Tammikuu: Book of Mormon. Tämä oli hulvaton. Hävytön, pilkkaava ja niin hauska. Jos ei osaa ottaa kritiikkiä, ei tarvii kattoo. Nauroin melkein koko show'n putkeen xD Ja musat on mahtavat! Ja vaikka tossa ei sinänsä koreografiaa ookaan, nii kaikki liikkeet oli tosi koordinoituja ja näytti hauskoilta, ku koko mormonikööri oli pukeutunu samanlaisiin valkosiin kauluspaitoihin ja suoriin housuihin ja oli synkassa. Kyllä kannatti maksaa.
Helmikuu: Luulin ensin, et en menis teatteriin lainkaan, mikä ois ollu mun ja Marin lupauksen vastaista, mut meninki sit kolmesti :D Eka mentii hyvin ex tempore draamakurssilaisten kaa halvimpaan esitykseen, joka löydettiin tietämättä muuta, ku et siin on käsinukkei. Hand to God. Se oli huikee! Yllätti täysin, tosi mustaa huumoria ja mainiota näyttelijäntyötä. Ja ku myöhemmin käveltiin teatterin ohi, tajusin, että pääosaa esitti Dudley. Taisin vähän rakastua siihen. Se oli loistava, veti dialogeja ittensä tai no, käsinukkensa kanssa, mut hahmojen luonteet oli aivan erilaisia ja vaihdot sujuvia. Parhautta.
Toinen esitys oli hyvin erilainen verrattuna mihinkään, mitä oon nähny. The Curious Incident of the Dog in the Night-time. Must se oli aivan upee! Olin lukenu kirjan joskus aiemmin ja ne oli toteuttanu kaikki asiat tosi hyvin, käyttäny tekniikkaa ja ensemblee apuna nerokkaasti. Ja Christopherin näyttelijästä ois kyl uskonu, et se oli oikeesti autistinen. Meijän paikat vaa oli aika huonot ja Stina ehkä ois nauttinu jostai klassikkomusikaalista enemmän, mikä oli ehkä vähän tylsää ja tyhmää multa, mut mä kyl tykkäsin.
Ja sit viel keskel viikkoo pääsin kattoo Lion Kingii Sophien enkunkurssin kautta. Ne sai halpoja lippuja ja Sophie kysy, kiinnostaisko muaki ja totta helvetissä! £30:lla pääsin istuu aika eteen permannolle *0* Aloin melkein itkee heti esityksen alettua, ne eläimet oli niin taidokkaasti toteutettuja! Kaikki oli supermaagista ja poikkeavasti mun teki mieli päästä esittämään ensemblen rooleja pääroolien sijaan, huojua nurmikkona tai rullata leopardina lavan poikki. Kaunis musikaali <3
Maaliskuu: Jostain syystä aina unohdin, et kävin kattoo tän musikaalin, ku pääsykokeissa kyseltiin, mitä oon viimeks käyny kattoo. Rocky Horror Show oli Lontoossa viikon ajan, joten olihan sitä pakko mennä kattomaan, ku ei tarvinnu olla lastenvahtina! Ja sain viel otettuu mukaani yleisön kaks ainoota henkilöö, jotka ei ollu koskaan kuullukaa koko show'sta xD Mut molemmat rakastu siihen, Sophie sano, et se oli paras juttu, jonka on tääl nähny :) Ja olihan se! Ku vertas siihen versioon, jonka Suomessa näin, nii huhhuh, mikä ero. Varsinki Frank N. Furterissa. Oli aika julkeen hyvä veto siltä näyttelijältä. Ja ihanaa nähä porukan olevan niin messissä, paljon pukeutuneita ja kaikki tanssi Time Warpia, jopa mun komppania encoressa ;) Legenda.
Huhtikuu: Kuun eka esitys oli hyvin hämmentävä. Haluttiin Grétan kaa mennä kattoo The Maids, koska se pyöri vaan vähän aikaa, siinä oli Laura Carmichael ja se oli saanu hyviä arvosteluja. Tavallaan sit vietettiin mun synttäreitä siinä (haha, mul oli kyl nii pitkä synttäriviikonloppu, joka päivä juhlintaa xD). Esitys oli Trafalgar Studiosissa, joka oli aika pieni ja oltiin neljännellä rivillä eli nähtiin näyttelijät tosi hyvin. Ne oli tavallaan sellasessa "häkissä", lavalle oli pystytetty joka reunaan pylväät, joiden päällä oli neljästä vaakasuorasta pylväästä tehty suorakulmio. (Toihan ei kuulostanu yhtään epäselvältä xP) Lavastusta ei oikeestaan ollu, pari luukkua lattiassa ja kukkasadettimet katossa. Tarinassa kaks palvelijaa halus tappaa emäntänsä. Mut siin oli paljon kaikkea hyvin outoa, et en sit ollu varma, halusko ne molemmat sitä sittenkään. Kaikkea tekstiä en ihan ymmärtäny ja tarina ei ihan lähteny rullaamaan, nii oli hankala pysyy perässä. Näyttelijät oli kyl kaikki hyviä, vaikkakin Zawe Ashton tuntu välil vetävän aika yli. Laura oli kyl ainaki erilainen ku Lady Edithinä. Että ei nyt mikään lempiesitys, mut olipahan kokemus.
Toinen esitys oliki sit taas ihan mulle luotu! Iskulauseena "Be bold. Be fearless. With a little bit of weirdness." (pitäis muistaa laittaa toi seinälle) Kyseessä oli siis wonder.land, Liisa Ihmemaassa oli hyvin löyhä kehyskertomus tälle virtuaalitodellisuutta hyödyntävälle kasvutarinalle. Ei tiedetty Marin kaa, et oltiin ostettu liput vikalle esityspäivälle. Ei myöskään tiedetty, et esitys alko puol tuntii aiemmin ku yleensä. Tultiin vartti myöhässä ja juostiin etsien henkilökuntaa ja päästiin ku päästiinki sisään. Onneks! Oli aivan upee puvustus ja lavastus, teknologiaa ja hyvät musat. Näyttelijät teki oivaa työtä ja pisteet pelihahmo Liisalle sellasissa hassuissa korottomissa korkkareissa hyppimisestä (y) Alkuperäistarinan hahmoja oli ujutettu mukaan tosi nerokkaasti, osa oli pelihahmoja ja osa ihmisiä päähenkilö Alin elämässä. Ja tota kattoessa tajusin, et melkein kaikis esityksis, jois oon ollu, on ollu Charlie-niminen hahmo :D Superhyvä extra tossa esityksessä oli ulkopuolella aulassa olevat interaktiiviset jutut; tehtiin oma pelihahmo, katottiin Ihmemaa-musavideo oculus-laitteilla vessanpytyillä istuen ja ilmestyttiin peliruutuun, jossa päästiin hakkaamaan sellasia tomua pölläyttäviä sieniä ^0^ Sit siel oli myös tietysti teekattaus lapuilla "Syö mut" ja "Juo mut". Oli kyllä tosi loistava kokemus!
Toukokuu: Ensimmäinen oli toinen. Toinen kerta Kinky Bootsissa. Äiti, Joona, Elina ja Susanna oli käymässä toukokuun puolessavälissä ja ne halus mennä johonki musikaaliin. Koska äiti ei oo mikään niiden suurkuluttaja tai -fani, nii aattelin, et paras taktiikka on valita show, jonka oon mahtavaksi todennu. Ja olin varma, et muutki tykkäis. Äiti sanoki, et jos tää ei nyt muuta sen mieltä musikaaleista, nii ei mikään. Ilmeisesti muutti, koska ku ne tulee tänne uudestaan Joonan kaa, niil on liput peräti kahteen esitykseen :D Ja Kinky ei kyllä pettäny. Olin vähän kauhuna, ku Lolalla oli eri esittäjä, mut kyllä tääki veti ku viimestä päivää! Oli vähän erilainen mutta yhtä lailla loistava tulkinta. "Sehän oli ihan rikollisen hyvä", kuten Susku musikaalista ilmasi.
Zoe draamakurssilta pyys mua yllättäen kattomaan People, Places and Things, josta meillä ei kummallakaan ollu mitään hajua. Ainoastaan, et kehuja oli saanu. Olin The Maidsin jälkeen vähän epäileväinen, mut luotin tähän esitykseen vähän enemmän, koska tiesin ihmisiä, jotka oli sanonu siitä tykänneensä. Ja olihan se tosi hyvä! Kerto näyttelijästä, joka hakeutu vierotukseen, jotta sais jatkaa työntekoa ja sit lopulta myös ihan omasta tahdostaan. Lava oli lähes kokonaan valkonen ja lavastus pelkistettyä. Hienoimmat kohtaukset oli, ku pääosa hallusinoi ja lavalle ilmestyi monta sätkivää versiota hänestä itsestään. Ja Denise Goughin roolityö oli kyllä aika uskomatonta. Ja aiheki oli kyllä omaa urakiinnostusta aatellen aika osuva. Oli kyllä kaiken kaikkiaan mukava päivä, kun näki Zoetakin pitkästä aikaa ja pääs kunnolla vaihtaa kuulumisia!
Kesäkuu: Tän kuun esitykset oliki ahdettu yhteen kulttuurintäyteiseen viikonloppuun. Sivistynyttä. Lauantain esitystä oli odotettu jo helmikuusta: Aladdin. Mulla odotus vielä kasvo, ku perhe kävi kattoo sen keskiviikkona ja lapsethan ei sit muusta puhunukaa ja olis halunnu kertoo mulle ihan kaiken ja jotain paljastiki, koska kuulemma mun oli pakko tietää (ei ois ollu, oisin saanu iteki selville). Huvittavin oli lausahdus: "Ihan vaa varotuksena, siin ei oo apinaa." Siinä meniki sit mun elämys ihan penkin alle xD No ei sentään. Sitä pukuloistoa ja tanssien määrää! Ja orkesteri, kunnon vasket, ah <3 Henki oli kunnon koomikko, mut mun lempihahmot oli ne Abun korvanneet Aladdinin kolme kaveria ja Jago, joka oli myös ihminen. Ja Aladdin veti kyl kans hyvin, jotenki harmitti, et toi perhe ei siit ollu nii vaikuttunu. Tai ku harvemmin ne pääosat sekä tanssii et laulaa yhtä paljon ku toi. Daisysta se alko hikoilla liian pian. Juu... Niiden kaikkien harmiks ei kyl ollu mun lempishow. Siis todella viihdyttävä ja upeesti toteutettu, kaikki niin pilkulleen ajotettua ja loppuun mietittyä. Ei voi ees ymmärtää, miten paljon taustatekijöitä tos on. Mut ei se silti räjäyttäny tajuntaa tai aiheuttanu kylmiä väreitä. Mutta nautin kovasti.
Sunnuntaina mentiinki sit todella sivistyneesti Globe-teatteriin kattomaan kansakunnan virallista sananiekkaa. Tai sen näytelmää Kesäyön uni. Meil oli viiden punnan seisomapaikat ja luvassa oli rajuja sadekuuroja, nii en ollu nii innoissani, mut onneks sade ei sit oikeestaan iskeny. Koska kyseessä oli Shakespeare, olin henkisesti valmistautunu siihen, et jossain välis vois ehkä olla vähän tylsää ja hankala pysyy mukana. Kuinka väärässä olinkaan. Jo alussa pari näyttelijää kerto käytännön asioita, joista yks oli: "Hypotermian ensioireet ovat väsymys ja hämmennys. Shakespearea katsoessa ne voi olla todella vaikea huomata." Itseironiaa! Tiesin olevani oikeessa paikassa. Näytelmä oli hulvaton! Siihen oli tuotu moderneja lisiä ("Hoxtonin hipsterit" ja improttuja reploja), musanumeroita ja muutoksia. Isoin niistä oli varmasti Helenan muutos Helenukseksi. Ja hitto, vetikö hiukan asenteella se jätkä! Luin myöhemmin haastattelun, jos kerrottiin siitä, kuinka se oli ohjaajan kaa pohtinu ton muutoksen pätevyyttä ja pari replaa kyl sopi niin nappiin miespuoliselle Helenalle, et valinta ei ihmetyttäny. Puckin näyttelijätär oli aivan uskomaton, energinen ja erikoinen, silitti yleisön hiuksia ja halaili niitä. (Harmitti, et ei oltu eturivissä.) Ja näyttelijäjoukko oli myös huikee, Nick Bottom erityisesti xD Odottamattomuus on aina mahtavaa ja nautin tosta kyllä ihan älyttömästi, yks parhaista näkemistäni esityksistä ikinä.
//
I could sum up here all the theatre visits of this calendar year and some other weekend activities, too.
January: Book of Mormon. This was hilarious. Shameless, offensive and so funny. If you can't take criticism, you don't have to watch. I laughed almost the whole show through xD And the music is amazing! And even though this one doesn't have choreography per se, all the movements were very coordinated and looked funny, when the whole lot of Mormons were dressed in similar white shirts and straight trousers and were in sync. It was definitely worth the money spent.
February: At first I thought I wasn't going to go to the theatre at all, which would've been against Mari and my promise, but I did go thrice :D The first was when we went very ex tempore with the people from the drama course to the cheapest performance we could find without knowing anything except that it included puppets. Hand to God. It was spectacular! Surprised me completely, very black humour and excellent acting. And when we later passed the theatre, I realised the lead was played by the actor of Dudley. I might have fallen in love with him a bit. He was wonderful, performed dialogues with himself or well, with his puppet, but the personalities of the characters were utterly different and the switching between them smooth. Best.
The second performance was quite different compared to anything I've seen. The Curious Incident of the Dog in the Night-time. I thought it was so great! I'd read the book once before and they had executed everything very well, used technology and ensemble in a very clever way. And you could've believed the actor of Christopher was actually autistic. It's just that our seats were rather rubbish and Stina might have enjoyed a classic musical more, which probably was a bit stupid and dull on my part, but I liked it.
