatteri ja adrenaliini palauttaa äänen kyl esitykseen. Puhuttiin siitä, et en voi jatkaa seuraavaan ryhmään töiden takii ja se vinkkas, et viikonloppusin on joku koe-esiintymisvalmennustyyppinen kurssi näyttelijöille. Ja et se tai Claire voi sit auttaa pääsykoelaulujen kaa. Kuin söpöö! Tai siis tosi kilttii. Harmi, et olin nii sumus, et en oikeesti tajunnu kysyy enempää enkä ees tajunnu selkeesti kiittää tarjouksesta. No, suunnattiin sit yhessä Sadler's Wellsiin ja sinne sit valu kaikki mustissa vaatteissaan ja meikattuina ja hiukset laitettuina. Oli tosi hauskaa ja jännää oottaa täpinöissä esityksen alkuu suljetun oven takana ja kurkkii lasi-ikkunasta yleisöö. Ite esitys meni hurjaa vauhtii, hups vaan ja oltiin jo vikas numeros. Soolo ois voinu mennä paremmin, mut ääni ei sortunu ja olin tunteella mukana, nii en voi olla tyytymätön. Mokailin osin, mut se kuuluu asiaan, päällimmäinen tunne oli kuitenki mahtava hyvä olo ja ilo, esiintyminen on parasta! Shakespeare's Head -pubissa jälkeenpäin hengattiin ja fiilisteltiin ja sanottiin kaihoisat hyvästit. Hassua, ei me niin läheisiä oltu, mut silti eroominen on aina hankalaa. Yhtenen tekeminen vaan yhdistää. Puhuttiin kyl flash mobin järkkäämisestä xD Menin vielä Katharinen ja sen kollegoiden kaa illalliselle GBK:hon, jonka sisustukseen kuulu Scrabble-paloilla kirjotettui asioita seinällä :D Kun erottiin Katharinen kaa metroasemalla sen sanottua, et aina saa ottaa yhteyttä, jos vaikka haluu johonki show'hun seuraa, mua alko vähän itkettää. Kun pääsin takas kämpille, päästin putouksen ulos. Ilo ja haikeus purkautu, koko upee viikonloppu tais tulla ulos. Tajusin, et toi kurssi oikeesti loppu ja luultavasti en nää tota porukkaa enää ja samal taas tajusin, et mun vaan pitää jatkaa ja löytää uusia tilaisuuksia tehä teatteria. Onnellisena ja uupuneena menin nukkumaan (syötyäni ensin ehkä enemmän ku pari palaa brownieita...). 

//

On Sunday Tamara's flight departed so early that our only moment together was breakfast/almost brunch. By accident I had seen somebody's photo on instagram of a pancake in The Breakfast Club and that's where we had to get to! We nearly didn't. The line extended outside (okay, the place was small) and because we had an important schedule, we contemplated about looking for another joint. Luckily we decided to wait! While in the line we were treated with thick, cold pineapple and blueberry smoothies and the atmosphere of the place was lovely and retro, including the music. We got to our seats and ordered a porridge with a pear and berry compote and roasted almonds to share, Tamara took a veggie brekkie burrito and bacon on the side, I opted for the pancakes with maple syrup, berries and vanilla cream. The waitress was wonderful when she shared details about the options, recommended ginger tea to keep the flu out and said that the pancakes are a good choice for that, too. They literally melted in my mouth! And the porridge was amazing, too, I was close to ashamed because we couldn't finish it. But we would've burst if we had. I want to go there as many times as it takes to try everything I can eat on the menu! Completely stuffed we rolled out and walked through Petticoat Lane Market before Tamara hurried to catch her train. For a minute I felt wistful but then my thoughts were moved on the next trial of the day. The showcase. I wandered in the vicinity of the Barbican for some time until I decided that it's best to head to Islington and sit in Pret sipping tea. Ginger and lemon once more. By chance Adam walked in and sat at the table with me. Of course I complained about my voice to him and he assured I'd be fine, that Doctor Theatre and adrenaline would restore my voice for the performance. We talked about how I can't continue to the Improvers because of my work and he hinted  that there's an audition preparation kind of course for actors that takes place in the weekend. And that he or Claire can help with the audition songs. How cute! I mean, really kind. Too bad that I was in a foggy state that I didn't really realise to ask more and I didn't even have the sense to clearly thank for the offer. Well, we set foot to Sadler's Wells together and everybody migrated there in their black clothing and make up and hair done. It was really fun and exciting to wait for the beginning of the show all jittery behind a closed door, peeping through a glass window at the audience. The showcase itself went so fast, a blink and it was the last number. The solo could've gone better but my voice didn't crack and I had emotion in it, so I really can't be unsatisfied. I messed up in parts but that's how it is, the main feeling was a brilliant euphoria and joy, performing is the bomb! Afterwards in The Shakespeare's Head pub we hung out and enjoyed the vibe and bid a melancholic farewell. Funny, we weren't that close but still it's always difficult to say goodbye. Doing things together simply brings you together. We discussed arranging a flash mob, though xD I did go out for dinner with Katharine and her colleagues to GBK which had things written with Scrabble pieces on the wall :D When we parted ways with Katharine at the tube station after her telling me to contact if ever I want company to see a show, I started to feel a bit teary. When I got back to the house, I let the waterfall out. The joy and melancholy were released, the whole wonderful weekend let out, I think. I realised that the course was actually over and that probably I won't see that lot again and simultaneously I realised that I just need to go on and look for new opportunities to practise theatre. Happy and knackered I went to bed (after having maybe more than a couple pieces of brownie...).