And then on top of that I got to go see Lion King with Sophie's English course in the middle of the week. They got cheap tickets and Sophie asked if I'd be interested, too, and hell yeah! For £30 I had a seat in the stalls quite close to the stage *0* I almost started to cry right after the start of the show, the animals were so skillfully executed! Everything was super magical and exceptionally I felt the urge to get to play the ensemble parts instead of the main parts, sway as the grass or roll as a leopard across the stage. A beautiful musical <3
March: For some reason I always forgot that I went to see this musical when in auditions they asked what was the most recent one I'd seen. Rocky Horror Show was in London for a week, so obviously I had to go see it, because I didn't have to babysit! And I managed to take with the only two people in the audience who had never even heard of the show xD But they both fell in love with it, Sophie said it was the best thing she's seen here :) And it definitely was! When I compared it to the version I saw in Finland, blimey, what a difference. Especially in Frank N. Furter. It was quite a sassy and brilliant performance by that actor. And it was lovely to see the lot of people being so fully invested in the show, many were dressed up and all danced to Time Warp, even my company during the encore ;D Legend.
April: The first show of the month was rather baffling. We wanted to go to see The Maids with Gréta because it was only on for a short time, it starred Laura Carmichael and it had got good reviews. In a way we celebrated my birthday like that (haha, I had such a long birthday weekend, everyday a celebration xD). The performance was in Trafalgar Studios which was quite small and we were on the fourth row, so we saw the actresses really well. They were in a kind of "a cage", on the stage in every corner there were set up pillars, on top of which was a rectangular made out of four horizontal pillars. (Now that doesn't sound unclear at all xP) There was really next to nothing on the stage, a couple of holes with lids on the floor and flower sprinklers on the ceiling. The story was about two maids wanting to kill their mistress. But there was plenty of very weird stuff going on, so I wasn't sure if they both wanted that after all. I didn't understand all of the text and the story kind of got stuck so it was hard to keep up with it. All of the actresses were very good, although Zawe Ashton seemed to be quite over the top sometimes. Laura was certainly different than as Lady Edith. So it wasn't my favourite performance but an experience nonetheless.
The second performance on the other hand was like made for me! Its slogan was "Be bold. Be fearless. With a little bit of weirdness.) (I should remember to put that on my wall) The show was wonder.land, Alice in Wonderland was a very loose basis for this story about growing up that used virtual reality as an integral component. Mari and I didn't know we'd bought tickets for the last day of show's run. We also didn't know that the performance started half an hour before the usual time. We came fifteen minutes late and ran looking for staff and managed to get in in the end. Luckily! The dress design and staging were wonderful, technology and good music. The actors did a fine job and props to the game character Alice for jumping in those funny high heels without heels (y) The characters from the original tale were planted in a very genius way, some of them were game characters and some were people in the life of the protagonist Ali. And watching that I realised that in almost every show there has been a character called Charlie :D A super great extra in this show was the interactive stuff outside in the hall; we designed our own game character, watched a Wonderland music video with oculus devices, sitting on a toilet, and appeared on a game screen in which we got to punch mushrooms that puffed dust ^0^ Then there was obviously a tea table with signs "Eat me" and "Drink me". It was a very brilliant experience!
May: The first was a second. Second time I saw Kinky Boots. Mum, Joona, Elina and Susanna were visiting in the middle of May and they wanted to go and see a musical. Because my mum is not a big consumer or a fan of them, I thought the best strategy would be to pick a show that's been proven to be amazing. And I was certain the others would like it, too. Mum even said that if this doesn't change her mind about musicals, then nothing will. Apparently it did, because when they will come here again with Joona, they've got tickets to two shows even :D And Kinky didn't disappoint. I was a bit shocked when Lola was played by a different actor, but he also did it like it was the last thing to do! It was a slightly different but an equally splendid interpretation. "It was criminally good", as Susku expressed about the musical.
Zoe from the drama course randomly asked me to come and see People, Places and Things, of which either of us had no idea about. Only that it had received praise. After The Maids I was a bit doubtful, but I trusted this performance a tad more because I knew people who had said to have liked it. And indeed it was really good! It was about an actress who went to rehab to be allowed to work again and later also by her own will. The stage was nearly fully white and the staging simple. The greatest scenes were when the protagonist was hallucinating and onstage appeared many twitching versions of her. And Denise Gough's acting was quite increcible. And the subject was spot on, considering my career interests. It was all in all a very pleasant day, being able to see Zoe after a long break and really catch up!
June: The performances of this month were crammed into one weekend packed with culture. Sophisticated. The performance of Saturday had been waited for since February: Aladdin. My anticipation grew even greater, when the family went to see it on Wednesday and obviously the kids could talk about nothing else and would have liked to tell me every single thing and some things they did reveal because apparently I just had to know (I didn't, I would've found out by myself, too). The most amusing phrase was, "Just to warn you, there's no monkey." That ruined my experience altogether xD Just kidding. The glamorous dresses and plentiful dance numbers! And the orchestra, proper brass section, ah <3 Genie was a hell of a comedian, but my favourite characters were Aladdin's three pals who replaced Abu and Iago who was also a human. And Aladdin did a good job, too, somehow I was bummed that the family was not so impressed by him. I mean, it's quite rare that the main characters both dance and sing as much as he did. Daisy thought he started to sweat too soon. Yep... To all of their disappointment it was not my favourite show. Very entertaining and skillfully executed and all, everything was spot on with the timings and so thought through. I can't even begin to understand how many background workers it has. But it still didn't blow my mind or give me goosebumps. But I enjoyed thoroughly.
On Sunday we did a very sophisticated thing and went to the Globe theatre to see the official wordsmith of the nation. Or his play The Midsummer Night's Dream. We had standing places for £5 and it was forecast to occassionally rain hard, so I wasn't really excited, but luckily the rain didn't particularly hit. Because it was Shakespeare, I'd mentally prepared myself to be bored from time to time and expected to have a hard time following. How wrong can one be. Already at the beginning a couple of actors informed us about some practical issues of which one was, "The first symptoms of hypothermia are tiredness and confusion. Watching Shakespeare they can be quite difficult to detect." Self-irony! I knew I was in the right place. The play was hilarious! It was spiced with modern additions ("Hoxton hipsters" and improvised lines), music numbers and changes. The biggest one had got to be Helena being Helenus instead. And damn, the drive the bloke performed with! I read an interview later n which it was told how he and the director had contemplated on the justification of the change, and a couple of lines were like made for a male Helena that I wasn't surprised by their conclusion. The actress of Puck was simply incredible, energetic and quirky, stroked the hair of certain audience members and embraced them. (It was a pity we weren't in the front row.) And the lot of actors was also swell, Nick Bottom in particular xD Unexpectedness is always brilliant and I enjoyed the performance immensely, one of the best things I've ever seen.
July: And what would be a better way to finish the theatre visits than going to the Globe a second time! This time we were a bit more serious, pondering how to succeed in The Taming of the Shrew. Somehow I felt like doing a full circle, because this was the first play that I read here in English and the last performance that I saw (obviously in English also, ha ha ha). They hadn't forgotten humour from this one either, but it wasn't in the same way an end in itself as in The Midsummer Night's Dream. The actors were really committed and brilliant (and I loved that women played the roles of men!), the costumes and setting were gorgeous and genius and the Irish accents cute (the story was moved to Ireland even though the towns were still Italian). The interpretation of the story itself was thought-provoking. Even though The Midsummer Night's Dream had sexual content too, here it was more outrageous and in your face.
Some old git in the audience clearly wasn't satisfied because he looked grumpy in the question and answer section that followed the performance. It was a very nice surprise addition! Also really mind-opening because that performance was "a relaxed performance", which meant that you could go out of the auditorium when you wanted to and come back when you felt like it, you could drink and eat and make noise. The explanation was unveiled afterwards. The performance was aimed at those who are not necessarily welcomed in a conventional theatre show. This meant people with disabilities, tic symptoms and otherwise people who differ from the mainstream. The Q&A was opened by a woman who sat in a wheelchair, banged her chest once a while and repeated the words "biscuit" and "hedgehog". And due to this she had once been shooed to the sound booth after the interval even though her presence had been acknowledged beforehand. Folk had still complained, even wrote nasty things on social media after. People are appalling sometimes. But luckily that experience wasn't, but a spot on perfect ending to my theatre year ^^
Oon käyny museoissa. Isoissa ja pienissä, kerran jos toisenkin.
Imperial War Museum oli vaikuttava. Jättiläismäinen ja täynnä tietoa ja sälää. Erityisen jäljen jätti holokaustiosio, koska juutalaisperheessä asuminen vaa saa aikaan henkilökohtasemman reaktion. Ne ois voinu olla siellä. Jotenki ne kaikki karmeudet on vaa nii käsittämättömiä, ettei tiedä miten päin ois.
Ranskisten kanssa käytiin Notting Hillissä pikkumuseossa, jonne vein Stinanki sit. Tuotemerkkien, pakkausten ja mainonnan museo. Siellä oli ihan viktoriaanisilta ajoilta asti eri tuotteiden paketteja ja jotain pieniä historiapätkiä, mut ei ylenmääräsesti luettavaa ja ite museonki kiers aika nopee läpi. Kivoimmat osiot oli musta ne, jos saman tuotteen ulkonäön muutos oli näkyvissä, et sen kehityskaaren näki. Valitettavasti useimmat paketit on ennen ollu nätimpiä ja ympäristöystävällisempiä ku nykyset muovirumilukset... Mut söpö museo ^^
Ranskisten kanssa taas mentiin Somerset Houseen. Maksettiin ittemme sisään näyttelyyn, mut rehellisesti sanoen en kyllä muista niistä maalauksista hirveesti mitään. Siinä ehkä hienointa oli se ite rakennus.
Peräkkäisinä viikonloppuina tehtiin Sophien kaa Tate-kierrokset. Ensin käytiin Tate Modernissa, jossa osa teoksista oli kyllä tosi nerokkaita ja näyttäviä, mut seinillä oli myös niitä, joiden kohalla ihmetteli, et miten tää nyt on taidetta. Kuten Sophie sano netistä löytämänsä lainauksen: "Moderni taide - oisit voinu tehä sen ite. Mutta et tehny." Harvemmin tulee mieleen piirtää erivärisiä neliöitä ja olettaa, et se on jonkinlainen luova neronleimaus.
Tykkäsin siitä kuitenki enemmän ku Tate Britainista. TB oli liikaa vaa vanhoja muotokuvia ja sentyyppisiä, vaik oli sielki modernimpi osio, josta tykkäsin kyl paljon. Ja Desperate Romanticsia kattoneena oli hauska löytää tuttuja prerafaeliittien töitä (Ophelia ja The Awakening Conscience hyppäs heti silmille!) :) Parasta oli kuitenki, et siel oli Shakespeare pop up. Siitä oli kylttejä ympäriinsä ja satuin yhteen huoneeseen just, ku se tapahtu siellä. Yhtäkkiä sinne juoksi nuori naisnäyttelijä, joka alko lausua Shakea ja liikku ihmisten keskellä. Sit se vaa juoksi pois, sai aplodit ja pian tuli takas kavereidensa onniteltavaks. Oli mukava pikku ylläri ^^
Victoria ja Albert -museossa eli V&A:ssa kävin kahesti aika lyhyen ajan sisään. Ekan kerran Kaisan ja Marin kaa, ku ei keksitty mitää tekemistä palkallisena lomapäivänä ja ei oltu kukaan käyty siellä ja sit perheen kaa, ku ne tuli. Ei haitannu! Se on ihan yks mun lempparimuseoita täällä ^0^ Paljon kivempi ja jotenki laajempi Aasia-osio ku Britissä, muotia, koruja ja tietenki mun lemppari - teatteri ja esiintyminen. Siellä kuvailtiin teatteriproduktion synty käsiksen kirjottamisesta lavalle asti, esillä oli pukuja ja lavasteita (jopa pääs The Curious Incidentin lavan kopiolla käymään!), sai kokeilla miksausta ja kaikkea. Äänien kanssa räpläillessä Mari kiros, ku osasin You Can't Stop the Beatin ulkoo, nii lauloin melodiat päälle, vaik se laitto ne alas laitteella xD Tokal kierroksel olin ihan yhtä innoissani kaikesta, otin jopa kuvan itestäni Olivier-palkinnon kanssa, haha!
Kesäkuun alussa vihdoin menin Natural History Museumiin ja sain seuraks Grétan, joka ei myöskään ollu käyny siellä. Ei onneks ees jouduttu jonottaa kauaa, ku käytettiin pienempää sisäänkäyntii vv Ku astuttiin sisään, haukottiin henkeä. Heti ekana vastassa oli dinoluuranko ja tähtitaivasta. Ja rullaportaat nous sellasen pallon sisään, joka oli peitetty kuparilaatoilla sisäpuolelta. Käytiin läpi mannerlaatat ja maanjäristykset, maalajit ja ötökkäosio Karmivat mönkijät. Tietenki myös dinot ja nisäkkäät, sinivalasta myöden. Nautittiin museon lapsiystävällisyydestä, koska oltiin kaks isoa lasta kaikkien kokeile itse -juttujen kanssa. (Käytiin huvittamassa paria vapaaehtoisjätkää menemällä järkkäämään hyönteisiä eri kategorioihin xD) Kyllä elämä ja luonto on vaan ihmeellisiä.
Sit käytiin myös Museum of Londonissa yhessä. Olin ehkä vähän liian väsyny jaksaakseni keskittyä täydellisesti, mut oli seki hieno museo! Viktoriaaninen kävely apteekkeineen ja pubeineen oli mielenkiintonen ja osio, jossa kerrottiin modernista Lontoosta, maahanmuuttajista ja kaikesta. Claire oli ihan sitä mieltä, et viimein kävin siellä, et jo oli aikaki.
Siinä tais olla kaikki museot, joissa tuun käymään, ellen nyt satu yllättämään itteeni ja piipahtamaan Cartoon Museumissa ennen lähtöä. Sen näkee sit.
//
I've been to museums. In big and small ones, time and again.
The Imperial War Museum was impressive. Humongous and full of information and bits. A special mark was left by the holocaust section, because living in a Jewish family simply makes the reaction a bit more personal. They could've been there. Somehow all the horrors are so beyond comprehension that I don't know how to act.
With the Frenchies we visited a tiny museum in Notting Hill, one that I took Stina to as well. The Museum of Brands, Packaging and Advertising. They had packaging of different products from as long ago as the Victorian era and some short history extracts, but not an awful lot of reading and the museum itself was quite quickly gone through also. The nicest parts in my opinion were the ones where you could see the change of the appearance of a single product, you could see the development of it. Unfortunately most of the packets have been prettier and more environmentally friendly before than the current plastic uglies... But a cute museum ^^
With the Frenchies, again, we went to the Somerset House. We paid ourselves into the exhibition but to be honest, I can't really remember anything about the paintings. Perhaps the most splendid thing was the building itself.
On consecutive weekends we did Tate tours with Sophie. At first we went to Tate Modern where some of the pieces were very ingenious and showy, but on the walls there was also artwork that made me wonder if it could really be defined as art. Like Sophie quoted a phrase she'd found on the internet, "Modern art - you could've done it yourself. But you didn't." It's rather rare to consider drawing squares in different colours and think of it as some kind of a creative strike of genius.
I still preferred it to Tate Britain. TB was too much of the old portraits and that type of thing, even though it did have a more contemporary section which I rather liked. And having watched Desperate Romantics, it was fun to find familiar Pre-Raphaelitan works (Ophelia and The Awakening Conscience jumped right up!) :) The best thing, though, was a Shakespeare pop up. There were signs all around and I happened to be in one room just as it happened there. Suddenly there was a young actress running to the room, she started to cite Shake and move amongst people. Then she just ran away, received applause and soon came back to be congratulated by her friends. It was a nice little surprise ^^
In The Victoria and Albert Museum, that is the V&A, I visited twice in a quite short period of time. The first time was with Kaisa and Mari when we couldn't think of anything to do on a Bank Holiday and none of us had been there, and the second was with my family when they came. I didn't mind! It's certainly one of my favourite museums here ^0^
A much nicer and somehow more extensive Asia section than in The Brit, fashion, jewellery and of course my favourite - theatre and performance. They described the birth of a theatre production from making the script to being put on stage, they displayed costumes and props (you could even go to a replica of the stage of The Curious Incident!), you could try mixing and all. Fiddling with the sounds, Mari cursed that I knew You Can't Stop the Beat by heart, so I could sing the melodies even though she turned them down on the machine xD On the second round I was as excited about everything, I even took a photo of myself with the Olivier prize, haha!
At the beginning of June I finally went to the Natural History Museum and had the pleasure of Gréta's company because she hadn't been there before, either. Fortunately we didn't even have to queue for long because we used the smaller entrance vv When we stepped in, we took a breath in awe. The first thing we saw was a dino skeleton and a starry sky. And an escalator ascending into a ball that was covered with copper plated on the inside. We went through tectonic plates and earthquakes, soil types and the bug section The Creepy Crawlies. Of course dinos and mammals too, including the blue whale. We enjoyed that the museum was so child-friendly since we were too big children with all of the 'try yourself' bits. (We went and amused a couple of bloke volunteers by going and organising insects into different categories xD) Life and nature are simply wonderful.
Then we also went to the Museum of London together. I was perhaps a bit too tired to have the energy to focus fully, but it was a great museum, too! A Victorian walk with its pharmacies and pubs was interesting and the section with stories about modern London, immigrants and all. Claire was of the opinion that finally I made it there, about time it was.
I think that was all the museums I'll visit, unless I happen to surprise myself and take a trip to the Cartoon Museum before I leave. We'll see.
Olipa kerran bussiin rakennettu ravintola Lontoon itälaidalla. Sinne meijän kulku yhtenä lauantaina suuntas. Se oli itävaltalaisomistuksessa oleva Wünderlust. Ravintolan ulkosivu oli bussin keula ja sisälle bussiin pääs istumaan, sinne oli rakennettu pöydät ja penkit, joilta pysty kattelee alas sit ihan perinteiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää mut aika hintavaa. Mut hauska kokemus oli :) Sieltä sit suunnattiin viikonlopun vetonaulaan, Lumiére London -valofestivaaliin keskustassa. Lentäviä valaistuja kaloja Piccadillylla ja mun lemppari, videopelin omainen tikku-ukkovaloshow, jossa ne ikään ku hyppi trampoliineilla, oli aika vaikuttava pelimusineen kaikkineen. Sinänsä ei vaa kaikki ihan toiminu, koska ainaki Piccadilly nyt on normaalistiki tosi valaistu...
Yks ehkä erikoisimmasta ja upeimmista kokemuksista täällä oli vierailu Lontoon isoimmassa hindutemppelissä, joka oli aika lähellä meijän hoodseja. Se oli tosi vaikuttava ulkoa ja sisältä vielä enemmän ihailua aiheuttava (valitettavasti kuvia ei saanu ottaa). Kengät piti ottaa pois ja kaikkialla oli tosi seesteistä, kun ihmiset oli oikeesti siellä rukoilemassa, melkein tuntu, et tungeteltiin niiden pyhään hetkeen.. Oli tosi mukavaa, ku yks henkilökuntaan kuuluva mies selvästi tajus meijät "turisteiks" ja selitti sit jostain pyhästä vedestä ja houkutteli meijät lyhyeen näyttelyyn hindulaisuudesta. Oli kovin mielenkiintonen! Ja tajusin, et hindulaisuuden periaatteet on aika lailla samat, joiden mukaan mä elän ^^ Koska ei ollu kenkiä jalassa, luin tekstinpätkiä periaatteessa joogaten, seisoin yhel jalal ja pyörittelin toisen nilkkaa xD Kierroksen jälkeen ei tiedetty seuraavaa liikettämme, joten vaa rojahdettiin temppelin aulan lattialle ja chillattiin. Oli superrentoo. Temppelin yhteydessä olevassa intialaisessa kasvisraflassa lounastamisen jälkeen päädyttiin Brent Crossiin kuppikakulle Floran ja Sophien kaa. Hyvä päätös. Kassalla oli söpö myyjä, joka vahingossa unohti laskuttaa mut ja Sophien. Naismyyjä ihmetteli, ku vaa seisottiin tiskillä ja kädessään meijän tilaukset kysy, et eikö haluta istua. Vilkastiin toisiamme ja myönnyttiin totta kai. Pohdittiin, et kundi oli varmaa pitäny meitäki viehättävinä, ku päätti tarjota ilmasen kakun ;D Ei sentään kehdattu lähteä huutaen "Kiitos ilmasesta kakusta!" Haha.
Oon ollu täällä ollessani yhellä keikalla, jonne oon oikeesti menny esiintyjän takii (eikä nii, et klubil oli live-musaa). Ja seki oli ihan sattuma. Flora kysy Sophielta yks kerta, et mikä se tuntematon bändi on, jonka keikalle oot menossa. Sophie kerto, et Hurts ja kiljasin, et mä pidän niistä! Sophie oli yllättyny ja valaisin, et ne on Suomessa tosi suosittuja. Niinpä lähin sen mukaan :) Ja kannatti! En oo ollu Hurts-fani pitkään, mut kuten aina, konsertit saa fanituksen kukoistamaan. Ihastuin Theoon kybällä *v* Sil oli mahtava lavakarisma! Ja vaikka niiden show oli pelkistetty, se oli silti voimakas. Ah, oli kyllä nautinnollinen ilta.
Stina oli täällä viikon helmikuussa, ku perhe oli laskettelemassa. Koettiin kiinalaisen uuden vuoden juhlinta, Chinatown aivan täynnä, melkein ei raflaan mahuttu ja Trafalgar Squarella oli festivaali, perinteisiä kiinalaisia soittimia ja sillee. Ja mainoksia tv-ruuduilta esitysten välissä. Kyllä. Käytiin myös Oxfordissa ja valittiin tietenki viikon ainoo sadepäivä xD Olihan se söpö kaupunki, mut ei siel kyl paljoo tekemistä ollu. Käytiin tieteen historian museossa, se oli ihan mielenkiintonen. Löydettiin sattumalta Covent Gardenissa käppäillessä Muumi-kauppa ja mentiin sinne sisään ihan into piukeena. Suomi-fiilikset :D Yhtenä päivänä etittiin tekemistä Timeoutista ja siel oli ehdotuksena House of Vansissa oleva taideteos Soiva leikkikenttä. Mentiin katsastaa se. Onneks ei oltu koko päivää sen ympärille suunniteltu, koska se oli noin kymmenen minsan juttu :P Talo oli tavallaan kerhohuone, lava ja pelitila ja sit se näyttelytila, jonne oli rakennettu leikkikenttää muistuttava häkkyrä. Kiipeilyteline ja keinut ynnä muuta ja kaikki digitaalisesti soivista materiaaleista. Eli kun esimerkiks kiipes puolia pitkin, jokanen askelma sai aikaan sävelen. Ihmiset pääs siis periaatteessa tekemään musaa. Se oli hauska interaktiivinen idea, kaikenlaista taidetta sitä maailmaan mahtuuki ^^ Stinan täällä olon aikana koukututtiin vaan Brittien Netflixissä olevaan Outnumbered-sarjaan, joka kertoo kolmen lapsen perheestä Englannissa. Jotenki nii arkipäivänen mut aivan hulvaton sarja :DD Se oli meijän aamu- ja iltaviihdettä. Ja koko viikko oli kyl aivan upee! Samalla tekemistä täynnä mut kuitenki rento.
Lilly tuli Itävallasta vierailulle yks viikonloppu ja sinä sunnuntaina sattu just olee Pyhän Patrikin päivän paraati ja juhlallisuudet. Käveltiin ensin Covent Gardenissa ja sit käytiin pitkään suunnitellulla kakulla Patisserie Valeriessa (söin millefeuillen ekaa kertaa elämässäni!). Sit siirryttiin Piccadillylle paraatia seuraamaan. Oli varmaa vuoden ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä, porukka oli topeissa (ja tää oli siis maaliskuussa). Paraati oli hämmentävä, luultiin sen jo loppuvan, ku lisää rekkoja riverdanceineen ja neliapiloineen tuli esiin. Iso soittokunta töräytti ilmoille Uptown Funkin, se oli kyl tosi siistii! Ja sit ilmeisesti nähtiin myös Pyhä Patrik, yrmy puujättiläinen, jota jotku ohjaili nii, et se kykeni kävelemään. Seurattiin paraatia Trafalgar Squarelle, jossa ite festivaali oli, mut Lilly joutu lähtee lentokentälle, nii ei sit sinne päädytty. Mut oli hauska ja erikoinen päivä :D
Grétan ekalla viikolla mentiin perjantaina ison ranskalaislössin kaa Shoreditchiin. Monen mutkan kautta (väärä metrolinja, väärä rafla, ei henkkareita...) päädyttiin Boxparkiin syömään ja sit suunnattiin kiireellä illan kohokohtaan: pingisbaariin. Olin varannu meille Floran ehdotuksesta pöydän, siis pöytätennispöydän. Saatiin sit siinä puolentoista tunnin ajan pelailla ja tilata juomia. Paikka oli tosi veikee! Paljon hauskempi tunnelma ku tavallisessa baarissa ja ihmisillä oli oikeesti jotain tekemistä eikä vaa seisoskelua. Vaik meitä oli kyl nii monta, et kyl sitäki pääs tekee, jos huvitti. Paikka oli valaistu sinisillä valoilla ja seinillä oli hohtavia graffiteja. Todella hyvä liikeidea ja meillä hauska ilta! ^0^
Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna mentiin Marin ja Anna-Liisan ja Anna-Liisan italialaiskaverin Chiaran kanssa Stratfordiin suklaafestivaaleille. Kun Anna-Liisa mainitsi sen olemassaolosta, meitä ei tarvinnu kahesti käskeä xD Oltiin kyl vähän pettyneitä. Odotettiin isompaa tapahtumaa ja enemmän maistiaisia tyyppisesti.. Siel oli Lontoon nähtävyyksiä suklaasta muovattuna ja monta kojua, joissa myytiin suklaalikööriä, suklaalevyjä, suklaafiguureja ja ihan vaa leivonnaisiaki. Ois voinu myös ostaa oppitunnin suklaantekoon. Oli siel myös pääsiäismunajahti, mut siinä ei ees etitty munia, vaan jotain kirjaimia ja sit ne löydettyään sai jonku palkintokorin! Ei vaivauduttu xP Istuttiin paikalle tuoduille sohville (festivaali oli ulkona) mutustamaan ostoksiamme ja tapahtuman virallinen kuvaaja tuli nappasemaan meistä otokset, näytettiin selvästi nauttivan niin paljon xD Mentiin Anna-Liisan vikan viikonlopun kunniaks vielä sen toivomuksesta Nando'siin syömään Chiaran lähettyä ja muistan, et sillon oli kyl kaikil sellanen valitushetki (hahaha, suomalaiset x'D) päällä, et Anna-Liisa oli tosi kiitollinen, et pääs lähtee. Haha.