The Breakfast Clubin herkullinen aamiainen // The delicious brekkie of The Breakfast Club

Koska tajusin kirjottavani lähestulkoon pelkästään viikonlopuista, täytyy jakaa pari kohokohtaa viikon varrelta. Keskiviikkoiltana Claire ja Anthony lähti taidegalleriaan ja teatteriin tosi aikasin ja mä olin lastenvahtina. Lapset oli tosi ihania ja kiltisti ja meni nukkumaan mukisematta. Olin just iteki sulkenu silmät, ku tajusin jonki olevan eri tavalla ja kuulin ääniä alhaalta. Avasin silmät ja tajusin lasten huoneen oven ulkopuolella palavan valon olevan poissa päältä. Yritin napsauttaa oman yövaloni päälle, mut ei mitään. Nappasin kännykän taskulampuks ja hiivin portaat alas. Daisy oli ovella ja sano, et valo ei toimi ja se ei voi nukkuu pimeessä. Mä viisaana ehotin, et se käyttäis omaa yövaloaan, mut eihän sekää tietty menny päälle. Laskeuduin portaat alakertaan, testailin valoja ja katoin, et hälytin oli kans sekasin. Daisy halus, et soitan vanhemmille ja niin tein ja kerroin tilanteesta. Tarkistin sulakerasian mut siin ei ollu mitään vikaa. Vastapäises talos oli kuitenki valot. Jääkaapitki oli poissa päältä. Anthony lupas selvittää asian seuraavana päivänä. Daisy otti iPadin sänkyyn valonlähteeks ja sai sit onneks unta. Clairelta tuli viesti, jossa se kysy, onks kaikki hyvin ja pahotteli, et ne ei ollu paikalla. Olin huvittunu. Eihän ne voinu tietää! Torstaina sit selvis, et koko katu oli ollu ilman sähköä, ehkä sit vaa toinen puoli kuitenki. Hämmentävää. Torstaina koin myös jotain hienoa. Oon hullu, tiiän. Monet nimittäin sanois sitä ennemmin ällöks. Koko viikon tuholaistorjuja pyöri kämpillä ja torstaina se tuli korjaa ansat muun muassa mun huoneen kaapista. Siel oli rotta. Se käski mun kattoo pois, jos oon säikky. Sanoin, etten oo ja se kysy, haluunko nähä. En miettiny hetkeekään, vaan vastasin myöntävästi. Oon siis nyt nähny kuolleen rotan. Hehehee. Britanniassa elämisen ilot, kuten Heli asian ilmaisi.

//

Because I realised I mostly write about weekends only, I must share a couple of highlights from the past week. On Wednesday night Claire and Anthony left to an art gallery and the theatre really early and I was babysitting. The children were really sweet and behaved and went to bed without a fuss. I had just closed my own eyes when I got the feeling something was different from usual and I heard sound from downstairs. I opened my eyes and realised the light outside the kids' room was off. I tried to switch on the night lamp of mine but nothing happened. I grabbed my phone to use as a torch and crept down the stairs. Daisy was at their door and said the light's not working and she couldn't sleep in the dark. Smart as I am, I suggested she'd use her night lamp as a light but obviously it wouldn't turn on. I descended the steps to the ground floor, tried the lights and noticed the alarm was also a mess. Daisy wanted me to call the parents and so I did and explained the situation. I checked the fuse box but there was nothing wrong there. However, in the house opposite us the lights were on. Our fridges were off, too. Anthony promised to sort it out the next day. Daisy took the iPad to bed for a light source and luckily was able to sleep. Claire sent a text, asking if everything was alright and apologising for them not being there. I was amused. They couldn't have known! On Thursday it was revealed that the whole street had been without electricity, perhaps just the other side only, though. Baffling. On Thursday I also experienced something great. I'm crazy, I'm aware of that. Many would rather call it gross. For the whole week a pest control guy came round to the house and on Thursday he collected the traps, from my room cupboard among other places. There was a rat. He told me to look away if I'm squeamish. I told him no and he asked if I wanted to see. I didn't think for a second but gave him my affirmative. So I've seen a dead rat. Teeheehee. The joys of living in Britain, as Heli put it.