Pääsiäislomalla Claire ja Nicole oli järjestäny mun ja Grétan vievän Ethanin ja Oscarin yhessä Golders Hill Parkiin Golders Greenissä. Järjestely oli tehty jo ennen, ku minä ja Gréta oltiin ees koskaan tavattu, mut hostit oli ilmeisesti varmoja, et tullaan toimeen :P Puisto oli ihana! Niin lähellä enkä ikinä ollu käyny. Siel oli paljon vihreetä, söpö kahvila, josta ostettiin jäätelöt, puisia dinosauruksia, pieni eläintarha (siitä en ollu niin innoissani), lampi ja leikkikenttä. Pojat vietti koko ajan hiekkalaatikolla yrittäen kaivaa tietään Kiinaan :D Mukavan rento päivä ja hyvä kohde tuleville kävelyreissuille~
Huhtikuun puolessavälissä Tate Modern -käynnin jälkeen lunastin City Academyn kurssin hintaan kuuluneen kuvaussession. Sophie tuli mun mukaan Hampsteadiin, jossa tapasin kuvaajan kaa ja mentiin ottamaan naamakuvia mahollista CV:tä varten jonku kirkon portaille. Mulla oli puol vaatekaappia mukana, koska piti ottaa kolme vaihtoyläosaa enkä osannu päättää. Päädyinki käyttää kaikkia mun vaihtoehtoja xD Kuvaaja anto ohjeita ajatuksista, jotka sit muutti mun kasvonilmeitä, jotta kuvissa ois vaihtelua. Yläosien piti myös kuvastaa roolityyppejä, joihin haluaisin tulevaisuudessa ja sentyylisiä ohjeistuksiaki se sit anto, "uteliaisuus", "ilkikurisuus", "keveä salaisuus" ja "kosto" näin esimerkkeinä. Olin todella otettu, ku se sano, et vois hyvin nähä mut kameranäyttelijänä, koska pystyin muuttamaan ilmeitäni nopeesti ja hienovarasesti *v* (kameranäyttelemistuntien ahdingon jälkeen toi kommentti tuli tarpeeseen) Tunti meni vauhdikkaasti ja oli tosi hauskaa! Sain muistitikun mukaani, et voin valita parhaat otokset. Halusin mennä leffaan ja parhaimpaan aikaan sattu menee Eddie the Eagle, jonka jonkin verran halusin nähä, nii menin. Ja kannatti! Lähes tanssin leffasta ulos. Oli kyllä niin hyvänmielenleffa että huh! Ja niin rohkaseva kans. Tunsin itteni hyvin voimakkaaks ja kykeneväiseks sen jälkeen. Se oli hyvä päivä ^^
Mun synttäriviikolla mentiin tupla-F-jengin (suomalaiset ja ranskalaiset, nimen keksin sanojen englantiversioista) kaa sunnuntaikahville instagramista löytämääni pieneen Lanka-kahvilaan. Ranskalaisia leivonnaisia aasialaistyylillä. Ne oli aivan kauhuna, ku ilmotettiin, et meitä on kuus, mutta sai raivattua tilaa ja yhdisteltyä pöytiä nii, et päästiin istuu. Otettiin erilliset leivonnaiset ja sit porkkanakakkupötkö, jonka henkilökunta luuli meijän haluuvan mukaan otettavaks, mut ilmotettiin, et syödään seki täällä, hahaha. Sit ne viel toi maistiaiseks pienen palan jotain just uunista tullutta jälkiruokaa. Ihana paikka! Siellä kävinki sit useampaan kertaan, koska kaikki tarjoilut näytti kokeilemisen arvosilta~
Kun Rosenit yhtenä sapattina lähti muualle, mä kutsuin tupla-F:t meille viettää tyttöjeniltaa. Wokattiin, syötiin hedelmiä, suklaata ja "terveellisiä" (superhyviä!!!) linssi- ja hummussipsejä ja katottiin Moulin Rouge. Relattiin himassa. Juteltiin myöhään. Tehtiin just sitä, mitä kaikki au pair -elämässä kaipaa eniten. Omaa kotia ja oikeutta kutsua sinne ihmisiä millon huvittaa. Mari jäi vielä yökski, ku sillä on pitkä kotimatka ja mentiin seuraavana päivänä yhessä teatteriin kuitenki. Pian pääsee taas tekee tollastaki useemmin! ^.^v
Vappupäivänä oli kaunis sää ja oltiin sovittu Kaisan kaa näkevämme (sen jälkeen, ku olin käyny viemässä sarini korjattavaks), joten päätettiin kävästä Sainsbury'sissa ja mennä piknikille Regent's Parkiin. Ostettiin sipsejä ja suklaata ja tietenki vapun kunniaks vadelmahillolla täytettyjä munkkeja ;) Pitihän sitä suomalainen vappu tuoda Englantiinki!
Kunnon piknik meillä oli toukokuun alussa, kun yhtäkkiä tuli kunnon helle. Mun piti ihan käydä ostamassa kaftaanimekko ja lierihattu, koska tiesin, et muuten paahtuisin Hyde Parkin auringossa. Onneks löydettiin Marin, Floran ja Laurien kaa varjoisa paikka puun alta kaikkien muiden evästelijöiden seasta. Patonkia, brietä, Tuceja, tomaatteja, mansikoita, mangoja, minidonitseja, keksejä... Meillä oli oikein juhla-ateria! Että mä vaan niin rakastan tollasta rentoa hengailua vailla huolia (=^.^=) Mau.
Jostain syystä en laske Whose Line Is It Anyway? -live-esitystä teatteriks vaan paan sen kokemus-kategoriaan. Ja minkälainen kokemus oliki!! Kaks tuntia posket jäykistävää, vatsaa treenaavaa huutonaurua xDDD Neljä miestä, joista osa oli tullu Jenkeistä ja yks brittinainen veti improshow'n. Kohtaus kysymyksillä, lauluja, "yks istuu, yks seisoo, yks kumartuu", kohtaus eri genreillä, kaikkea mahollista. Ja että ne oli hauskoja! Se nainen oli oikeesti hulvaton, tuli niin #lifegoals-fiilis. Siitä huomas, et sil oli myös tosi hyvä käsitys ja tietotaito Shakespearesta ja epookista ja just eri tyylilajeista, jos vaikka vertas siihen amerikkalaishemmoon, joka oli ihan pulassa Shaken kaa, haha. Siel oli yks nuori amerikkalaisjäbä, jol oli kyl kans aivan mahtava tilannetaju. Riemastuttava kokemus oli tämä. Onneks pääsin olee osa sitä.
Ja pakkohan se oli kokea. London Pride. Vaikka mun sovittu Pride-kumppani Mari oliki lapsensa bar mitzvah'ssa jumissa, toinen ehdokas Lucrezia oli Espanjassa, Gréta piirustuskurssilla ja ranskikset turtana edellisillan biletyksestä, oli silti hauskaa yksin kierrellä ja nähä täkäläisen festivaalin tunnelma. Ja oli ihan kiva, et oli yksin liikkeellä, nii ei tarvinnu nii hätiköiden lähtee himastakaa. Pyörin Chinatownissa, sateenkaariliput liehu raflojen yllä ja jopa Prince Edward -teatterissa. Siel oli kaks esiintymislavaa, kävin naisten lavalla kuuntelee Pride's Got Talent -finalisti Aletia Upstairsia, sil oli aika hyvä meno. Ihmisiä oli paljon, sää oli taas Priden ihmeen kautta kaunis, kaikki palloili kaduilla juomat käsissä ja piti hauskaa. Hämmentävää musta oli, et samanaikasesti oli meneillään paraati, joten mä sit suuntasin Trafalgar Squarelle päin, jonka suunnalle se päätty ja vähiten ruuhkautuneiden katselupaikkojen piti olla siellä. Ha. Hädin tuskin näin mitään, lähinnä sateenvarjot ja jättiliput ja rekat (paidattomia soutajia ja Tescon bilerekka näin muun muassa) erottu korkeutensa vuoks. Mut kaikilla oli hyvä fiilis ja energia oli korkeella. Ja ihmismassa oli VALTAVA. MASSIIVINEN. Ei ihme, et aluks oli tiedote, et yksittäiset ihmiset ei saa marssia, eihän siitä paraatista ois muuten ikinä tullu loppua... Mut ne oli kyl lopulta kuitenki lisänny viimesen osion ryhmättömille marssijoille, mikä oli hienoo :) "Rakkaudella ei oo suodatinta."
Heinäkuun ekana lauantaina oltiin ihan pilves. Tai ei nyt ihan niiden korkeudel. Mari sai synttärilahjaks kaks lippua The Shardiin, Lontoon korkeimpaan (ja yhteen rumimmista xP) rakennukseen. Kuten mun hostit sano, se oli todella snobi. Sisääntuloaulassa oli video Shardin nousemisesta ja hissien katoissa pyöri kuvamateriaalia kaduilta ja taivaalta. Turvatarkastuksen jälkeen tehtiin kiemurainen matka kerrokseen 69, jossa päästiin ekan kerran ihailemaan näkymää. Siellä oli baari, josta ihmiset osti tärkeinä shamppanjaa. Bongattiin lempirakennuksiamme ja yritettiin tarkentaa niihin kiikarikameroilla. Globeki löyty pitkän etsinnän jälkeen piilostaan! Sit piti jalkavoimin kavuta kerrokseen 72, joka oli ylin mahollinen. Katto oli avoin ("sirpaleiden" takia), joten tuulenvire pääs sisään. Siellä oli tekoruohomatto ja aidot kukat reunusti ikkunoita. Kajareista visers linnut. Ja kaks suomalaismiestä tuli meijän viereen pohtimaan, pitäiskö ottaa kaverikuva (ei kuitenkaa meijän kaa, harmi). He oli tätä shamppanjakansaa. Kuten todettiin Marin kaa, hieno kokemus ja mukava hengailupaikka, mut ei ihan £26:n arvonen.. Ilmasena kyllä oikein bueno. Meille jopa avattiin ovi, ku astuttiin "piknik"alueelle. Todella snobia.
Kun päästiin näiden näköalapaikkojen makuun, vähän yli viikon päästä mentiin käymään Walkie Talkien Skygardenissa. Sinne pääsi ilmaseks, piti vaa varaa tunnin osio, jonka aikana sinne meni. Se oli periaatteessa viidakko sisätiloissa, vähän niinku kasvihuone. Kahvila ja ravintolaki siel oli, joku jopa istu läppärinsä kaa pöydässä varmaa duuneja tekemässä. En tiiä, vaivautuisinko ite sitä varten vaa varaamaan lippuja xD Se eros Shardista siinä, et kaiken näki suunnilleen samalta korkeudelta ja pakko sanoa, et sen parvekkeelta käsin jopa Shard näytti hienolta, vielä ku meillä oli uhkaavat pilvet taustalla. En ihan osaa sanoa, kummasta tykkäsin enemmän, tosta tietenki ilmasuusaspektin takia ja oli tunnelma rennompi ku sivistyneessä Shardissa. Molemmissa puolensa. Oon vaa ilonen, et pääsin kokee molemmat :)
Hämmentävin kokemus täällä olon aikana ei suinkaan oo tapahtunu viikonloppuna, vaan liittyy juutalaisuuteen. Ylläri. Mun synttärien jälkesenä perjantaina alko Pesach, viikon mittanen juhla, jollon muistetaan juutalaisten vapautumista egyptiläisten orjuudesta ja kuinka Jumalan viimeinen vitsaus (esikoisen kuolema) "kulki ohi" juutalaiskodeista. Talossa oli suursiivous ja perhe oli tyytyväinen, et mun synttäreitä voitiin mennä juhlimaan italialaiseen L'artistaan, koska Pesachin aikana leipä, pasta ja kaikki turpoavat tai kohoavat tuotteet oli kiellettyjä. Paetessaan Egyptistä juutalaiset ei ehtiny jäädä oottamaan leivän kohoomista, joten Pesachin aikana syödään matzah-suolakeksejä ja leipomiseen käytetään niistä jauhettua jauhoa. Kaikki viljatuotteet ja linssit ja pavut ynnä muut oli poissa ruokalistalta. Onneks ei sentään kaapeista, näillähän ois menny hitosti ruokaa hukkaan (vielä entistä enemmän)! Myös kaikki maitotuotteet ja viinit oli vaihettu tavallisista Pesach kosher -versioiks, ties mitä niissä sit oli... Ja normaalin astiasekoilun lisäks piti viel sekoilla vähän lisää ja vaihtaa koko astiasto Pesach-astioiks, joita pidetään muuten säilössä, ettei ne vaan kontaminoidu kielletyillä aineilla. Joita muuten ympäri vuoden on ihan sallittua ja toivottavaakin syödä. Ja vaikka liha ja maito pitäis erotella, nii nyt meillä oli vaa lasiastioita, joita käytettiin molempiin, koska lasiin ruoka-aineet ei tartu. Logiikka on korkeella. Ku Claire pohti, et pidän niitä varmaa hulluina ja rehellisesti totesin, et ite en jaksais nähä niin suurta vaivaa vaan viikon takii, se vaa alko selittää näitä Toorassa lukevia sääntöjä. Koska se uskoo niiden oikeellisuuteen, se ei vaan voi nähä mun näkökantaa, jonka mukaan mitään ei oo pakko tehä, vaan kaikki on omista valinnoista kii. Kun Jacob oli vahingossa menny syömään jotain karkkia, joka ei ollu Pesach kosher, nii Claire sano (onneks naurua äänessään), et Hashem nyt lyö sua rankaisevalla iskulla. Koko juhla avattiin isolla seder-illallisella, joka sisäls 52 sivun kirjasen, jossa kerrottiin tapahtumien ja perinteiden historiaa ja sit syötiin paljon symbolisia ruokia ja laulettiin ja leikittiin ja juotiin kallistuen. Lapsilla tuntu olevan hauskaa, et siitä täytyy kyl juhlamenojen kehittäjää kehua, et on osannu ottaa huomioon, et perheen pienimmät ei ehkä jaksa odottaa päivällistä kahta tuntia, jos ei oo jotain mielekästä tekemistä. Minä ja Anthonyn israelilainen pikkuserkku (vai mikä olikaan) ei oltu yhtä ymmärtäväisiä. Näytin varmaa tosi kärsivältä, ku se jossain vaihees kysäs, onko mulla nälkä ja myöns itellään olevan kiljuva. Alotettiin ruokailu vasta kymmeneltä ja sen päätteeks oli viel lisää lauluja eli koko ruljanssi loppu puolenyön jälkeen. En ehkä oo ikinä istunu yhtä pitkillä illallisilla ja halunnu yhtä paljon pois. Huvitti, kuinka ennen Pesachin alkua Claire totes: "Niin, sun ensimmäinen Pesach!" Ha. Ja viimenen, voin luvata.
//
Once upon a time there was a restaurant built in a bus in the east side of London. Our way lead there on one Saturday. It was an Austrian owned Wünderlust. The facade of the restaurant was the front of a bus and you could sit inside the bus, tables and benches were built in, and you could look down at a traditional restaurant. The food was good but rather pricy. But a fun experience it was :) From there we headed to the attraction of the weekend, Lumiére London light festival in the centre. Flying illuminated fish in Piccadilly and my favourite, a stick man light show in a video game kind of way where they sort of jumped on trampolines, was quite impressive with the game music and all. In a way everything just didn't quite work because at least Piccadilly is even usually very well lit up...
One of maybe the most unusual and spectacular experiences here was a visit to the biggest Hindu temple in London which was pretty near our hoods. It was very impressive from the outside and from inside even more awe-inspiring (unfortunately pictures weren't allowed). We had to take our shoes off and it was very serene everywhere when people were there to actually pray, I almost felt like intruding in their holy moment.. It was so nice when one staff member clearly realised we were "tourists" and explained something about holy water and lured us into a short exhibition about Hinduism. It was really interesting! And I had an epiphany that the principals of Hinduism are pretty much the same that I live by ^^ Because I didn't have my shoes on, I read the text extracts basically doing yoga, I stood on one foot and moved the ankle of the other around in circles xD After the tour we hadn't decided our next move, so we slumped on the floor of the temple hall and chilled. It was super relaxed. After having lunch in the vegetarian Indian restaurant connected to the temple we ended up in Brent Cross for cupcakes with Flora and Sophie. A good decision. There was a cute guy at the till who accidentally forgot to charge me and Sophie. A saleswoman wondered why we were just standing at the till and with our orders in her hands she asked if we would like to sit. We glanced at each other and said yes of course. We figured that the bloke had found us attractive as well when he decided to serve a free cake ;D We didn't dare to leave shouting, "Thanks for the free cake!" though. Haha.
Stina was here for a week in February when the family was skiing. We experienced the celebrations of the Chinese New Year, Chinatown was packed full, we almost didn't fit in a restaurant and there was a festival on Trafalgar Square, traditional Chinese instruments and all that jazz. And adverts on the tv screens in between performances. Yes. We also went to Oxford and of course we chose the only rainy day of the week xD It was a cute city alright but there was not that much to do. We went to the Museum of the History of Science, it was pretty interesting. By chance we found a Moomin shop while strolling in Covent Garden and went in feeling quite ecstatic. Finland feels :D On one day we looked for stuff to do on Timeout and as a suggestion they had an artwork called Polyphonic playground, located in the House of Vans. We went to check that out. Luckily we hadn't planned our whole day around it because it was seen in about ten minutes :P The house was a sort of activity space, a stage and gameroom and then the exhibition space where a thing resembling a playground was built. A jungle gym and swings and that kind of thing and everything was made out of digitally playing materials. So when you climbed up the wall bars, every step caused a note. People could basically make music. It was a fun interactive idea, all kinds of art you can find in the world ^^ While Stina was here we got hooked on a show called Outnumbered, found only in Britain's Netflix, about a family with three kids in England. Somehow so mundane but positively hilarious series :DD It was our morning and evening entertainment. And the whole week was absolutely amazing! Simultaneously full of activities but still relaxed.
July: And what would be a better way to finish the theatre visits than going to the Globe a second time! This time we were a bit more serious, pondering how to succeed in The Taming of the Shrew. Somehow I felt like doing a full circle, because this was the first play that I read here in English and the last performance that I saw (obviously in English also, ha ha ha). They hadn't forgotten humour from this one either, but it wasn't in the same way an end in itself as in The Midsummer Night's Dream. The actors were really committed and brilliant (and I loved that women played the roles of men!), the costumes and setting were gorgeous and genius and the Irish accents cute (the story was moved to Ireland even though the towns were still Italian). The interpretation of the story itself was thought-provoking. Even though The Midsummer Night's Dream had sexual content too, here it was more outrageous and in your face.
Some old git in the audience clearly wasn't satisfied because he looked grumpy in the question and answer section that followed the performance. It was a very nice surprise addition! Also really mind-opening because that performance was "a relaxed performance", which meant that you could go out of the auditorium when you wanted to and come back when you felt like it, you could drink and eat and make noise. The explanation was unveiled afterwards. The performance was aimed at those who are not necessarily welcomed in a conventional theatre show. This meant people with disabilities, tic symptoms and otherwise people who differ from the mainstream. The Q&A was opened by a woman who sat in a wheelchair, banged her chest once a while and repeated the words "biscuit" and "hedgehog". And due to this she had once been shooed to the sound booth after the interval even though her presence had been acknowledged beforehand. Folk had still complained, even wrote nasty things on social media after. People are appalling sometimes. But luckily that experience wasn't, but a spot on perfect ending to my theatre year ^^
Teetä tarjolla // Tea is served
Ihmemaassa // In Wonderland
Upea Globe // Gorgeous Globe
Oon käyny museoissa. Isoissa ja pienissä, kerran jos toisenkin.
Imperial War Museum oli vaikuttava. Jättiläismäinen ja täynnä tietoa ja sälää. Erityisen jäljen jätti holokaustiosio, koska juutalaisperheessä asuminen vaa saa aikaan henkilökohtasemman reaktion. Ne ois voinu olla siellä. Jotenki ne kaikki karmeudet on vaa nii käsittämättömiä, ettei tiedä miten päin ois.
Ranskisten kanssa käytiin Notting Hillissä pikkumuseossa, jonne vein Stinanki sit. Tuotemerkkien, pakkausten ja mainonnan museo. Siellä oli ihan viktoriaanisilta ajoilta asti eri tuotteiden paketteja ja jotain pieniä historiapätkiä, mut ei ylenmääräsesti luettavaa ja ite museonki kiers aika nopee läpi. Kivoimmat osiot oli musta ne, jos saman tuotteen ulkonäön muutos oli näkyvissä, et sen kehityskaaren näki. Valitettavasti useimmat paketit on ennen ollu nätimpiä ja ympäristöystävällisempiä ku nykyset muovirumilukset... Mut söpö museo ^^
Ranskisten kanssa taas mentiin Somerset Houseen. Maksettiin ittemme sisään näyttelyyn, mut rehellisesti sanoen en kyllä muista niistä maalauksista hirveesti mitään. Siinä ehkä hienointa oli se ite rakennus.
Peräkkäisinä viikonloppuina tehtiin Sophien kaa Tate-kierrokset. Ensin käytiin Tate Modernissa, jossa osa teoksista oli kyllä tosi nerokkaita ja näyttäviä, mut seinillä oli myös niitä, joiden kohalla ihmetteli, et miten tää nyt on taidetta. Kuten Sophie sano netistä löytämänsä lainauksen: "Moderni taide - oisit voinu tehä sen ite. Mutta et tehny." Harvemmin tulee mieleen piirtää erivärisiä neliöitä ja olettaa, et se on jonkinlainen luova neronleimaus.
Tykkäsin siitä kuitenki enemmän ku Tate Britainista. TB oli liikaa vaa vanhoja muotokuvia ja sentyyppisiä, vaik oli sielki modernimpi osio, josta tykkäsin kyl paljon. Ja Desperate Romanticsia kattoneena oli hauska löytää tuttuja prerafaeliittien töitä (Ophelia ja The Awakening Conscience hyppäs heti silmille!) :) Parasta oli kuitenki, et siel oli Shakespeare pop up. Siitä oli kylttejä ympäriinsä ja satuin yhteen huoneeseen just, ku se tapahtu siellä. Yhtäkkiä sinne juoksi nuori naisnäyttelijä, joka alko lausua Shakea ja liikku ihmisten keskellä. Sit se vaa juoksi pois, sai aplodit ja pian tuli takas kavereidensa onniteltavaks. Oli mukava pikku ylläri ^^
Victoria ja Albert -museossa eli V&A:ssa kävin kahesti aika lyhyen ajan sisään. Ekan kerran Kaisan ja Marin kaa, ku ei keksitty mitää tekemistä palkallisena lomapäivänä ja ei oltu kukaan käyty siellä ja sit perheen kaa, ku ne tuli. Ei haitannu! Se on ihan yks mun lempparimuseoita täällä ^0^ Paljon kivempi ja jotenki laajempi Aasia-osio ku Britissä, muotia, koruja ja tietenki mun lemppari - teatteri ja esiintyminen. Siellä kuvailtiin teatteriproduktion synty käsiksen kirjottamisesta lavalle asti, esillä oli pukuja ja lavasteita (jopa pääs The Curious Incidentin lavan kopiolla käymään!), sai kokeilla miksausta ja kaikkea. Äänien kanssa räpläillessä Mari kiros, ku osasin You Can't Stop the Beatin ulkoo, nii lauloin melodiat päälle, vaik se laitto ne alas laitteella xD Tokal kierroksel olin ihan yhtä innoissani kaikesta, otin jopa kuvan itestäni Olivier-palkinnon kanssa, haha!
Kesäkuun alussa vihdoin menin Natural History Museumiin ja sain seuraks Grétan, joka ei myöskään ollu käyny siellä. Ei onneks ees jouduttu jonottaa kauaa, ku käytettiin pienempää sisäänkäyntii vv Ku astuttiin sisään, haukottiin henkeä. Heti ekana vastassa oli dinoluuranko ja tähtitaivasta. Ja rullaportaat nous sellasen pallon sisään, joka oli peitetty kuparilaatoilla sisäpuolelta. Käytiin läpi mannerlaatat ja maanjäristykset, maalajit ja ötökkäosio Karmivat mönkijät. Tietenki myös dinot ja nisäkkäät, sinivalasta myöden. Nautittiin museon lapsiystävällisyydestä, koska oltiin kaks isoa lasta kaikkien kokeile itse -juttujen kanssa. (Käytiin huvittamassa paria vapaaehtoisjätkää menemällä järkkäämään hyönteisiä eri kategorioihin xD) Kyllä elämä ja luonto on vaan ihmeellisiä.
Sit käytiin myös Museum of Londonissa yhessä. Olin ehkä vähän liian väsyny jaksaakseni keskittyä täydellisesti, mut oli seki hieno museo! Viktoriaaninen kävely apteekkeineen ja pubeineen oli mielenkiintonen ja osio, jossa kerrottiin modernista Lontoosta, maahanmuuttajista ja kaikesta. Claire oli ihan sitä mieltä, et viimein kävin siellä, et jo oli aikaki.
Siinä tais olla kaikki museot, joissa tuun käymään, ellen nyt satu yllättämään itteeni ja piipahtamaan Cartoon Museumissa ennen lähtöä. Sen näkee sit.
//
I've been to museums. In big and small ones, time and again.
The Imperial War Museum was impressive. Humongous and full of information and bits. A special mark was left by the holocaust section, because living in a Jewish family simply makes the reaction a bit more personal. They could've been there. Somehow all the horrors are so beyond comprehension that I don't know how to act.
With the Frenchies we visited a tiny museum in Notting Hill, one that I took Stina to as well. The Museum of Brands, Packaging and Advertising. They had packaging of different products from as long ago as the Victorian era and some short history extracts, but not an awful lot of reading and the museum itself was quite quickly gone through also. The nicest parts in my opinion were the ones where you could see the change of the appearance of a single product, you could see the development of it. Unfortunately most of the packets have been prettier and more environmentally friendly before than the current plastic uglies... But a cute museum ^^
With the Frenchies, again, we went to the Somerset House. We paid ourselves into the exhibition but to be honest, I can't really remember anything about the paintings. Perhaps the most splendid thing was the building itself.
On consecutive weekends we did Tate tours with Sophie. At first we went to Tate Modern where some of the pieces were very ingenious and showy, but on the walls there was also artwork that made me wonder if it could really be defined as art. Like Sophie quoted a phrase she'd found on the internet, "Modern art - you could've done it yourself. But you didn't." It's rather rare to consider drawing squares in different colours and think of it as some kind of a creative strike of genius.
I still preferred it to Tate Britain. TB was too much of the old portraits and that type of thing, even though it did have a more contemporary section which I rather liked. And having watched Desperate Romantics, it was fun to find familiar Pre-Raphaelitan works (Ophelia and The Awakening Conscience jumped right up!) :) The best thing, though, was a Shakespeare pop up. There were signs all around and I happened to be in one room just as it happened there. Suddenly there was a young actress running to the room, she started to cite Shake and move amongst people. Then she just ran away, received applause and soon came back to be congratulated by her friends. It was a nice little surprise ^^
In The Victoria and Albert Museum, that is the V&A, I visited twice in a quite short period of time. The first time was with Kaisa and Mari when we couldn't think of anything to do on a Bank Holiday and none of us had been there, and the second was with my family when they came. I didn't mind! It's certainly one of my favourite museums here ^0^
A much nicer and somehow more extensive Asia section than in The Brit, fashion, jewellery and of course my favourite - theatre and performance. They described the birth of a theatre production from making the script to being put on stage, they displayed costumes and props (you could even go to a replica of the stage of The Curious Incident!), you could try mixing and all. Fiddling with the sounds, Mari cursed that I knew You Can't Stop the Beat by heart, so I could sing the melodies even though she turned them down on the machine xD On the second round I was as excited about everything, I even took a photo of myself with the Olivier prize, haha!
At the beginning of June I finally went to the Natural History Museum and had the pleasure of Gréta's company because she hadn't been there before, either. Fortunately we didn't even have to queue for long because we used the smaller entrance vv When we stepped in, we took a breath in awe. The first thing we saw was a dino skeleton and a starry sky. And an escalator ascending into a ball that was covered with copper plated on the inside. We went through tectonic plates and earthquakes, soil types and the bug section The Creepy Crawlies. Of course dinos and mammals too, including the blue whale. We enjoyed that the museum was so child-friendly since we were too big children with all of the 'try yourself' bits. (We went and amused a couple of bloke volunteers by going and organising insects into different categories xD) Life and nature are simply wonderful.
Then we also went to the Museum of London together. I was perhaps a bit too tired to have the energy to focus fully, but it was a great museum, too! A Victorian walk with its pharmacies and pubs was interesting and the section with stories about modern London, immigrants and all. Claire was of the opinion that finally I made it there, about time it was.
I think that was all the museums I'll visit, unless I happen to surprise myself and take a trip to the Cartoon Museum before I leave. We'll see.
Somerset House
Oivaltavaa taidetta Tate Modernissa // Insightful art in Tate Modern
Ophelia
Musikaalimeinigeissä V&A:ssa // Musical vibes in V&A
Luonnon ihmeitä // Natural miracles
Olipa kerran bussiin rakennettu ravintola Lontoon itälaidalla. Sinne meijän kulku yhtenä lauantaina suuntas. Se oli itävaltalaisomistuksessa oleva Wünderlust. Ravintolan ulkosivu oli bussin keula ja sisälle bussiin pääs istumaan, sinne oli rakennettu pöydät ja penkit, joilta pysty kattelee alas sit ihan perinteiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää mut aika hintavaa. Mut hauska kokemus oli :) Sieltä sit suunnattiin viikonlopun vetonaulaan, Lumiére London -valofestivaaliin keskustassa. Lentäviä valaistuja kaloja Piccadillylla ja mun lemppari, videopelin omainen tikku-ukkovaloshow, jossa ne ikään ku hyppi trampoliineilla, oli aika vaikuttava pelimusineen kaikkineen. Sinänsä ei vaa kaikki ihan toiminu, koska ainaki Piccadilly nyt on normaalistiki tosi valaistu...
Yks ehkä erikoisimmasta ja upeimmista kokemuksista täällä oli vierailu Lontoon isoimmassa hindutemppelissä, joka oli aika lähellä meijän hoodseja. Se oli tosi vaikuttava ulkoa ja sisältä vielä enemmän ihailua aiheuttava (valitettavasti kuvia ei saanu ottaa). Kengät piti ottaa pois ja kaikkialla oli tosi seesteistä, kun ihmiset oli oikeesti siellä rukoilemassa, melkein tuntu, et tungeteltiin niiden pyhään hetkeen.. Oli tosi mukavaa, ku yks henkilökuntaan kuuluva mies selvästi tajus meijät "turisteiks" ja selitti sit jostain pyhästä vedestä ja houkutteli meijät lyhyeen näyttelyyn hindulaisuudesta. Oli kovin mielenkiintonen! Ja tajusin, et hindulaisuuden periaatteet on aika lailla samat, joiden mukaan mä elän ^^ Koska ei ollu kenkiä jalassa, luin tekstinpätkiä periaatteessa joogaten, seisoin yhel jalal ja pyörittelin toisen nilkkaa xD Kierroksen jälkeen ei tiedetty seuraavaa liikettämme, joten vaa rojahdettiin temppelin aulan lattialle ja chillattiin. Oli superrentoo. Temppelin yhteydessä olevassa intialaisessa kasvisraflassa lounastamisen jälkeen päädyttiin Brent Crossiin kuppikakulle Floran ja Sophien kaa. Hyvä päätös. Kassalla oli söpö myyjä, joka vahingossa unohti laskuttaa mut ja Sophien. Naismyyjä ihmetteli, ku vaa seisottiin tiskillä ja kädessään meijän tilaukset kysy, et eikö haluta istua. Vilkastiin toisiamme ja myönnyttiin totta kai. Pohdittiin, et kundi oli varmaa pitäny meitäki viehättävinä, ku päätti tarjota ilmasen kakun ;D Ei sentään kehdattu lähteä huutaen "Kiitos ilmasesta kakusta!" Haha.
Oon ollu täällä ollessani yhellä keikalla, jonne oon oikeesti menny esiintyjän takii (eikä nii, et klubil oli live-musaa). Ja seki oli ihan sattuma. Flora kysy Sophielta yks kerta, et mikä se tuntematon bändi on, jonka keikalle oot menossa. Sophie kerto, et Hurts ja kiljasin, et mä pidän niistä! Sophie oli yllättyny ja valaisin, et ne on Suomessa tosi suosittuja. Niinpä lähin sen mukaan :) Ja kannatti! En oo ollu Hurts-fani pitkään, mut kuten aina, konsertit saa fanituksen kukoistamaan. Ihastuin Theoon kybällä *v* Sil oli mahtava lavakarisma! Ja vaikka niiden show oli pelkistetty, se oli silti voimakas. Ah, oli kyllä nautinnollinen ilta.
Stina oli täällä viikon helmikuussa, ku perhe oli laskettelemassa. Koettiin kiinalaisen uuden vuoden juhlinta, Chinatown aivan täynnä, melkein ei raflaan mahuttu ja Trafalgar Squarella oli festivaali, perinteisiä kiinalaisia soittimia ja sillee. Ja mainoksia tv-ruuduilta esitysten välissä. Kyllä. Käytiin myös Oxfordissa ja valittiin tietenki viikon ainoo sadepäivä xD Olihan se söpö kaupunki, mut ei siel kyl paljoo tekemistä ollu. Käytiin tieteen historian museossa, se oli ihan mielenkiintonen. Löydettiin sattumalta Covent Gardenissa käppäillessä Muumi-kauppa ja mentiin sinne sisään ihan into piukeena. Suomi-fiilikset :D Yhtenä päivänä etittiin tekemistä Timeoutista ja siel oli ehdotuksena House of Vansissa oleva taideteos Soiva leikkikenttä. Mentiin katsastaa se. Onneks ei oltu koko päivää sen ympärille suunniteltu, koska se oli noin kymmenen minsan juttu :P Talo oli tavallaan kerhohuone, lava ja pelitila ja sit se näyttelytila, jonne oli rakennettu leikkikenttää muistuttava häkkyrä. Kiipeilyteline ja keinut ynnä muuta ja kaikki digitaalisesti soivista materiaaleista. Eli kun esimerkiks kiipes puolia pitkin, jokanen askelma sai aikaan sävelen. Ihmiset pääs siis periaatteessa tekemään musaa. Se oli hauska interaktiivinen idea, kaikenlaista taidetta sitä maailmaan mahtuuki ^^ Stinan täällä olon aikana koukututtiin vaan Brittien Netflixissä olevaan Outnumbered-sarjaan, joka kertoo kolmen lapsen perheestä Englannissa. Jotenki nii arkipäivänen mut aivan hulvaton sarja :DD Se oli meijän aamu- ja iltaviihdettä. Ja koko viikko oli kyl aivan upee! Samalla tekemistä täynnä mut kuitenki rento.
Lilly tuli Itävallasta vierailulle yks viikonloppu ja sinä sunnuntaina sattu just olee Pyhän Patrikin päivän paraati ja juhlallisuudet. Käveltiin ensin Covent Gardenissa ja sit käytiin pitkään suunnitellulla kakulla Patisserie Valeriessa (söin millefeuillen ekaa kertaa elämässäni!). Sit siirryttiin Piccadillylle paraatia seuraamaan. Oli varmaa vuoden ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä, porukka oli topeissa (ja tää oli siis maaliskuussa). Paraati oli hämmentävä, luultiin sen jo loppuvan, ku lisää rekkoja riverdanceineen ja neliapiloineen tuli esiin. Iso soittokunta töräytti ilmoille Uptown Funkin, se oli kyl tosi siistii! Ja sit ilmeisesti nähtiin myös Pyhä Patrik, yrmy puujättiläinen, jota jotku ohjaili nii, et se kykeni kävelemään. Seurattiin paraatia Trafalgar Squarelle, jossa ite festivaali oli, mut Lilly joutu lähtee lentokentälle, nii ei sit sinne päädytty. Mut oli hauska ja erikoinen päivä :D
Grétan ekalla viikolla mentiin perjantaina ison ranskalaislössin kaa Shoreditchiin. Monen mutkan kautta (väärä metrolinja, väärä rafla, ei henkkareita...) päädyttiin Boxparkiin syömään ja sit suunnattiin kiireellä illan kohokohtaan: pingisbaariin. Olin varannu meille Floran ehdotuksesta pöydän, siis pöytätennispöydän. Saatiin sit siinä puolentoista tunnin ajan pelailla ja tilata juomia. Paikka oli tosi veikee! Paljon hauskempi tunnelma ku tavallisessa baarissa ja ihmisillä oli oikeesti jotain tekemistä eikä vaa seisoskelua. Vaik meitä oli kyl nii monta, et kyl sitäki pääs tekee, jos huvitti. Paikka oli valaistu sinisillä valoilla ja seinillä oli hohtavia graffiteja. Todella hyvä liikeidea ja meillä hauska ilta! ^0^
Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna mentiin Marin ja Anna-Liisan ja Anna-Liisan italialaiskaverin Chiaran kanssa Stratfordiin suklaafestivaaleille. Kun Anna-Liisa mainitsi sen olemassaolosta, meitä ei tarvinnu kahesti käskeä xD Oltiin kyl vähän pettyneitä. Odotettiin isompaa tapahtumaa ja enemmän maistiaisia tyyppisesti.. Siel oli Lontoon nähtävyyksiä suklaasta muovattuna ja monta kojua, joissa myytiin suklaalikööriä, suklaalevyjä, suklaafiguureja ja ihan vaa leivonnaisiaki. Ois voinu myös ostaa oppitunnin suklaantekoon. Oli siel myös pääsiäismunajahti, mut siinä ei ees etitty munia, vaan jotain kirjaimia ja sit ne löydettyään sai jonku palkintokorin! Ei vaivauduttu xP Istuttiin paikalle tuoduille sohville (festivaali oli ulkona) mutustamaan ostoksiamme ja tapahtuman virallinen kuvaaja tuli nappasemaan meistä otokset, näytettiin selvästi nauttivan niin paljon xD Mentiin Anna-Liisan vikan viikonlopun kunniaks vielä sen toivomuksesta Nando'siin syömään Chiaran lähettyä ja muistan, et sillon oli kyl kaikil sellanen valitushetki (hahaha, suomalaiset x'D) päällä, et Anna-Liisa oli tosi kiitollinen, et pääs lähtee. Haha.
Pääsiäislomalla Claire ja Nicole oli järjestäny mun ja Grétan vievän Ethanin ja Oscarin yhessä Golders Hill Parkiin Golders Greenissä. Järjestely oli tehty jo ennen, ku minä ja Gréta oltiin ees koskaan tavattu, mut hostit oli ilmeisesti varmoja, et tullaan toimeen :P Puisto oli ihana! Niin lähellä enkä ikinä ollu käyny. Siel oli paljon vihreetä, söpö kahvila, josta ostettiin jäätelöt, puisia dinosauruksia, pieni eläintarha (siitä en ollu niin innoissani), lampi ja leikkikenttä. Pojat vietti koko ajan hiekkalaatikolla yrittäen kaivaa tietään Kiinaan :D Mukavan rento päivä ja hyvä kohde tuleville kävelyreissuille~
Huhtikuun puolessavälissä Tate Modern -käynnin jälkeen lunastin City Academyn kurssin hintaan kuuluneen kuvaussession. Sophie tuli mun mukaan Hampsteadiin, jossa tapasin kuvaajan kaa ja mentiin ottamaan naamakuvia mahollista CV:tä varten jonku kirkon portaille. Mulla oli puol vaatekaappia mukana, koska piti ottaa kolme vaihtoyläosaa enkä osannu päättää. Päädyinki käyttää kaikkia mun vaihtoehtoja xD Kuvaaja anto ohjeita ajatuksista, jotka sit muutti mun kasvonilmeitä, jotta kuvissa ois vaihtelua. Yläosien piti myös kuvastaa roolityyppejä, joihin haluaisin tulevaisuudessa ja sentyylisiä ohjeistuksiaki se sit anto, "uteliaisuus", "ilkikurisuus", "keveä salaisuus" ja "kosto" näin esimerkkeinä. Olin todella otettu, ku se sano, et vois hyvin nähä mut kameranäyttelijänä, koska pystyin muuttamaan ilmeitäni nopeesti ja hienovarasesti *v* (kameranäyttelemistuntien ahdingon jälkeen toi kommentti tuli tarpeeseen) Tunti meni vauhdikkaasti ja oli tosi hauskaa! Sain muistitikun mukaani, et voin valita parhaat otokset. Halusin mennä leffaan ja parhaimpaan aikaan sattu menee Eddie the Eagle, jonka jonkin verran halusin nähä, nii menin. Ja kannatti! Lähes tanssin leffasta ulos. Oli kyllä niin hyvänmielenleffa että huh! Ja niin rohkaseva kans. Tunsin itteni hyvin voimakkaaks ja kykeneväiseks sen jälkeen. Se oli hyvä päivä ^^
Mun synttäriviikolla mentiin tupla-F-jengin (suomalaiset ja ranskalaiset, nimen keksin sanojen englantiversioista) kaa sunnuntaikahville instagramista löytämääni pieneen Lanka-kahvilaan. Ranskalaisia leivonnaisia aasialaistyylillä. Ne oli aivan kauhuna, ku ilmotettiin, et meitä on kuus, mutta sai raivattua tilaa ja yhdisteltyä pöytiä nii, et päästiin istuu. Otettiin erilliset leivonnaiset ja sit porkkanakakkupötkö, jonka henkilökunta luuli meijän haluuvan mukaan otettavaks, mut ilmotettiin, et syödään seki täällä, hahaha. Sit ne viel toi maistiaiseks pienen palan jotain just uunista tullutta jälkiruokaa. Ihana paikka! Siellä kävinki sit useampaan kertaan, koska kaikki tarjoilut näytti kokeilemisen arvosilta~
Kun Rosenit yhtenä sapattina lähti muualle, mä kutsuin tupla-F:t meille viettää tyttöjeniltaa. Wokattiin, syötiin hedelmiä, suklaata ja "terveellisiä" (superhyviä!!!) linssi- ja hummussipsejä ja katottiin Moulin Rouge. Relattiin himassa. Juteltiin myöhään. Tehtiin just sitä, mitä kaikki au pair -elämässä kaipaa eniten. Omaa kotia ja oikeutta kutsua sinne ihmisiä millon huvittaa. Mari jäi vielä yökski, ku sillä on pitkä kotimatka ja mentiin seuraavana päivänä yhessä teatteriin kuitenki. Pian pääsee taas tekee tollastaki useemmin! ^.^v
Vappupäivänä oli kaunis sää ja oltiin sovittu Kaisan kaa näkevämme (sen jälkeen, ku olin käyny viemässä sarini korjattavaks), joten päätettiin kävästä Sainsbury'sissa ja mennä piknikille Regent's Parkiin. Ostettiin sipsejä ja suklaata ja tietenki vapun kunniaks vadelmahillolla täytettyjä munkkeja ;) Pitihän sitä suomalainen vappu tuoda Englantiinki!
Kunnon piknik meillä oli toukokuun alussa, kun yhtäkkiä tuli kunnon helle. Mun piti ihan käydä ostamassa kaftaanimekko ja lierihattu, koska tiesin, et muuten paahtuisin Hyde Parkin auringossa. Onneks löydettiin Marin, Floran ja Laurien kaa varjoisa paikka puun alta kaikkien muiden evästelijöiden seasta. Patonkia, brietä, Tuceja, tomaatteja, mansikoita, mangoja, minidonitseja, keksejä... Meillä oli oikein juhla-ateria! Että mä vaan niin rakastan tollasta rentoa hengailua vailla huolia (=^.^=) Mau.
Jostain syystä en laske Whose Line Is It Anyway? -live-esitystä teatteriks vaan paan sen kokemus-kategoriaan. Ja minkälainen kokemus oliki!! Kaks tuntia posket jäykistävää, vatsaa treenaavaa huutonaurua xDDD Neljä miestä, joista osa oli tullu Jenkeistä ja yks brittinainen veti improshow'n. Kohtaus kysymyksillä, lauluja, "yks istuu, yks seisoo, yks kumartuu", kohtaus eri genreillä, kaikkea mahollista. Ja että ne oli hauskoja! Se nainen oli oikeesti hulvaton, tuli niin #lifegoals-fiilis. Siitä huomas, et sil oli myös tosi hyvä käsitys ja tietotaito Shakespearesta ja epookista ja just eri tyylilajeista, jos vaikka vertas siihen amerikkalaishemmoon, joka oli ihan pulassa Shaken kaa, haha. Siel oli yks nuori amerikkalaisjäbä, jol oli kyl kans aivan mahtava tilannetaju. Riemastuttava kokemus oli tämä. Onneks pääsin olee osa sitä.
Ja pakkohan se oli kokea. London Pride. Vaikka mun sovittu Pride-kumppani Mari oliki lapsensa bar mitzvah'ssa jumissa, toinen ehdokas Lucrezia oli Espanjassa, Gréta piirustuskurssilla ja ranskikset turtana edellisillan biletyksestä, oli silti hauskaa yksin kierrellä ja nähä täkäläisen festivaalin tunnelma. Ja oli ihan kiva, et oli yksin liikkeellä, nii ei tarvinnu nii hätiköiden lähtee himastakaa. Pyörin Chinatownissa, sateenkaariliput liehu raflojen yllä ja jopa Prince Edward -teatterissa. Siel oli kaks esiintymislavaa, kävin naisten lavalla kuuntelee Pride's Got Talent -finalisti Aletia Upstairsia, sil oli aika hyvä meno. Ihmisiä oli paljon, sää oli taas Priden ihmeen kautta kaunis, kaikki palloili kaduilla juomat käsissä ja piti hauskaa. Hämmentävää musta oli, et samanaikasesti oli meneillään paraati, joten mä sit suuntasin Trafalgar Squarelle päin, jonka suunnalle se päätty ja vähiten ruuhkautuneiden katselupaikkojen piti olla siellä. Ha. Hädin tuskin näin mitään, lähinnä sateenvarjot ja jättiliput ja rekat (paidattomia soutajia ja Tescon bilerekka näin muun muassa) erottu korkeutensa vuoks. Mut kaikilla oli hyvä fiilis ja energia oli korkeella. Ja ihmismassa oli VALTAVA. MASSIIVINEN. Ei ihme, et aluks oli tiedote, et yksittäiset ihmiset ei saa marssia, eihän siitä paraatista ois muuten ikinä tullu loppua... Mut ne oli kyl lopulta kuitenki lisänny viimesen osion ryhmättömille marssijoille, mikä oli hienoo :) "Rakkaudella ei oo suodatinta."
Heinäkuun ekana lauantaina oltiin ihan pilves. Tai ei nyt ihan niiden korkeudel. Mari sai synttärilahjaks kaks lippua The Shardiin, Lontoon korkeimpaan (ja yhteen rumimmista xP) rakennukseen. Kuten mun hostit sano, se oli todella snobi. Sisääntuloaulassa oli video Shardin nousemisesta ja hissien katoissa pyöri kuvamateriaalia kaduilta ja taivaalta. Turvatarkastuksen jälkeen tehtiin kiemurainen matka kerrokseen 69, jossa päästiin ekan kerran ihailemaan näkymää. Siellä oli baari, josta ihmiset osti tärkeinä shamppanjaa. Bongattiin lempirakennuksiamme ja yritettiin tarkentaa niihin kiikarikameroilla. Globeki löyty pitkän etsinnän jälkeen piilostaan! Sit piti jalkavoimin kavuta kerrokseen 72, joka oli ylin mahollinen. Katto oli avoin ("sirpaleiden" takia), joten tuulenvire pääs sisään. Siellä oli tekoruohomatto ja aidot kukat reunusti ikkunoita. Kajareista visers linnut. Ja kaks suomalaismiestä tuli meijän viereen pohtimaan, pitäiskö ottaa kaverikuva (ei kuitenkaa meijän kaa, harmi). He oli tätä shamppanjakansaa. Kuten todettiin Marin kaa, hieno kokemus ja mukava hengailupaikka, mut ei ihan £26:n arvonen.. Ilmasena kyllä oikein bueno. Meille jopa avattiin ovi, ku astuttiin "piknik"alueelle. Todella snobia.
Kun päästiin näiden näköalapaikkojen makuun, vähän yli viikon päästä mentiin käymään Walkie Talkien Skygardenissa. Sinne pääsi ilmaseks, piti vaa varaa tunnin osio, jonka aikana sinne meni. Se oli periaatteessa viidakko sisätiloissa, vähän niinku kasvihuone. Kahvila ja ravintolaki siel oli, joku jopa istu läppärinsä kaa pöydässä varmaa duuneja tekemässä. En tiiä, vaivautuisinko ite sitä varten vaa varaamaan lippuja xD Se eros Shardista siinä, et kaiken näki suunnilleen samalta korkeudelta ja pakko sanoa, et sen parvekkeelta käsin jopa Shard näytti hienolta, vielä ku meillä oli uhkaavat pilvet taustalla. En ihan osaa sanoa, kummasta tykkäsin enemmän, tosta tietenki ilmasuusaspektin takia ja oli tunnelma rennompi ku sivistyneessä Shardissa. Molemmissa puolensa. Oon vaa ilonen, et pääsin kokee molemmat :)
Hämmentävin kokemus täällä olon aikana ei suinkaan oo tapahtunu viikonloppuna, vaan liittyy juutalaisuuteen. Ylläri. Mun synttärien jälkesenä perjantaina alko Pesach, viikon mittanen juhla, jollon muistetaan juutalaisten vapautumista egyptiläisten orjuudesta ja kuinka Jumalan viimeinen vitsaus (esikoisen kuolema) "kulki ohi" juutalaiskodeista. Talossa oli suursiivous ja perhe oli tyytyväinen, et mun synttäreitä voitiin mennä juhlimaan italialaiseen L'artistaan, koska Pesachin aikana leipä, pasta ja kaikki turpoavat tai kohoavat tuotteet oli kiellettyjä. Paetessaan Egyptistä juutalaiset ei ehtiny jäädä oottamaan leivän kohoomista, joten Pesachin aikana syödään matzah-suolakeksejä ja leipomiseen käytetään niistä jauhettua jauhoa. Kaikki viljatuotteet ja linssit ja pavut ynnä muut oli poissa ruokalistalta. Onneks ei sentään kaapeista, näillähän ois menny hitosti ruokaa hukkaan (vielä entistä enemmän)! Myös kaikki maitotuotteet ja viinit oli vaihettu tavallisista Pesach kosher -versioiks, ties mitä niissä sit oli... Ja normaalin astiasekoilun lisäks piti viel sekoilla vähän lisää ja vaihtaa koko astiasto Pesach-astioiks, joita pidetään muuten säilössä, ettei ne vaan kontaminoidu kielletyillä aineilla. Joita muuten ympäri vuoden on ihan sallittua ja toivottavaakin syödä. Ja vaikka liha ja maito pitäis erotella, nii nyt meillä oli vaa lasiastioita, joita käytettiin molempiin, koska lasiin ruoka-aineet ei tartu. Logiikka on korkeella. Ku Claire pohti, et pidän niitä varmaa hulluina ja rehellisesti totesin, et ite en jaksais nähä niin suurta vaivaa vaan viikon takii, se vaa alko selittää näitä Toorassa lukevia sääntöjä. Koska se uskoo niiden oikeellisuuteen, se ei vaan voi nähä mun näkökantaa, jonka mukaan mitään ei oo pakko tehä, vaan kaikki on omista valinnoista kii. Kun Jacob oli vahingossa menny syömään jotain karkkia, joka ei ollu Pesach kosher, nii Claire sano (onneks naurua äänessään), et Hashem nyt lyö sua rankaisevalla iskulla. Koko juhla avattiin isolla seder-illallisella, joka sisäls 52 sivun kirjasen, jossa kerrottiin tapahtumien ja perinteiden historiaa ja sit syötiin paljon symbolisia ruokia ja laulettiin ja leikittiin ja juotiin kallistuen. Lapsilla tuntu olevan hauskaa, et siitä täytyy kyl juhlamenojen kehittäjää kehua, et on osannu ottaa huomioon, et perheen pienimmät ei ehkä jaksa odottaa päivällistä kahta tuntia, jos ei oo jotain mielekästä tekemistä. Minä ja Anthonyn israelilainen pikkuserkku (vai mikä olikaan) ei oltu yhtä ymmärtäväisiä. Näytin varmaa tosi kärsivältä, ku se jossain vaihees kysäs, onko mulla nälkä ja myöns itellään olevan kiljuva. Alotettiin ruokailu vasta kymmeneltä ja sen päätteeks oli viel lisää lauluja eli koko ruljanssi loppu puolenyön jälkeen. En ehkä oo ikinä istunu yhtä pitkillä illallisilla ja halunnu yhtä paljon pois. Huvitti, kuinka ennen Pesachin alkua Claire totes: "Niin, sun ensimmäinen Pesach!" Ha. Ja viimenen, voin luvata.
//
Once upon a time there was a restaurant built in a bus in the east side of London. Our way lead there on one Saturday. It was an Austrian owned Wünderlust. The facade of the restaurant was the front of a bus and you could sit inside the bus, tables and benches were built in, and you could look down at a traditional restaurant. The food was good but rather pricy. But a fun experience it was :) From there we headed to the attraction of the weekend, Lumiére London light festival in the centre. Flying illuminated fish in Piccadilly and my favourite, a stick man light show in a video game kind of way where they sort of jumped on trampolines, was quite impressive with the game music and all. In a way everything just didn't quite work because at least Piccadilly is even usually very well lit up...
One of maybe the most unusual and spectacular experiences here was a visit to the biggest Hindu temple in London which was pretty near our hoods. It was very impressive from the outside and from inside even more awe-inspiring (unfortunately pictures weren't allowed). We had to take our shoes off and it was very serene everywhere when people were there to actually pray, I almost felt like intruding in their holy moment.. It was so nice when one staff member clearly realised we were "tourists" and explained something about holy water and lured us into a short exhibition about Hinduism. It was really interesting! And I had an epiphany that the principals of Hinduism are pretty much the same that I live by ^^ Because I didn't have my shoes on, I read the text extracts basically doing yoga, I stood on one foot and moved the ankle of the other around in circles xD After the tour we hadn't decided our next move, so we slumped on the floor of the temple hall and chilled. It was super relaxed. After having lunch in the vegetarian Indian restaurant connected to the temple we ended up in Brent Cross for cupcakes with Flora and Sophie. A good decision. There was a cute guy at the till who accidentally forgot to charge me and Sophie. A saleswoman wondered why we were just standing at the till and with our orders in her hands she asked if we would like to sit. We glanced at each other and said yes of course. We figured that the bloke had found us attractive as well when he decided to serve a free cake ;D We didn't dare to leave shouting, "Thanks for the free cake!" though. Haha.
Since my arrival here I've been to one concert where I've actually gone to because of the artist (and not that there has happened to be live music in a club). And that was a pure coincidence, too. Flora once asked Sophie what is that unknown band whose concert she was going to. Sophie said it was Hurts and I screamed that I like them! Sophie was surprised and I explained her that they're really popular in Finland. So I went with her :) And it was worth it! I haven't been a Hurts fan for long but like always, concerts make the fangirling bloom. I fell head over heels for Theo *v* He had an amazing stage presence! And even though their show was really minimalistic, it was still powerful. Ah, it was an enjoyable evening indeed.
Stina was here for a week in February when the family was skiing. We experienced the celebrations of the Chinese New Year, Chinatown was packed full, we almost didn't fit in a restaurant and there was a festival on Trafalgar Square, traditional Chinese instruments and all that jazz. And adverts on the tv screens in between performances. Yes. We also went to Oxford and of course we chose the only rainy day of the week xD It was a cute city alright but there was not that much to do. We went to the Museum of the History of Science, it was pretty interesting. By chance we found a Moomin shop while strolling in Covent Garden and went in feeling quite ecstatic. Finland feels :D On one day we looked for stuff to do on Timeout and as a suggestion they had an artwork called Polyphonic playground, located in the House of Vans. We went to check that out. Luckily we hadn't planned our whole day around it because it was seen in about ten minutes :P The house was a sort of activity space, a stage and gameroom and then the exhibition space where a thing resembling a playground was built. A jungle gym and swings and that kind of thing and everything was made out of digitally playing materials. So when you climbed up the wall bars, every step caused a note. People could basically make music. It was a fun interactive idea, all kinds of art you can find in the world ^^ While Stina was here we got hooked on a show called Outnumbered, found only in Britain's Netflix, about a family with three kids in England. Somehow so mundane but positively hilarious series :DD It was our morning and evening entertainment. And the whole week was absolutely amazing! Simultaneously full of activities but still relaxed.
Lilly came to visit from Austria one weekend and on that Sunday it happened to be St Patrick's Day's parade and celebration. At first we walked in Covent Garden and then we went to have a long overdue cake in Patisserie Valerie (I ate a millefeuille for the first time in my life!). Then we moved on to Piccadilly to watch the parade. It must have been the first properly sunny day of the year, folk was dressed in sleeveless tops (and this was in March). The parade was confusing, we thought it was ending when more lorries with riverdancers and four-leaved clovers came out. A big marching orchestra blasted out Uptown Funk, that was really cool! And then apparently we saw St Patrick as well, a grumpy wooden giant which was controlled by somebody so that it was able to walk. We followed the parade to Trafalgar Square where the festival itself took place, but Lilly had to leave to the airport so we didn't end up going there. But it was a fun and unusual day :D
On the first week that Gréta was here we went to Shoreditch on Friday with a big gang of Frenchies. After many mishaps (wrong tube line, wrong restaurant, no ID...) we found ourselves eating in Boxpark and then with haste we headed to the highlight of the night: ping pong bar. I had booked us a table after Flora's suggestion, that is a table tennis table. We got to play and order drinks for an hour and a half. The place was really funky! A lot more fun atmosphere than in a regular bar and people actually had something to do instead of just standing around. Even though there were so many of us that we got to do that as well if we felt like it. The place was lit with blue lights and there were glowing graffitis on the walls. A very good business idea and we had a fun night! ^0^
On the weekend before Easter we went to Stratford for a chocolate festival with Mari and Anna-Liisa and Anna-Liisa's Italian friend Chiara. When Anna-Liisa mentioned of its existence, she didn't have to tell us twice xD We were a little bit disappointed though. We expected a bigger event and more tasters and that kind of thing.. They had sights of London moulded out of chocolate and many stalls which sold chocolate liqueur, chocolate bars, chocolate figures and pastry also. You could've bought a chocolate making lesson, too. They did have an Easter egg hunt as well, but you weren't even looking for eggs but some letters and when you'd found them, you got a prize basket! We didn't bother xP We sat on sofas that had been brought to the place (the festival was outdoors) and nibbled on our purchases and the official photographer of the even came and snapped pictures of us, we obviously seemed to be enjoying that much xD In honour of Anna-Liisa's last weekend we went to eat in Nando's out of her request after Chiara had gone and I remember that then all of us had such a rant moment (hahaha, Finns x'D) on that Anna-Liisa was very thankful to be leaving. Haha.
On Easter holiday Claire and Nicole had arranged for me and Gréta to take Ethan and Oscar to Golders Hill Park in Golders Green. The arrangement had been made before Gréta and I had ever even met, but apparently our hosts were certain we'd get along :P The park was lovely! So close and I'd never been there. It had a lot of greenery, a cute café in which we bought ice creams, wooden dinosaurs, a small zoo (of which I wasn't that excited about), a pond and a playground. The boys spent the whole time at the sandpit, trying to dig their way to China :D A nice and relaxed day and a good destination for my walks-to-come~
In the middle of April after the visit to Tate Modern I claimed my photo session that was included in the price of the City Academy course. Sophie came with me to Hampstead where I met with the photographer and we went to take headshots for a possible CV on the stairs of a church. I had half a wardrobe with me because I had to take three tops to change and I couldn't decide. I ended up using all of my options xD The photographer gave directions of thoughts in order to change my expressions so that the pictures would be varying. The tops also had to represent the types of character I'd like to be cast as in the future and he gave directions accordingly, "curiosity", "mischief", "a light secret" and "revenge" to give a few examples. I was really taken when he said he could see me doing screen acting because I was able to alter my expressions swiftly and subtly *v* (after the anxiety of screen acting classes that comment was needed) An hour passed quickly and I had so much fun! I got a memory stick with me so that I can pick the best shots. I wanted to go to the cinema and the best time happened to be for Eddie the Eagle that I wanted to see a bit, so I went. And it was worth it! I almost danced out of the cinema. Wow, it was such a feel-good movie! And so encouraging also. I felt very powerful and capable after that. It was a good day ^^
On the week of my birthday accompanied by the double F gang (the Finnish and French) I went for a Sunday coffee to a small café called Lanka which I found on instagram. French patisserie with and Asian twist. They were really terrified when we said there were six of us, but they managed to make some room and connect tables so that we could sit. We took separate pastries and then a loaf of carrot cake which the staff thought we wanted take away, but we told them we'd eat it there as well, hahaha. They also brought a little taster piece of a pudding that had just got out of the oven. A precious place! I went there several times because all the servings looked worth trying for~
When the Rosens went away one Shabbat, I invited the double F's over to have a girls' night. We wokked, ate fruit, chocolate and "healthy" (super tasty!!!) lentil and hummus crisps and watched Moulin Rouge. We relaxed at home. Talked late. We did exactly what all the au pairs miss most in life. A place of our own and the right to invite people over whenever we feel like it. Mari even stayed the night since she had a long journey home and we were going to the theatre together on the next day anyway. Soon I get to do that more often! ^.^v
On May 1st it was a beautiful weather and we'd made plans with Kaisa to see each other (after I'd dropped off my sari for alteration), so we decided to pop to Sainsbury's and have a picnic in Regent's Park.
We bought crisps and chocolate and obviously, because it was the workers' day, doughnuts filled with raspberry jam ;) We had to bring the Finnish 1st of May to England of course!
A proper picnic we had at the beginning of May when suddenly there was a heatwave. I even had to buy a kaftan dress and a brimmed hat for the occasion because I new I'd melt in the sun of Hyde Park otherwise. Luckily with Mari, Flora and Laurie we found a shady spot under a tree among all other picnic people. Baguette, brie, Tucs, tomatoes, strawberries, mangoes, mini doughnuts, biscuits... We had a feast! Gosh do I love that kind of chilled hanging without a worry under the sky (=^.^=) Meow.
For some reason I don't count the Whose Line Is It Anyway? live show as a theatre piece but I'll put it in the experience category. And what an experience it was!! Two hours of cheek-stiffening, ab-exercising shout-nearing laughter xDDD Four men of which some had come from The States and one British woman did an improv show. A scene with questions only, songs, "one sits, one stands, one bends", a scene with different genres, all things possible. And man they were funny! The woman was seriously hilarious, I had such a #lifegoals feeling. You could tell that she had a very good conception and know-how of Shakespeare and epoch and different genres in general, if you compared to the American bloke who was in trouble when it came to Shake, haha. They had one young American dude who also had a brilliantly comical sense of situation. An exhilarating experience was this. I'm happy I got to be a part of it.
And I had to experience it. London Pride. Even though my agreed Pride companion Mari was stuck in her child's bar mitzvah, another candidate Lucrezia was in Spain, Gréta had her drawing class and the Frenchies were numb after the previous night's rave, it was still fun to wander around the area by myself and absorb the atmosphere of the festival round here. And it was rather nice that I was on the move on my own so I didn't have to rush away from home. I strolled in Chinatown, rainbow flags were hung above restaurants and even the Prince Edward Theatre. They had two performance stages, I went to see the women's stage and listened to Pride's Got Talent finalist Aletia Upstairs, she had quite a good groove going on. There were a lot of people, the weather was beautiful once more due to the Pride miracle, everybody was milling on the streets with drinks in their hands and having fun. I found it baffling that simultaneously with this they had the parade, so I made my way to Trafalgar Square where it finished and it was informed that the less crowded viewing spots would be there. Ha. I could barely see anything, mainly the umbrellas and gigantic flags and lorries (shirtless rowers and a Tesco party lorry among others) stuck out because of their height. But everybody was feeling good and the energy level was high. And the mass of people was HUGE. MASSIVE. No wonder that at first there was a note that individuals can't march, the parade would've been never-ending... But finally they had added a last section for the marchers without a group, which I thought was great :) "Love has no filter."
On the first Saturday of July we were so high. Not that kind of high though. Mari got as a birthday present two tickets to The Shard, the highest (and one of the ugliest xP) building in London. Like my hosts said, it was very posh. In the entrance hall there was a video about the rising of The Shard and there was footage from the streets and sky rolling on the ceilings of the lifts. After a security check we made a winding journey to level 69 where we could admire the view for the first time. There was a bar where people bought champagne because they were able to. We could spot our favourite buildings and we tried to zoom on them with binocular cameras. After a long search we even found Globe out of its hiding! Then we had to use our muscles to climb to level 72 which was the highest possible level. The roof was open (because of "the shards") so a breeze managed to blow in. There was a fake lawn and real flowers decorated the windowsills. Birds chirped from loudspeakers. And two Finnish men came next to us, pondering if they should take a friend photo (not with us though, what a shame). They were part of the champagne people. Like we stated with Mari, a great experience and a nice place to hang out in, but probably not worth £26.. For free it would be muy bueno. We even had the door opened for us when we entered the "picnic" area. Way posh.
Since we got to the taste of the view spots, after a bit more than a week we visited the Skygarden in The Walkie Talkie. You could go there for free, it was only required to book a slot for one hour during which you went there. It was basically a jungle indoors, a kind of a greenhouse. There was a café and restaurant, too, somebody even sat at a table with their laptop probably doing some work. I don't know if I would bother booking tickets just for that xD It differed from The Shard in the sense that you could see everything from approximately the same height and I must admit that even The Shard looked cool from the balcony, especially when we had menacing clouds on the background. I'm not entirely sure which one I prefered, Skygarden I obviously liked more because of it being free and the vibe was more relaxed than in the civilised Shard. Both have got their perks. I'm just glad I got to experience them both :)
The most perplexing experience while being here has certainly not happened during the weekend, but is a part of Judaism. Surprise. The Friday after my birthday was the start of Pesach, a week-long festival when Jews reminisce the release of the Jews out of the slavery of the Egyptian people and how the last plague (the death of the first born) "passed over" the Jewish homes. The house was cleaned from top to bottom and the family was pleased that we could celebrate my birthday in the Italian restaurant L'artista, because during Pesach bread, pasta and all swelling or rising products were forbidden. When fleeing Egypt, the Jews didn't have time to wait for the bread to rise, so during Pesach they eat matzah crackers and for baking they use a flour ground out of matzahs. All cereal products and lentils and beans et cetera were out of the menu. Luckily not out of the cupboards because these people would've wasted a hell lot of food (even more than usual)! Also all milk products and wines were switched from normal ones to kosher for Pesach ones, who knows what was wrong with them... And on top of the normal utensil mess we had to mix things up a bit more and change all of them into Pesach utensils which are otherwise kept in storage in order not to contaminate them with prohibited substances. Which are otherwise allowed and even encouraged to be eaten the whole year round. And even though meat and milk should be separated, now we only had glass plates that we used for both because food doesn't stick on glass. The logic is high. When Claire wondered that I must find them crazy and I honestly stated that I wouldn't go through such an effort for just one week, she just started to explain the rules in Torah. Because she believes in their righfulness, she simply doesn't see my point of not having to do anything but everything being down to your own choices. When Jacob had accidentally eaten some sweets that weren't kosher for Pesach, Claire said (luckily with laughter in her voice) that now Hashem will strike you with a punishing hand.
The whole festival was opened with a big seder dinner which included a book with 52 pages about the history of the events and traditions and then we ate a lot of symbolic food and sang and played and drank while reclining. The kids seemed to enjoy it, so I have to give props to the developer of the festivities that they have taken into account that the smallest of the family can't wait for supper for two hours if they haven't got anything interesting to do. I and Anthony's second cousin (or whoever) from Israel were not so understanding. I must've looked like I was really suffering because at one point he asked if I was hungry and admitted to being starving himself. We started eating only at ten and after that there were even more songs so the whole shebang finished after midnight. I may never have sat at a dinner so long and wanted to go away so bad. It was funny how before Pesach began, Claire noted, "Yes, it's your first Pesach!" Ha. And last, I can promise you.
Syötiin bussissa // We ate in a bus
Lentävät kalat // Flying fish
Hindutemppeli // The Hindu temple
Oxfordissa // In Oxford
Suomi mainittu! // Finland mentioned!
Pyhä kärttynen vanha ukko // Saint grumpy old man
Mä pelaan pingistä // I play pingpong
Suklaa on aina näkemisen arvoinen // Chocolate is always worth seeing
Golders Hill Park
Lankan herkut // The treats of Lanka
Mun tytöt <3 // My girls <3
Vappu // 1st of May
Piknikpäivä // Picnic day
Liput liehumaan~ // Let them flags fly~
Sivistynyttä touhua // Civilised business
Takanamme Lontoo // London behind us
Katselen kaupunkia // Looking at the city
Puutarha taivaalla // A garden in the sky
Jos tän lukeminen oli tuskaa, voitte kuvitella, kuinka tuskaisa ja pitkä kirjotusprosessi on ollu.. Tässä on koko tähänastinen 2016 paketissa. Ja mulla on enää alle neljä päivää jäljellä Lontoossa! Hullua. Mennään vikana iltana syömään ravintolaan host-perheen kanssa, saatan ehkä vielä kirjottaa viimeset fiilikset, mut en laskis sen varaan xP Nyt vapautan tämän päivityksen ja nautin unesta ennen vikaa vapaapäivää!
If you found reading this a pain, you can imagine how painful and long the writing process has been.. Here is the whole 2016 so far wrapped up. And I've only got less than four days in London left! Crazy. We're going out to eat in a restaurant on the last night with the host family, I might write my last feelings, but I wouldn't count on it. Now I'll release this update and enjoy some sleep before my last free day!
